Au Pair: Voiko t�m� rakkaus olla synti?

Laama

Pahap�iseksi ja p��llek�yv�ksi �edistykselliseksi punkiksi� musiikkinsa nime�v� jyv�skyl�l�iskvartetti Au Pair yhdist�� mainiosti ilke�n ivallisen sanailun synk�sti poukkoilevaan ja paahtavaan soitantoon. Tomi Tuomaalan hivenen Kumikamelin mieleentuova, omaper�isen �vittumaisesti� tiputtelema laulu toimii, Esa Kosken p��s��nt�isesti angstisesti junnaava kitara tarjoilee my�s vet�v�n funkkeja kuvioita. Oskari R�is�sen ja Antti Siukolan rytmitt�m�ss� soitossa on miltei Mana Manamaista synke�� intensiteetti�. My�s Radiopuhelimet t�ytyy mainita Au Pairin kotimaisena sukulaisena.

Vuonna 2001 alunperin Hongkong action �musiikkia soittamaan suunniteltu yhtye on muutaman kiitoksia ker�nneen demon ja viimevuotisen sinkun j�lkeen p��ssyt pitk�soittokantaan. Kymmenen biisin levytys esittelee vihaisen, ilke�sti sanailevan ja intensiivisen rytmikoneen. Vauhdikkaasti nelist�v� Pahuuden lahja tuuttaa samantein kuviot selv�ksi; armotonta, ilke�� ja sensuroimatonta on Tuomaalan kerronta. Tarinan min� on paha ihminen, joka ei juuri anteeksiantoa pyytele, omassa ruumissaankin ihan ilkeytt��n. Nykiv�sti kitaroitu Helena ei kovinkaan positiivista tunnelmaa maalaa ��nestysalueen vaalilautakunnan kauniista sihteerist� Helenasta. Ilkikurinen voisi olla oikea sana, mutta esimerkiksi YUP:hen verrattuna kaikenlainen veitikkamaisuus loistaa poissaolollaan. Onneksi yhtyeen tilitykset ovat kuorrutettu niin runnovaan soittoon, ettei mink��nlainen suomalaiskansallinen valitusvirsi-meininki p��se pilaamaan kokonaisuutta. Riehakas 10 kk kiist�� isyytens�, hiipiv� Tuulee kertoo naapurin is�nn�n hirtt�ytymisest�, miehen vaimon pett�misist�, hautajaisista ja niin edelleen... Berliinin kansainv�liset ajoneuvomessut tulee k�yty� synke�sti junnaten, piruilevasti n�pp�ilty Tekniikan maailma taas kertoo synkk�� tarinaa tekniikan jatkuvaa kasvua vaativien lasien l�pi n�hdyst� maailmankuvasta. Jotenkin yhtyeen rauhallisemmat ja vaanivammat kappaleet onnistuvat parhaiten tuollaisen puolimielipuolisesti hymyilev�n musiikillisen pirun�p�r�n vangitsemisessa, vaikkakin my�s menev�t rallit onnistuvat suhteellisen hyvin puolustamaan paikkaansa. Molempia puolia mainiosti yhdistelev� lesbosatanisti-oodi Kev�tp�iv� nousee levyn mieliinj��vimm�ksi kappaleeksi. Lyhyt johdatus meijeriteollisuuteen hakee aiheensa nimens� mukaisesti maitotuotteiden tuotantolinjoilta raskaasti jyr�ten, p��t�sraita Marjaana oksentaa tarinaa avaramielisest� lestadiolaisem�nn�st� raivokkaasti.

Levyn kuunneltuaan olo on kuin puoliraskaan urheilusuorituksen j�ljilt�: Heng�stynyt ja hikisen viheli�inen, mutta samalla niin raukean levollinen. Voiko t�m� rakkaus olla synti? Ei todellakaan ole mit��n puuteripilve� vaan ruhjovaa pahap�ist� piikittely�. Ja sellainenhan on yleens� musiikkina mukavan poikkeavaa.