Tulva

Kukapa ei olisi raapustanut koulukirjan marginaaliin lempibändinsä nimeä? Näin mystisesti alkaa Tulva-kokoelman kakkososan saatekirje, joka omituisesti taiteltuna toimii myös levyn kansina. Varsin omituista, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla, on myös levyn sisältö. Entisiä ja nykyisiä Circle-miehiä (Ahtiainen, Laiho, Rättö) lomittava Verde aloittaa kokoelman rauhallisesti pulputtavalla Lähiöilmaa-luonnoksella, mutta todelliseen asiaan päästään Magyar Possen rokkaavan (!) Sports-biisin myötä. Yhtyeen varhaiseen tuotantoon kuuluva kappale osoittaa miten radikaalisti sen linja on muuttunut, nykyäänhän MP:n musiikki on hyvin kaukana särökitaroista ja paukuttelevista rummuista.

Puhdasta taiderokkia, sieltä aivan kieroimmasta päästä esittää Kroko. Biisi nimeltä Burn, Stadi, Burn hauskuuttaa ainakin meitä Kehä Kolmosen ulkopuolella asuvia, mutta ei tälläistä onttoon kolinaan ja yksinäisiin sankarikitaroihin perustuvaa biisiä kovin ”mielellään” kuuntele. Onneksi bändin toinen esitys, Burning Soul (Version) , onkin sitten jo paljon tyylikkäämpää kamaa. Office Building-vokalisti Janne Laurilan kaksi kappaletta ovat kokoelman koskettavinta antia. Näytelmää varten sävelletyt teokset tuovat itselleni etäisesti mieleen jopa Tindersticksin, ilman Stuart Staplesin hallitsevaa ääntä. Piano, sello ja viulu – muuta ei tarvita, jos asialla on tekijämies.

Ruotsalainen Seamonster1 on jossain määrin Magyar Possen hengenheimolainen, mutta kovin kaukana bändi ei ole myöskään Login maanmiehistään. Vaikka kappaleet ovat kehyksiltään hyvin samankaltaisia, löytyy niistä tarpeeksi vivahde-eroja ja soundikikkailua mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Pienen tiivistämisen ja lisänyanssien myötä bändin jatkosta voi povata ruusuista.

.