Julkaistu: 13.04.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Keinu
Tamperelainen indierock-nelikko Candy Cane on yksi n�it� kotimaisen musiikkikent�n suuria salaisuuksia. Vaikka �alamaailma� on jo vuosia hehkuttanut yhtyeen junnaavan s�r�is��, hetkitt�in jopa valoisan pohtivaa, mutta p��s��nt�isesti tummaa ja raivokasta kitaravallipaahtoa, on yhtye varmasti isommalle kansanosalle suuri kysymysmerkki. Kuinkahan lienee yhtyeen pitk��n ja hartaasti hiotun, l�hip�ivin� julkaistavan debyyttipitk�soiton j�lkeen?
H�ristin yhtyeelle korviani oikein kunnolla vasta vuoden 2003 Thankless -eepeen my�t�. Marko Neumanin mielipiteit� jakavasta, naukuvan raastavasta laulutulkinnasta oli ensi kertaa minuun korvaani karsittu rankin huutaminen pois ja kun Rope To Hang Onin ja Feels Too Good When You�re Gonen kaltaiset, kevyempi�kin puolia tarjoilevat hittibiisit paljastuivat todella tarttuviksi ralleiksi, v�lkkyi tuleva debyytti todella mielenkiintoisena tapauksena takaraivossani. Nyt se sitten on t��ll�. Ihan sit� raivokkainta Markoa ei p��stet� my�sk��n Leave Me Outilla kovinkaan paljoa ulos, mutta my�sk��n kauhean keve�t� biisirakennetta ei t�ll� kertaa tarjoilla. Markon ja Miikka Salosen kitarat junnaavat tiukasti, rytmiryhm� Tomi Isoviita/Antti Hietala kaasuttelee hallittua pikatienopeutta. Setti pysyy todella hyvin kasassa, vaikka esimerkiksi avausraita Vide viel� h�r�ileekin jossain aivan eri maailmoissa.
Raivokas Bigamy siirtyykin sitten r�isk�hdellen siihen kaavaan, jolla loppulevy p��s��nt�isesti liikkuu. Juoksevan hikinen tahdinpito, Markon vaanivasta ruoskintaan vaihteleva laulu, menev�sti s�r�junnaavat kitarat... Smashing Pumpkinsiin mukavia mielleyhtymi� luova Kiss A Whore on levyn menevimm�n puolen hitti, biisi puksuttaa todellakin eteenp�in kuin juna. Kerron nosto r�j�htelevine kitaroineen ihastuttaa, sulava vaihto vaanivaan juoksuun industriaalisilla h�r���nill� luo synkkyydest��n huolimatta eritt�in innostuneen tunnelman... Ainakin t�ss� kotikatsomossa. T�rke�ss� osassa levyll� on Jani Riihim�en ohjelmointi ja metelimaailmat, jotka ovatkin juuri se viimeinen kuorrutus, mit� Kiss A Whoren kaltainen vy�rytys kaipaa. Leikitellen helliv� Yoke on ehk� l�himp�n� Thanklessin �uhkaavaa keveytt�. Mainio s�vellys siihen sarjaan, tosin ihan yht� tarttuvaa kertoa biisiss� ei ole kuin esimerkiksi kahdessa mainitsemassani hitiss�. Keveytt� kumartaa my�s A Better Wrist, hivenen vinosti humiseva �pop-kaunokainen�, jota ei toki miss��n nimess� voi syytt�� mist��n �slovariudesta� tai laiskuudesta. Tiukasti edet��n, mainio kasvatus kohti kliimaksia.
V�lisoiton kaltainen �kuoroteos� Sans Chemin avaa tiet� Letter To No Onen akustiselle kaihoisuudelle, jossa Markon laulu kaikuu tyhjille seinille ja lautanen helisee. Kiihke� Pinup kiihdyttelee j�lleen, pysyen r�j�hdystehoistaan huolimatta hyvin soittajien k�siss�. Lick The Pit jollotteleva kerto on my�s yksi jo Thanklessilt� tuttu elementti, joka sopii py�rteilev��n vallisurffailuun hyvin. Uneliaampi Fall For maalailee kaikkein seesteisimmiss� tunnelmissa, jos kyseist� sanaa nyt voi edes liitt�� CC:hen, p��t�sraita S�accomplit kilkkailee musiikkimatkan p��ttyneeksi avausraidan tyyliin. Kokonaisuutena Leave Me Out on todella tyylik�s paketti raivoa, s�r��, vaanivuutta, junnausta, hike�... eik� ehk� ensimm�isen� nouse mieleen, ett� t�ss� todellakin soittaa nelikko koto-Suomesta. Omassa junnaavassa maailmassaan Sergion ohella vuoden kotimaisia levyj�. Ei silti ihan kympin fiilikset, jotenkin j�in edelleen kaipaamaan sellaista sarkastista huumoria, mit� aistin Thanklessill�. Mutta aika l�helle p��st��n...
Tamperelainen nelikko junnaili debyytill��n Leave Me Out (2005) s�r�isen indierockin maailmoissa. Marko Neumanin naukuvasta raivokkaaseen vaihteleva laulu kuorruttaa intensiivisesti paahtavaa soittoa. Vuoden 2007 Fay-ra-Doowra-albumin my�t� yhtye siirtyi �kkiv��remm�n metalliseen suuntaan ja Jaulan (2009) kohdalla mopo oli karannut jo k�sien ulottumattomiin.
Linkki:
myspace.com/bastoncinodizucchero
(P�ivitetty 3.2.2011)
Kommenttien keskiarvo:
-J.
Candy Cane rules!
(fanittaja - levy� odotellen)
Tiukka kiekko,ostin juuri.Onhan t�� synkemp�� kun aikasemmat,mutta my�s tuhat kertaa parempaa.M� pid�n.Ja suosittelen!Hassua,ett� Candyt ei pahemmin Finska b�ndilt� kuullosta.Ja hyv� niin.Ja onhan toi Markon ��ni aikamoinen etu b�ndille.Eip� t�st� maasta tuollaisia tulkitsijoita edes l�yd�,ei edes kaivamalla.Candyt on oman luokkansa b�ndi.Ja t�� levy todistaa sen.Joo!
petri, tku