Helsinkiläinen ramopunk-kolmikko soittaa suomenkielistä paahtoa turhia pohtimatta, niinkuin Ramoneksen jalanjäljillä kuuluukin. Rumpali Pajusen suoraviivainen laulu kohtaa basisti Peten ja kitaristi Chemon taustalaulut osuvasti. Viiden biisin ep ei mitään sen kummempaa esittele, muuta kuin jälleen yhden punkahtavaa rokkia soittavan yhtyeen jatkamassa Ne Luumäet -orkesterin jalanjäljillä. Vauhdikasta yy-kaa-koo-nee –tahkoamista aika arkipäiväisellä tarinoinnilla. Mitenkään hirveän ”vaarallista” rokkausta tämä ei ole. Biiseistä henkistä rauhoittumista hakeva Valamoon ja haaveileva päätösraita Sit sä tulit oikeasti hulluksi jäävät vahviten mieleen. Bändin nimi jää myös mieleen, vaikka kulmakarva kyllä hiukan kohosi kysyvästi...