Candy Cane: Jaula

Verdura

Totaalinen k�sitt�m�tt�myys � siin� kai lyhyk�isesti mist� on kysymys tamperelaisen Candy Canen toisella varsinaisella pitk�soitolla. Marginaalissa on varmasti hyv� olla, sill� sielt� ei t�llaisella musiikilla tulla ulos koskaan. En tunne b�ndin j�seni�, mutta olen valmis ly�m��n vetoa, ettei gloria mundi n�it� miehi� edes kiinnosta. Metallia t�m� on selv�sti, mutta siihen sovinnaiset m��reet loppuvatkin. Mr. Bungle otetaan esille aina, kun joku tekee musiikkia joka ei sovi tavanomaisuuden kehyksiin. Kielt�m�tt� Candy Canessakin on jotain samaa, mutta ajoittain liikutaan viel� selv�sti sameammilla vesill� kuin mik� Pattonin porukalla oli tapana. Jaula on niin selv�sti raaempaa ja raskaampaa, ett� liiaksi t�t� mielleyhtym�� ei mielest�ni sovi korostaa. Piirteit� on erotettavissa sek� death- ett� blackmetalista, mutta olisi h�lm�� edes yritt�� laittaa t�t� mihink��n lokeroon. Ajoittain liikutaan jopa v�kivallan, jopa suoranaisen brutaaliuden alueella � t�m� saa Candy Canen irrottautumaan l�hes kaikista verrokeista.

Candy Cane ei ole mik��n uusi tekij�. B�ndi on ollut kasassa jo vuodesta 1996, mutta on j��nyt ainakin itselt�ni aiemmin kovin v�h�lle huomiolle. Jonkinlaista porua on kuitenkin onnistuttu synnytt�m��n, eik� supina ihan vailla pohjaa olekaan. Edellinen albuminsa Fay-ra-Doowra otettiin erinomaisesti vastaan avangardemetal-piireiss�, enk� n�e syyt� miksei Jaula jatkaisi samoilla j�ljill�. Avantgardistinen ilmaisu saa monesti tahattoman koomisia piirteit�, mutta t�lt� Candy Cane kuitenkin v�lttyy. B�ndin otteissa on helppoutta ja luonnollisuutta, v�kin�isyytt� tai kummallisuutta pelk�n kummallisuuden vuoksi ei viljell�. Miss��n nimess� Jaulaa kuunnellessa ei pid� kuitenkaan odottaa mit��n normaaleja biisiel�myksi�, sill� ei n�ist� oikein aina ota selv�� miss� biisi loppuu ja seuraava alkaa, puhumattakaan kertos�keist� tai muista sovinnaisuuksista. Radio Rockin kuuntelijat voivat suosiolla unohtaa Candy Canen � t�m� ei ole teit� varten!

Levy jakautuu kolmeen osaan, jotka jostain syyst� ovat nimetty eestin kielell� � Liiklus (liike), Surm (kuolema) sek� Loodus (luonto tai luomakunta). N�m� kaikki osat ovat hengelt��n hieman erilaisia, varsinkin viimeinen (vain yksi biisi � Viima) on jopa hyyt�v�. Biisien nimet sen sijaan menev�t joitain poikkeuksia lukuun ottamatta niin pahasti ymm�rryksen yli, etten osaa niit� tarkemmin analysoida, vaikka kielt�m�tt� erin�isi� mielihaluja yritt�miseen olisikin. N�ytt�isiv�t olevan erikielisi� n�m�kin, mutta j��k��n nettisalapoliisien selvitett�viksi. Kaiken kaikkiaan Jaula on mielenkiintoinen kokonaisuus, ainoa asia joka hieman h�iritsee on jopa ylenpalttinen sekavuus. Oikeassa mielentilassa Candy Cane on kuitenkin erinomainen uusi nimi niille, jotka kaipaavat musiikilta ihan oikeaa vaikeuskerrointa. Suosittelen jopa vilpitt�m�sti. Saattaa olla, ett� arvosana nousisi jos levy� saisi kuunnella viel� noin kuukauden. T�m� on ollut tapana avantgardistisia piirteit� omaavan musiikin kanssa aiemminkin, mutta valitettavasti arvostelu pit�� jossain vaiheessa saada valmiiksi. T�m�n levyn parissa aion viett�� aikaa. Jotenkin tuntuu, ett� se kannattaa.

Kommenttien keskiarvo:

vvkuit kommentoi 29.03.2009:

Pisteet:

Eip� arvostelija tiennyt Candy Canen alternative-taustoista mit��n - samalla her�� kysymys, miksei b�ndi mainitse asiasta sivuillaan? Joka tapauksessa - Jaula on siis hieno levy, ja t�llaisen avantgardeilun merkeiss� toinen pitk�soitto. Splittej� ja CD-R:i� en t�ss� nyt ole ottanut huomioon.

Lis�tt�k��n viel�, ett� paranee kuuntelu kuuntelulta, niin ett� hopi hopi kaikki v�h�nkin kiinnostuneet tutustumaan! Aidosti erikoisia b�ndej� (mielenkiintoisia sellaisia) ei kuitenkaan ihan liikaa t�ss� maassa ole.

monosilma kommentoi 29.03.2009:

Pisteet:

vvkuit, mist�k�h�n olet saanut levyn? Seh�n ilmestyy vasta ens kuun loppupuolella.. T�htiarvosana Myspace biisien perusteella.

vvkuit kommentoi 29.03.2009:

Pisteet:

Mie ja arvostelija ollaan sama henkil�. Ei sen salaisempaa!

jani_e kommentoi 28.01.2010:

Pisteet:

On kyll� vallan erikoinen ja merkillinen levy, mutta sit�kin mielenkiintoisempi. Etenkin t�m� levyn ensimm�isen osan muodostava sekameteli on haastavuudessaankin ��rimm�isen kiehtovaa. Eik� touhun taso siit� oikeastaan laske, vaikka keskimm�isen osan d��dis/bl�kkis melkein perinteisiin nojaavaa onkin. Ei t�st� oikein saa sekavaakaan, etenk��n jos ajattelee levy� kolmin�yt�ksisen�. Hieno levy!