19.04.2007
Lutakko/Jyv�skyl�
Miss� olitte ihmiset!? Kun vastik��n Steve Albinin kanssa levyn ��nitt�nyt Fun, oman kyl�n pojjaat Au Pairin muodossa ja progressiivisen asennerockin legenda NoMeansNo Kanadasta asti p��ttiv�t heitt�� m�rk�n� huhtikuisena iltana shown Lutakossa, yhdess� maan parhaista keikkapaikoista luulisi kiinnostusta riitt�v�n.
Ruojat, ei marginaalisuuden tai kevyen vesisateen pit�isi olla mik��n syy j��d� kotiin! Varsinkin kun Fun harmittavan lyhyest� (ja aikaisesta) soittoajasta huolimatta veti noisecorevalssaavan settins� takuuvarmasti ja t�rykalvoja kutkuttavasti. Helsinkil�istrion musiikki toimii liven� mainiosti, klisett� k�ytt�en se svengaa kuin hirvi. Puoli tuntia oli liian lyhyt aika, hauskuus ansaitsee enemm�n!
Au Pairista olin kuullut paljon hyv�� ja fanejakin oli valunut paikalle ymp�rill� vilahtelevien b�ndipaitojen perusteella ihan mukava m��r�. H�mment�v� oli kuitenkin sana joka tuli ensimm�isen� mieleen kun lavalta oli havaittavissa Ismo Alangon n�k�inen laulaja, L�m�ri-elokuvasta selv�sti vaikutteet pukeutumiseensa ottanut basisti (tribuutti NoMeansNon sivuprojektille Hanson Brothersille?), Nirvanan aikaista Dave Grohlia muistuttava rumpali sek� koko keikan tiukasti aloillaan istunut kitaristi. Viel� kun musiikkikin oli jotain rockin r�imett� jossa oli ihan kiitett�v�sti asennetta, mutta ei mit��n uutta, mielenkiintoista tai koukuttavaa niin sit� j�i v�h�n ihmettelem��n miksi ja ketk� hehkutusta b�ndin kohdalla harrastavat? H�mment�v��, sill� en oikein tied� tykk�sink� vai enk� vain ymm�rt�nyt. Veikkaan etten tyk�nnyt.
Toista se oli illan p��aktin NoMeansNon kohdalla. Harmaantuneet kanukkipapat astelivat lavalle, polkaisivat mopedin k�yntiin ja n�yttiv�t nuoremmilleen kuinka homma pit�� hoitaa. Kaikkea muuta kuin rockareiden n�k�iset herrasmiehet juttelivat biisien v�liss� huumoripitoisesti ("This next song is called I See A Mansion In The Sky...which I don't actually, it's a metaphor"), mutta soittivat tiukkaakin tiukemmin. Jos oli yleis� ollut j�yh�� l�mpp�reiden aikana niin nyt mellasti jo pienimuotoinen moshpittikin lavan edustalla keikan alkupuoliskon. Rob Wrightin bassoriffittely, veljens� Johnin rummuttelu ja Tom Hollistonin kitarointi oli vapautunutta ja rockaavaa. Biisimateriaali potki erinomaisesti. Asennetta olisi voinut ker�t� talteen ja jakaa akteille joilta sit� puuttuu. NoMeansNon tekeminen on niin hyv�ll� mallilla, ett� se tarttuu v�kisin yleis��nkin. Ei tarvitse olla 20-vuotias, riehua p��tt�m�sti ymp�riins� tai huudattaa katsojia saadakseen aikaan hyv�n meiningin. Kun kermaa vatsan t�ydelt� sai viel� kahden encoren muodossa niin pelkki� k�velevi� miniaurinkoja poistui Lutakosta keskiy�n vesisadetta uhmaamaan.
Teksti: Tomas Ojapelto / Kuvat: Tero Uuttana
