• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Office Building: Violent Heart

Aisti Records

Tamperelaisen Office Buildingin tuore albumi antaa jo tuttuun tapaan viitteitä lahjakkuudesta ja antaa olettaa, että parempaa on tulossa. Kun kyseessä on kuitenkin jo bändin neljäs levy, moni alkaa jo väsyä sen lopullisen läpimurron odotteluun. Jos Violent Heartia vaivaavaa epätasaisuutta ei saada jätettyä pois bändin ohjelmistosta, Office Building uhkaa jäädä ikuiseksi lupaukseksi, joka on toki kulttisuosionsa ansainnut.

Parhaimmillaan Office Building on orkesteri vertaansa vailla. Violent Heartin avaava Eyes on the Road on pienieleisyydessään kerrassaan hurmaava kappale, ja kun lyriikatkin pyyhkivät lattiaa paitsi levyn muulla annilla myös 97,5 prosentilla äidinkieleltään englantilaisten bändien lyriikoista, voi onnistumista pitää täydellisenä; tämä biisi on klassikko jo syntyessään. Sääli, että se on levyn ainoa. Sinkkubiisi Burn in the Speed tuntuu riffeineen väkisin rokkaamiselta ja kärsii muun levyn tavoin käsittämättömän tukkoisista ja puuroisista soundeista. Hifit sikseen, mutta asemansa vakiinnuttanut, musiikillisesti selvästi kunnianhimoinen bändi ei saisi neljännellä levyllään kuullostaa Kauhajoen yläasteen rokkareilta nauhoittamassa ekaa demoaan koulun musiikkiluokassa. Levyn viimeistelemättömyys kuuluu kaikilla osa-alueilla, ja vain harvoin positiivisena spontaaniutena. Parasta biisimateriaalia edustavat countryraita Take Me Over, nyrjähtänyt blues Bended Lightning sekä You Can’t Win On Your Own, jonka kertosäkeen superklisee You can’t win on your own / you’re like a dog without a bone on tosin äärimmäisen ärsyttävä.

Ainakin omassa kopiossani biisien sanat olivat kansivihkosessa väärässä järjestyksessä, järjestys lienee siis muuttunut hovissa viime hetkillä. Sanottavaa merkitystä tällä tuskin on, sillä loppupuolen biisit tahtovat väistämättä sujahtaa ohi korvan sen kummempaa vaikutusta tekemättä. Ihan pikkuisen pitää vielä narista yhdestä kriitikoiden suosikkiaiheesta englanniksi levyttävien bändien kohdalla, eli kieliasusta. Käsi ylös ne, joiden mielestä and step outside when there’s pooring down on englantia.

Violent Heart ei ole huono levy, ei lainkaan, mutta pisteet laskevat väkisisinkin, kun bändillä selvästi on eväitä paljon parempaan. Joku paksukukkaroinen saisi raottaa pörssinsä nyörejä sen verran, että näille kavereille saataisiin reilusti studioaikaa laatustudiossa kovan luokan tuottajan kanssa. Paska ei rahalla parane, mutta Office Building kaikella todennäköisyydellä paranisi.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Tykkään kyllä paljon Jaria enemmän. Varsinkin loppupuolisko Tomorrow In Her Eyesista Slideen on ihan loistavaa... Saundeissa ei mielestäni kauheasti valittamista, ei se tukkoiselta ainakaan meidän stereoissa kuulosta!

Miia

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Jari on selvästikin kyvytön kritisoimaan soundeja, tämä levy on äänitetty parhailla mahdollisilla vintagekamoilla varustetussa studiossa ja masteroitu yhdessä Ruotsin nimekkäimmistä masterointipajoista. Kyse taitaa olla siitä että levy ei kuulosta kovin modernilta, tai edes vintageksi naamioidulta protoolsin avulla kiillotetulta ja virheettömäksi editoidulta tuotteelta. Bändi on selvästikin hakenut albumilleen riisuttua livesointia 70-luvun hengessä. Kunpa muillakin yhtyeillä olisi rohkeutta kuulostaa rehellisesti itseltään virheineen kaikkineen eikä antautua markkinoiden vaatimaan muottiin jossa ylituotetut keskinkertaisuudet saavat ansaitsematonta kunniaa.

Ja jos kritisoitavaa pitää vielä etsiä kansilehtisen kirjoitusvirheistä ollaan jo aika heikoilla jäillä.

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Jari on täysin oikeassa, tämä arvostelu summaa oman mielipiteeni levystä täydellisesti. Ensimmäinen kappale lupaa tosi paljon, mutta muuten levy on täyttä paskaa.

'Bändi on selvästikin hakenut albumilleen riisuttua livesointia 70-luvun hengessä.'

Miksi sitten kaikki koskettimet kuulostavat silkoilta casiopreseteiltä, ja mitä väliä sillä on missä vintagestudiossa levy on nauhoitettu jos kuulostaa näin aneemiselta?

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

Käykää lapset kirjastosta lainaamassa vaikka Neil Youngin Zuma, ja kuunnelkaa paskojen muusikoiden paskoilla soundeilla vetämää rockia niin kuin rock oli tarkoitettu soitettavaksi. Hifi on aneemista.

Nimetön kommentoi 13.10.2004:

Pisteet:

"mitä väliä sillä on missä vintagestudiossa levy on nauhoitettu jos kuulostaa näin aneemiselta?"

kumoaapahan vaan tuon kriitikon pointin siitä että jos bändi saataisiin laatustudioon se kuulostaisi jotenkin erilaiselta.

Nimetön kommentoi 14.10.2004:

Pisteet:

Tämä on loistava levy. Kaikilla on tietysti oikeus mielipiteeseensä mutta tuntuu kummalliselta että maamme tärkeimmät musajulkaisut (Soundi, Rumba, Sue, ja esim Nöjesguiden) poikkeuksetta ylistävät albumia ja joskus jopa kehuvat erikseen soundeja kun taas täällä kirjoittaja perustaa koko huonon arvionsa sille että soundit ovat paskat ja sanat ovat huonoa englantia. Vastavirtaan sopii kyllä uida mutta aika väkinäiseltä tuo tällä kertaa tuntuu.

Nimetön kommentoi 14.10.2004:

Pisteet:

Kylläpäs tämä pikku julkaisu nyt paljon puhuttaa. Mutta pakkohan se on itsekin kirjoitella.

Yhdyn casiopresetti-miehen mielipiteeseen että presetit kuuluu. Niin ja eihän siellä vintage laatustudiossa paljon tehdä ilman laatu äänittäjää ja tuottajaa. Mutta eihän näistä mielipide asioista tarvitse tapella. Hyvä että joku tykkää tästä levystä. Minä en.

Nimetön kommentoi 15.10.2004:

Pisteet:

Olette te kummallisia.

Eipä tule Suomessa vuosittain montaa levyä joissa on 8-9 erinomaista biisiä, tässä yksi sellainen.

Ja mitkä ihmeen presetit?

Nimetön kommentoi 18.10.2004:

Pisteet:

tämän mielipiderykelmän lukeneena tajuan yhä kirkkaammin
miten musiikista kirjoittaminen on turhaa.ja varsinkin se pisteytys-spedeily pitäisi unohtaa. indien kansakoulu.

JariJ kommentoi 19.10.2004:

Pisteet:

Olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin eri mieltä - tämäkin mielipiderypäs (kaikkine "värikkäine" kommentteineen) osoittaa että musiikista (niin kuin kaikesta muustakin kulttuurista) on tärkeä kirjoittaa. Juuri tämän kaltainen avoin foorumi on mielipiteiden vaihdolle ja asialliselle väittelylle oikea paikka - itse toivoisin vain että yhä useampi osallistui debattiin edes omalla nimimerkillään. Anonymiteetin takaa kun on tunnetusti helppo heittää mitä tahansa harkitsematonta paskaa.

Nimetön kommentoi 19.10.2004:

Pisteet:

office building on live-orkesteri. levyt ovat hieman ontuvampia kuin live-esiintyminen. karisma ei ole tallentunut ceedeelle, niin kuin se harvemmin tekee. office building on kiva. ja siis ihan kiva.