Candy Cane
18.08.2004
Amadeus/Tampere
Onhan se välillä mukavaa soittaa yleisölle, josta tuntee melkein jokaisen, totesi Candy Canen rumpali Antti Hietala katsellessaan yleisöään ennen keskiviikkoillan keikkaa Tampereen Amadeuksessa. Tai ei nyt ehkä sanatarkasti juuri noin... Joka tapauksessa, Antin lausunto ei tarkoita sitä, että Candy Canen keikalla ei olisi ollut yleisöä kuin muutama kaveri, aktiivisella nelikolla nyt vain on noita kavereita vajaan kymmenen vuoden aikana kertynyt sen verran, että Amadeuksen kaltainen pieni kapakki täyttyy helposti. Etenkin kun kotikulmilla ollaan... Vaikka lavanedusta ei yhden suht päihtyneen fanin vaahtoamisesta huolimatta ollutkaan tukossa hikisesti riekkuvasta ihmismassasta, soitti CC ainakin minun korvaani tiukasti. Volyymitkin säilyivät inhimillisillä tasoilla eikä tulppia tarvinnut alkaa ahtamaan korviinsa.
Illan setti tuntui rakentuvan aikalailla kuukauden takaisen My Own Summerin keikan tapaan; vanhoja ralleja, pari uutta biisiä ja tuoreimmalta äänitteeltä Thankless –ep:ltä pari biisiä (alkukeikasta vedetty (Hello) People sekä varsinaisen setin päättänyt Rope To Hang On). Viimeksi mainitun loppuun bändi veti vielä särisevän loppusoolon. Todellakin särisevästä kitaravalleilustahan on kyse, jossa vaanivia rauhallisia hetkiä seuraavat surisevat nostot ja Marko Neumanin raivokkaaksi ruoskinnaksikin yltävällä laululla raivoamat huiput. Tunnusomaisin piirre yhtyeelle on varmasti Markon naukuva, todella omalaatuinen laulu, joka sopii kyseiseen musiikkiin kuin mansikkahillo muurinpohjaletulle. Eli jämptisti... Melodioista paahtoon.
Antin työskentely rumpujen takana on armottoman tiukkaa, Miikka Salosen ja Markon kitaroilla luodaan kypsän kulkevaa vallia, joka ei ainakaan tänään missään vaiheessa puuroutunut tylsäksi. Eipä CC ole viime vuosina muutenkaan moiseen sortunut. Tomi Isoviidan bassotyöskentelyssä riittää energiaa ja näppäilyillekin löytyy biiseissä mukavasti tilaa. Omien biisiensä ohella nelikko tarjoili kavereilleen myös vauhdikkaan version L7:n Fuel My Firesta (vielä tutumpi useille Prodigyn coverina). Kaiken kaikkiaan tiukka ja nautinnollinen kolmen vartin keikka, yksi parhaita keikkoja mitä Amadeuksessa olen seurannut. Lupaa hyvää loppuvuodesta julkaistavan Leave Me Out -pitkäsoiton suhteen. Candy Cane on iskussa!
Ilkka Valpasvuo
