Auringonliitto ja musiikin ikuisuuskysymykset
17.01.2024
Auringonliitto julkaisi loppuvuodesta kolmannen pitkäsoittonsa Kaikki jäljet, jolla kitarapoprockin tutuista jutuista lähdettiin ennakkoluulottomasti työstämään jotain uutta. Tietysti genren rikas historia kuuluu biiseistä, mutta silti lopputuleman runsaus ja kunnianhimoisuus yllättivät. Oli aika haastatella tekijöitä levyn takaa.
Käydäänkö aluksi läpi hieman yhtyeen historiaa, eli mistä kaikki lähti liikkeelle?
Paul Sainio: - Yhtye on rakentunut mun kirjoittaman musiikin ympärille ja se lähti myös siitä: Alussa oli Kallion lukio, kuokka, ja kunnianhimo, ja musiikkidiplomikonsertti, ja niitä biisejä siinä konsertissa.
Saara Lampela: - Juurihan me täytettiin kuusi vuotta, kun tuli vuosia täyteen siitä Paulin musadiplomikonsertista, joka oli Auringonliiton ensikeikka. Alkuperäisiäkin jäseniä on jäljellä neljä.
Paul avaa eteenpäin ajavaa voimaa biisinteon takana vielä tarkemmin.
Paul: - Onhan mulle biisinkirjoitus ollut semmonen tapa tutkia musiikkia ja löytää mulle itselleni mielenkiintoisia konsepteja ja kikkoja ja leipoa niitä sisään teoksiin. Koska mua on aina kiinnostanu musiikki, joka on vähän outoa tai erikoista tai mystistä, niin se et miks se on sellaista, niin sen selvittäminen on sellainen ikuisuuskysymys, jota tänkin yhtyeen viitekehyksessä jatketaan.
Paul ei kuitenkaan näe musiikin outoutta mitenkään itsetarkoituksellisena. Asiat saavat ja voivat kehittyä muutenkin.
Julkaisitte loppukesästä 2021 Vielä joku päivä -albumin, joka on toinen pitkäsoittonne. Se oli aika hankalaa korona-aikaa, joten miksi ette vain odottaneet monien muiden tavoin 'parempia päiviä' tulevaksi ja julkaissut pitkäsoittoa vaikka aiemmin tänä vuonna?
Saara: - Oli musaa mitä piti pistää ulos! Oli vaa kertynyt niin paljon musaa, et oli pakko.
Paul: - Julkaiseminen on hauskaa. Levyhän oli siinä vaiheessa tehty niin valmiiksi kuin me osattiin. Se oli myös opinnäytetyö Pop & Jazz -konservatoriolla, niin se tuntui henkisesti tehdyltä siinä kunnossa, missä se palautettiin. Ei sitä oikein osannut jäädä viilaamaankaan. Ja olihan siinä sekin, että uutta materiaalia alkoi vaan puskea alta. Se kakkoslevy biiseineen oli levyn kokonen projekti, niin se piti saada alta pois.
Valtteri Tuominen: - Haluttiin päästä eteenpäin. Se oli valmis, niin miks me jäätäis paikoilleen odottelemaan.
Olitte em. Vielä joku päivä -albumin julkaisun aikaan aloittaneet jo seuraavan pitkäsoiton työstön. Miten nuo kaksi albumia nyt eroavat Toisistaan?
Saara: - Me ollaan parempia!!
Valtteri: - Biisit helposti lähestyttävämpiä.
Paul: - Avainsana joka on mulla mielessä: ammattimaisuus. Toka albumi tehtiin ku puolet opiskeli muusikoiksi, ja kolmas tehtiin kun me valmistuttiin muusikoiksi. Mun mielestä siinä on selkeä ero sekin, että Valtterista on tullut äänialan ammattilainen, niin päätettiin miksata levy bändin sisällä.
Reko Varilo: - Kaikki on nyt selkeästi uskaliaita ja luovempia tekemään sekä tuomaan omia ideoita pöydälle. Meidän nykymusassa kuuluu soittajien persoonat paremmin. Se ei oo enää semmoista suorittamista, vaan maalailevampaa ja mielikuvituksellisempaa verrattuna aiempaan. Se rohkaistuminen näkyy myös bändin dynamiikassa: nyt osataan sekä uskalletaan pohtia asioita enemmän yhdessä ja antaa rakentavaa palautetta.
Eli bändistä on tullut bändimäisempi, kun sovitukset ja tuotanto yhdistävät tekijöitä. Eikä kehitys rajoitu vain musiikin puolelle.
Saara: - Tekstit on parempia. Ja itse laulajana osaan tulkita niitä paljon paremmin: ekalla levyllä lauloin vaan sanoja äänien päällä, nykyään niissä on mulle aina henkilökohtainen yhteys ja merkitys.
Paul: - Toisaalta ekalla levyllä ei myöskään odotettu teksteiltä mitään suurempaa.
(Saara alkaa laulaa debyyttialbumin Kettu-kappaletta)
Viljami Riihimäki: - En oo koskaan soittanu Kettua (naurua)
Uusi albumi, Kaikki jäljet, on sanalla sanoen kunnianhimoinen levy. Paul paljastaa punaisenkin langan löytyvän teksteistä, eli kyseessä voisi olla teemalevy – tai sitten biisit voi nauttia vain hyvänä virtana, johon on myös kiinnitetty runsaasti huomiota. Ohessa kuitenkin tiivistetty juonikuljetus sellaisia haikaileville.
Paul: - Alussa kertojalla on hirveä maailmantuska ja huoli, ja se tarvitsee apua. Se tajuaa, ettei tätä tukea saa ihmiseltä jolta luuli voivansa sitä saada. Kertoja on tosi iloinen, että sillä on ystäviä, jotka tukee. Kutos- ja seiskabiisit on erolauluja, joissa se alkaa käsitellä sitä eroa, ja kappaleessa Vierelläsi se huomaa myös, että miten tää ero ja ehkä luottamuksen pula ja tämmöinen on muokannut sitä kertojaa ihmisenä, ja miten se epävarmuus kalvaa häntä tulevissakin suhteissa.
Paul: - Tietysti jos haluaa sanoa tiiviisti: Tässä mietitään ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Tosin pienemmällä painolla yhteiskuntaan.
Saara: - Tää kuulostaa siis ihan jukebox-musikaalilta, eli kun jonkun artistin biiseistä tehdään musikaali, niinku Queen-musikaali tai Mamma Mia. Sellasten juonet on usein aika kaukaa haettuja.
Valtteri: - Täydellinen vastaus! Ehk täs on se, että kun yksilöllä on henkilökohtaisia vaikeuksia ihmissuhteidensa kanssa, nii se ei pysty keskittymään yhteiskunnallisiin haasteisiin. Ehk sit kun saa korjattua omat huolet niin ympäröivään maailmaan onkin sitten aikaa.
Bändin pääasiallinen biisinkirjoittaja on Paul, mutta myös muilta tulee jonkin verran materiaalia. Miten biisit uudelle levylle valikoituivat ja onko teillä demo-limbossa odottamassa enemmänkin materiaalia?
Reko: - Eka levy oli selkeästi Paulin projekti, johon me tultiin ikään kuin taustabändiksi. Silloin Paul oli sovittanut jokaisen biisin pikkutarkasti jo sävellysprosessissa rumpunuotteja myöten. Toki tuo konteksti vetää Paulin edelleen meidän johtohahmoksi. Toisaalta siitä lähtien mun mielestä meillä on aina ollut turvallinen ilmapiiri tuoda biisejä näytille, mut Paul tuo ihan helvetisti matskua ja demokraattisesti ollaankin todettu, että ne biisit on yleensä parhaita.
Valtteri: - Se limbo on jossain Paulin takaraivossa. Me bändin kesken ollaan aika tehokkaita treenaamaan biisit kuntoon. Kokonaisuus levylle luodaan biiseistä mitä ollaan tuotu.
Paul: - Kun puhutaan demolimbosta, että onks siellä enemmän materiaalia, niin tavallaan joo mut myös ei. Nuottitasolla on iso määrä materiaalia, josta iso osa on varmaan skeidaa. Mutta ne ei oo semmosessa limbossa, että me oltais yhdessä harjoiteltu niitä varastoon. Me ei juuri harjoitella matskua mitä ei käytetä, koska saadaan biisit aina niin hyvään kuntoon ettei niitä tarvii jäädä panttaamaan. Hetki pyöritellään ja sitten studioon.
Kuinka demokraattinen Auringonliitto on. Tarvitaanko kuuden jäsenen bändissä määräenemmistöjä, vai peräti täyttä samanmielisyyttä, jotta päätös voi syntyä?
Paul: - Tää on alkanut diktatuurina.
Valtteri: - Meil on vähän niinku ministereitä. Pääministereitä ja opetusministereitä ja valtiovarainministereitä… (Paul: Mä oon yhä noi kaikki.) Joidenkin ihmisten salkku on painavampi, mutta sitten välillä me tehään päätöksiä joista kaikki ei oo samaa mieltä, ja Paulin voi myös äänestää kumoon.
Saara: - Mä ainakin luotan teidän, jotka äänekkäimmin puhuu asioista, ammattitaitoon. Välillä mullakin on tosi vahvoja ja joskus eriäviäkin mielipiteitä, mut useimmiten vaan luotan teidän tekevän hyviä päätöksiä, ja te teette.
Reko: - Kaikki on tosi kärsivällisiä ja kohteliaita. Päästään sillä aika pitkälle.
Paul: - Usein me kilpaillaan monen hyvän idean välillä.
Valtteri: - Meillä on myös muita kiistoja jotka ei oo taiteellisia. Yleensä saadaan aina ratkaisu johon mahdollisimman moni on tyytyväinen ja koko bändi pystyy allekirjoittaa.
Yhtye julkaisi keväällä 2022 biisin Halusin vain kuolla, joka tuntui aika kovalta reaktiolta – vaan mihin?
Saara: - Se on erobiisi.
Paul: - Ehkä voisin lisätä että tän biisin nimi on vähän harhaanjohtava, koska merkityshän on, että “olisin voinut kuolla sun puolesta”. Tää on raflaavampi otsikko kuin mikä se viesti on.
Saara: - Siihen biisin nimeen musta melkein kuuluis se fraasin loppu, ”…sun vuoksesi”. Se on hyvin keskeinen osa sitä, jopa koko homman pointti. Biisin tarina on kahden tositarinan yhdistelmä eli fiktiota, mutta näkökulma on kuitenkin se, että kertojalla oli paljon pelissä ja kaikki lupaukset rikottiin ja että kertoja oli valmis mihin vaan.
Auringonliitolta ei löydy mitään perinteistä kotistudiota, ainakaan vielä, mutta treenikselläkin syntyy materiaalia, jota voi käydä viimeistelemässä kunnon studiolla. Ja viimeistelyistä puhuttaessa: massiivisella Ei mitään jää -raidalla kuullaan Naiskuoro Diskanttia, kun taas Vierelläsi-raidalla vierailee Onni Rajaniemi. Kuinka nämä vierailut järjestyivät ja miten ne onnistuivat?
Paul: - Naiskuoro diskantti tuli kun juotiin kotiviiniä Diskantin kuoronjohtajan kanssa, joka on opiskelukaverini sisko. Onni Rajaniemihän on pitkäaikainen samojen piirien muusikko. (Saara: Ja ystävä.) ja ystävä. Onnin ja Liiton välillä vallitsee vahva molemminpuolinen taiteellinen kunnioitus niin yhteistyö järjestyi helposti sen myötä. Mä olen tietysti suuri Alan Parsons Projectin ystävä, niin ajatus vierailevista solisteista on hyvin luonteva. Vuokko Hovattakin oli edellisellä albumilla.
Kolmas albumi on valmis ja valmiilta kuulostaa myös mielestäni Auringonliitto, koska ainakaan itse en osannut vertailla teitä enää muuhun kuin itseenne. Mihin suuntaan yhtye tulee kehittymään tulevaisuudessa?
Paul: - Toistuva dilemma siitä, mitä seuraavaksi tehään, on se, että mulla on aina jos jonkinlaista visiota, et minne me kehitytään tyylillisesti tai saundillisesti tai tuotannollisesti. Väläytän aina välillä proge-, disko- tai trip hop -korttia… Mutta sitten mulle tarjotaan demoja bändiläisten toimesta ja ne ei tietenkään mee siihen, mitä olin suunnitellut, niin siinä joutuu kahden vaiheille. Nyt konsensus on se, että katsotaan ensin sitä biisimateriaalia jota meillä on, ja katsotaan sitä tuotantopuolta myöhemmin. Jos Auringonliitto olisi rakennus, se olisi…
Reko: - Kallion lukio
Paul: - Vanha remontoimaton Kallion Lukio.
Saara: - Vai rempattu – uudistunut sisältäpäin ja nyt entistä parempi since 2017.
Paul: - Aa. Totta.
Mitä seuraavaksi? Onko luvassa julkaisuja, keikkoja, erikoisempia keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
Valtteri: - Ollaan tehty vähän uutta merchiä, kokeiltu nuottikirjaa ja kohta kasettia.
Paul: - Jep! Nuottikirja on ihan perusteltu formaatti julkaista meidän musiikkia Auringonliiton eetosta ajatellen. Nuottitasolla välittyy just sitä kokeilua ja ideointia, ja ehkä pientä seikkailuakin. Mun mielestä ehkä jopa paremmin kuin siinä äänidatassa mitä ihmiset kuuntelee.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Valo Rinne
