Gaga Goodies

Feiled- orkesterin jokaisessa haastattelussa ja arvostelussa on varmasti tavalla tai toisella viitattu HIM-vaikutteisiin, ihan kyllästymiseen asti. Mutta minkäs teet? Ainakin esikoislevyä Midnight Poems sekä kuunnellessa että katsellessa on HIM mielessä päällimmäisenä. Raskaat kitarat yhdistettynä vahvasti koskettimien maustamiin melodioihin, rakkaudesta kertovat biisit ja solistina kauniskasvoinen nuori mies. Kuulostaako tutulta? Mutta toisaalta, kuinka moni grunge- bändi kuulosti aikoinaan Nirvanalta, tai rokkibändi Rollareilta? Niin se vaan menee. Vaikutteita otetaan ja annetaan. Ideoita saadaan ja niistä muokataan oman näköistä ja kuuloista materiaalia. Rokin kuuluisia kolmea sointua ei enää voi keksiä uudelleen.

Melodiat ovat tarttuvia eikä biiseissä muutenkaan ole moitteen sijaa, mutta lauluun kaipaisin lisää voimaa, vahvuutta ja potkua. Hieman hentoinen ääni toimii balladeissa, mutta menevämmissä rokkikipaleissa jotain jää puuttumaan. Englanninkielen ääntämykseen kiinnittäisin myös huomiota. Etenkin, kun olettaisin bändin satsaavan myös Suomen rajojen ulkopuoliseen valloitukseen.

Mieleen jäävimmiksi ja omiksi suosikeikseni nousevat muutaman kuuntelukerran jälkeen albumin nopeammat raidat Contagious, The Great Escape, No More ja aloitusraita Dive. Erikoinen yksityiskohta täytyy mainita Release Me:n aloituksesta: hetken luulen levyn vaihtuneen Vesireiteiksi. Kitarariffi kuulostaa erehdyttävästi Ultra Bran samaiselta biisissä Kaunis ja ylpee!