Rust: Softly
Julkaistu: 25.08.2004
Arvostelija: Mika Roth
TCM
Reilu vuosi sitten helsinkiläinen Rust antoi ilon aihetta jenkkityylisen alternative-rockin ystäville julkaisemalla EP:n verran A-laatuista rytkettä. Vuoden 2004 alussa yhtye nousi taas eri radiokanavien soittolistoille, kun sen biisi Miss You julkaistiin Levottomat 3 elokuvan soundtrackilla. Loppukeväästä oli vuorossa, mielestäni hieman turhan, Duran Duran coverin Ordinary World singlejulkaisu, ja nyt on koittanut ensimmäisen pitkäsoiton aika.
Softlyn yhdentoista biisin sekaan on napattu debyytti EP:ltä kolme raitaa Down, Hate Me ja Riverside, jotka edustavatkin alkutaipaleen parhaimmistoa. Syystä tai toisesta hittibiisi Miss You on päätetty jättää pois, mutta sen ”b-puolelta” löytyvä helmi Definite on sentään otettu mukaan. Myös Ordinary World löytyy biisilistasta, vaikka sillä niin väliä olisi ollut... Näiden vanhempien biisien seuraksi Rust on siis leiponut kuusi upouutta raitaa, jotka onnistuvatkin nivomaan tästä biisikatraasta tiukan kokonaisuuden.
Aloituksena toimiva Stay Away leikittelee jälleen tutun hiljaa-kovaa-hiljaa biisirakenteen kanssa, koukukkaan kertsin yltyessä rankkaan mutta melodiseen menoon. Toisena soiva Pray jatkaa rankemmin rockaavien elementtien jalostusta ja jo tässä vaiheessa huomaa bändin oman soundin vain vahvistuneen entisestään. Nyt koneitakin on otettu jo reilummin mukaan – vaikkakin vain mausteiksi. Aloitus osoittaa ettei Rust ole hukannut taitoaan tarttuvien menopalojen tekemiseen, vaan lähinnäkin päinvastoin. Tämän jälkeen soivat jo aiemmin julkaistut biisit yhteen putkeen. Rauhallisempi Down johdattaa Hate Me rutistuksen angstiseen raivoon, jota Riverside taas toiselta puolen tyynnyttää säkeistöjen uneliaammalla keinunnallaan kertosäkeiden riuhtoessa puolestaan tasaisin väliajoin pari astetta rankemmin. Definite on yhä sama timanttinen vetäisy kuin ennenkin, jonka jälkeen tarjotaan Le Bonin ja kumppaneiden rutinaa tavallisesta maailmasta.
Tämän jo aiemmin tutun junan jälkeen tarjotaan jälleen neljä tuoretta sävellystä, joista Conscious Mind avaa pelin hieman modernimmalla otteellaan. Kappaleesta nousee etenkin sen energisimmissä kohdissa parikin kertaa mieleen Suburban Tribe, tosin vain positiivisessa mielessä. Circus on tällä kertaa se kappale, joka ei vain avaudu vaikka kuinka kuuntelee, mutta heti perään soiva Dope aukeaa puolestaan sitten kummankin edestä. Viimeisenä virallisena biisinä soiva Softly rauhoittaa räiskeen päätteeksi hieman tunnelmia, toimien juuri sopivana sulkijana tasapainoiselle kokonaisuudelle. Puolisen minuuttia hiljaisuutta ja piiloraita Restless (?) antaa vielä viimeisen reippaan rock-potkun takalistoon. Vähän turhan tuntuinen bonusraita, mutta niinhän ne bonukset ovat melkein aina.
Rust yltää kolmannen kerran peräkkäin asteikollani neljään tähteen. Viiteenkin olisi taas ollut eväitä, mutta parissa biisissä on tiettyä varman päälle pelaamisen tuoksua... Joka tapauksessa Rust on leiponut kasaan levyllisen todella tiukkaa metallipitoista, kitaravetoista alternative-rockia, jota ei tarvitse häpeillä – missään seurassa. Yhtyeen soitto on vain kehittynyt entisestään, kuten sen keulahahmon Mikko Herrasen vokalisointikin. Hyvälle siis näyttää Rustin leirissä – ja älkää antako muuten levyn nimen hämätä, tämä ei ole mitään softia kamaa.
Rust
Helsinkiläinen metallipitoista, kitaravetoista altenative-rockia pienin grunge- ja metalli-vaikuttein soittava yhtye. Rust perustettiin vuonna 2001 ja kesällä 2003 yhtye julkaisi "Black"-EP:n, jolta löytyivät jo ensimmäiset pikkuhitit.
Keväällä 2004 bändi herätti huomiota versioimalla Duran Duranin vanhan Ordinary World -hitin. Loppukesästä 2004 ilmestynyt debyyttipitkäsoitto Softly kasvatti entisestään bändin kuulijakuntaa, kiitos menestyneiden singlelohkaisujen. Samalla albumi keräsi yhteen pikkujulkaisujen helmiä, korostaen Rustin melodisempaa puolta.
Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu kakkosalbumi Songs of Suffocation muokkasi vuorostaan bändin soundia huomattavasti synkempään ja raskaampaan suuntaan. Melodisuus on edelleen etusijalla yhtyeen soundissa, mutta grunge-vaikutteet ovat nousseet nyt aiempaa suurempaan asemaan.
Linkki: www.rust-band.com
(Päivitetty 13.12.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Kun miettii suomen tämän hetkisen rock-scenen teinilähtöistä valtavirtaa (private line, negative, technicolour jne.) Miss you -"hittibiisin" poisjättäminen on mielestäni ollut varsin hyväkin ratkaisu. Eikä se mielestäni edes istuisi Softly-kokonaisuuteen.
Levyn ehdottomia helmiä ovat biisit stay away, pray ja circus enkä pidä DD:n coveroimista niin pahana kuin itse arvostelija tekee.
Itseäni häiritsee eniten kakofoninen hate me-biisi...sitä ei pelasta edes itse Ville Tuomi.
Yhteenvetona voisin sanoa, että levy aukeaa kuuntelukertojen lisääntyessä vain paremmin ja paremmin. Biiseissä on jopa jotain sanomaa!loistavaa!