Hämyisenä iltana Tullikamarilla käteeni lykättiin lätty. Indiecollection oli tuotteen nimi ja sisältönä esittelybiisit yhteensä yhdeltätoista pienkustanteiden kautta tuotoksiaan julkaisevilta yhtyeiltä. Mikä on IndieCo homman takana ja mikä on levyn pyrkimys? Sitäpä tässä selvitellään. Eli siis: IndieCo ry on Suomen riippumattomien levy-yhtiöiden yhdistys, jonka tarkoitus on parantaa jäsenyritystensä toimintaedellytyksiä sekä tukea suomalaisen musiikkituotannon monimuotoisuutta. Sanatarkalleen täten esittelee organisaatio itsensä kotisivuillaan. Collection on tuore promootiotarkoituksessa tuotettu levy ja koska kyseessä on promootiokokoelma, sitä ei myydä kaupoissa. Eli siis kaikille musiikki- ja media-alan ihmisille tarkoitettu pieni maistiainen artistien taidoista.

Levy alkaa Exogenic Recordsin tallissa viihtyvän Accu -orkesterin electronirockailulla Rock. Kahelinkiertävä blues voisi olla kotimaista viljaa muun muassa Beckin kylvämässä, monia tyylejä yhdistelevässä kahjokantrissa. Liian pieni maistiainen todellisen mielipiteen määrittelemiseen yhtyeestä. Riemu-levyt jatkaa Turun Romantiikan voimin. Julistavaa rockia soittavan yhtyeen Kupla kappale pureutuu systeemin vastustamiseen zarahthustrineen ja globaalisaatioineen, musiikillisesti mennään Pauli Hanhiniemi -henkisistä säkeistä aina tykittelevään kertoon. Aika perusrock silti, ei mitään erikoisempia viboja. L’go Pistoolin avaruusdubbaileva Burn ei välttämättä liiemmin säväytä Turun poikien ja Marylandin erinomaisen Human Electronicsin välissä, vaikka muuten diggailenkin tuota Kääntö Recordsin mainiota dubbeliduoa.

Todellakin, Maryland lämmittää koko levyn kappaleista eniten. Merceedeeksen tuleva vientituote lämmittää kuuloluita mukavasti omalaatuisella poppailullaan. Aivan loistava biletysbiisi tarttuvine kertoineen ja keinuttavine kitaroineen. Tyylikästä, omalaatuista ja toimivaa. Irti hymysuisesta fiilistelystä ravistaudutaan raivokkaan tykittävällä Virkavallan ohjeistuksella. Alun kyräilevästä huohotuksesta räjähdetään Kaikki turhaa! -kertoon. Erittäin riehuttavaa kamaa Mobydisciltä. Sitten fiilistellään Uniklubin suomirokin tahdissa. Aika peruspopralli, laulajan hetkittäisissä äänenmurroksissa on melko lailla sitä kuuluisaa VilleValoa. Kyllähän tälläinen uppoaisi vaikka noille suomirokkia –kokoelmille. Ja Lumbago Recordsin kautta toimitaan. Aisti Recordsin kautta puolestaan levyjä julkaisee Tampereen ylpeys Office Building. Folkia ja progressiivisia mausteita poppiin sekoittava yhtye juoksee niin viulun kuin Janne Laurilan vokalisoinnin johtamina. Makes No Difference on kaunis ja surumielinen popkappale, jonka tahtiin kelpaa fiilistellä. Nam.

Ruoska tykittelee tumman uhkaavana taivaat ja maat liikkeelle. Samat on ne Perkeleet. Ruoskivaa laulua, kitararangaistuksia ja elämän taistelua aikaa vastaan. Menevää melskettä från Kråklund pojkar. Futurecordsin Varjo vaanii rautalankakitaralla juoksevine Helvetin kuuma päivä -hitteineen, ajelehtivaa suomenkielistä leijailua. Nimensä mukaisesti, kuin uhkaava varjo levittäytymässä taivaalle. Lopun kerron toistelu aa-aatteluineen pilaa alkubiisin tunnelmaa eikä sitä varsinaista hermoromahdusta pistävässä auringonpaahteessa kuulla. Tunnelma muuttuu melkoisesti Scatting Latin Jazz Singer Bianca Moralesin Spell -kappaleen tanssirytmeillä. Tähän sillisalaattiin Beem Recordsin hypnolatinobiisi uppoaa ihan yhtä hyvin kuin kaikki edellisetkin samaan soppaan. Eli ei oikein. Sinänsä kappaleena vallan toimiva, ehkä liiankin hypnojunnaava. Levyn päättää M7-Blue alla toimivan Purple Sweepin Good News. Aika ällöjä mielikuvia nousee niin Helloweenista kuin Deep Purplesta. Sankarihevi-elementeillä soitettua popahtavaa rokkia. Ei pure.

Tarkoitusperistä voidaankin sitten tämän kokoelman kohdalla puhua paljon. Näin tutustumistarkoituksessa toimii, promootiosta en tiedä. Toki muutama yhtye jäi mieleen asti ja vaatinee syvempää tutustumista. Kuuntelukokemuksena levy onkin sitten aika kaamea, koska minkäänlaista musiikillista linjaa ei noudateta. Oikeastaan levy ei ole arvostelun alainen kokonaisuutena, mutta päädyin allaolevaan yhdistämällä tarkoitusperät ja kuuntelukokemuksen. Tuloksena siis keskiarvo.