Melodista popmetallia pienellä rock-vivahteella takova riihimäkeläinen Widescreen Mode julkaisi debyytti ep:nsä vuoden 2004 lopulla. Jo aiemmin monissa tulissa karaistu yhtye kuulostikin heti alusta pitäen erittäin valmiilta ja tuoreelta, vaikka musiikissa kuuluvat viittaukset koneellisempaan Paradise Lostiin ja kotimaan suurimpiin popmetalli nimiin olivatkin helposti havaittavissa. Soittokokemus kuului ammattimaisessa soitossa ja näkyi tarkkaan harkituissa ulkomusiikillisissa puolissa.

Vuosi on kulunut ja yhtyeen toinen ep on valmis. Tälläkin kertaa annos on neljän biisin mittainen ja tyylillisesti nelikko pitäytyy pitkälti samoissa tutuissa kuvioissa. Kipaleet kestävät keskimääräisesti hieman yli kolme minuuttia, rakenteiden ollessa sangen perinteisiä. Kertsit tarttuvat ja popahtavat kuviot soitetaan yllättävänkin tummalla tyylillä, mistä syntyvä kontrasti onkin eräs bändin vahvimmista aseista. Suurimman ja positiivisimman yllätyksen tarjoavat tällä kertaa kuitenkin erittäin kantaaottavat englanninkieliset sanoitukset, jotka ruotivat voimakkaasti nykymaailman menoa ja etenkin erään tietyn valtion loputtomia sotaretkiä. Aika uskaliasta ja osuvaa tekstiä, mistä pisteet yhtyeelle. Kappaleista selvästi tarttuvin on toisena soiva Another Day, jolla yhtye taannoin murtautui MTV Unsigned kisan finaaliin asti. Tosin aloitusraita We Don´t Need Your War yltää lähes samoihin korkeuksiin, kiitos raivoisan ulosannin.

Widescreen Mode tuntuu saaneen jo kaikki tarvittavat palikat kasaan, mutta niiden keskinäinen järjestys tuntuu vielä hetkittäin olevan hakusessa. Sävellyksissä on toki rutkasti tarttuvuutta, mutta ehkäpä sovituksissa olisi pitänyt olla aavistuksen verran rohkeampi? Nyt tuntuu hetkittäin siltä, ettei kappaleiden kaikkia puolia hyödynnetä läheskään täysin. Yhteenvetona on kuitenkin sanottava, että yhtye on saanut jälleen kasaan hyvän nipun kovia raitoja, vaikka sitä todellista täysosumahittiä ei tällä kertaa löytynytkään.