Sinkut � Toukokuu 2007

At The End: Antilove
Vuodesta 2005 toiminut oululainen viisikko At The End liikkuu ensimm�isell� singlell��n edelleen samoissa komeissa maisemissa kuin viimevuotisella demollaan. Tummasyist� indierockia tarjoillaan kuulaasti ja pop-melodisesti, jonka takana vaanitaan hiukan raskaammalla k�dell�. Akustinen kakkosraita Black Dress liikkuu tosin enemm�n autereisesti ja kepe�mmin. Nimibiisill� maailmanlopun h�ly��net kohtaavat oivasti liukkaasti liikkuvan tumman indierockin ja Jarno-Erik Faarisen sopivan v�r�j�v�n laulun. At The End on edelleen yksi niist� nousevista t�hdist�, joiden toimia kannattaa pit�� tarkasti silm�ll�.

Ilkka Valpasvuo

---

Bloodpit: Wise Men Don�t Cry
Beemvees/SonyBMG

Jousilla koristeltu voimaballadi Platitude on takuulla tamperelaisen Bloodpitin t�htihetki. Tuoreella sinkulla bonuksena kuultava akustinen versio pesee lyhyk�isen n�ytteen muun materiaalin sata-nolla. Valitettavasti. Ei energist� raskasta rokkia tahkoavan nelikon uusi sinkkujulkaisu Wise Men Don�t Cry toki mik��n huono biisi ole. Matthau Mikojanin ��nen tumma aaltoilu miellytt�� korvaa, biisiss� on mukavasti erilaisia osia ja kiitett�v�sti energiaa. Mutta kun biisit asetetaan akustisina versioina per�kk�in, niin aika kauas j��d��n. Onkohan t�m� nyt levy-yhti�lt� kovin fiksu veto? Heti saa fiiliksen, ettei b�ndi en�� olisi yht� iskussa tai samalla tavalla olennainen� T�ytynee tutustua uuteen Off The Hook-pitk�soittoon ja katsoa l�ytyyk� Platitudelle kovempaa haastajaa.

Ilkka Valpasvuo

---

J�rjestysh�iri�: Jos et mua saa
Levy-yhti�

Katurock-yhtye J�rjestysh�iri� irroittaa loppuvuodesta 2006 ilmestyneelt� Takapihojen rockt�hdet -levylt��n singlen Jos et mua saa parin studio-liven kera. Onhan t�ss� ihan erottuva kitarariffi, mutta kertos�e on niin tyls�� m��kimist� ja dynamiikka t�ks�htelev��, ett� �rsytyskerroin ottaa kierroksia. Kaiutettu soundi tuo ep�m��r�isesti mieleen 80-luvun, mutta se nyt ei yll�t� en�� ket��n. Kylki�isist� Valosta varjoon on kakkoslaadun versio edellisest�, ja muuten kiintoisampi Tahtoisin puuroutuu hiukan, arvattavasti liveydest� johtuen. T�m� on sit� musiikkia, jonka soidessa ihmettelet, miksei radiossa soiteta mit��n parempaa.

Mikko Heimola

---

Major Label: My Time/Bad Boy
Elements Music

Helsinkil�isest� Major Labelist� nousee jossain m��rin mieleen kotimainen modernin punkin menestyj� Disco Ensemble. Selvin ero syntyy varmasti Labelin huomattavasti metallisemmasta ja sanoisinko raaemmasta l�hestymistavasta aika samanlaiseen m�tkeeseen. Itse yhtye puhuu saatteessaan musiikistaan rockina ja sit�h�n se toki on. Tosin hyvin kiivasta, �rjyruoskivaa, kiivasta ja tummaa ja samalla melodisesti kaartavaa sellaista. Hattua voi nostaa soiton kireydelle, joka ei onneksi tarkoita t�ss� tapauksessa mit��n �hky�. Ennemmin kyseess� on harkittu ja ilman kramppeja etenev� puserrus. Kahden biisin ennakkosinkulla yhtyeen kaava on eritt�in hyvin kunnossa � hiki lent��, pompitaan naama uhmakkaassa irveess� mutta osataan my�s kaartaa kauniin haikeasti. Lupaa hyv�� syksyksi luvatusta debyytist�.

Ilkka Valpasvuo

---

MoonMadness: Stroke Of Midnight
Blue Violet

Tamperelainen MoonMadness jatkaa tasokkaiden pikkujulkaisuidensa ketjua tuoreella sinkullaan, joka pohjustaa tiet� tulevalle pitk�soitolle. Nimibiisin lis�ksi sinkura tarjoaa videop�tk�� Ain�t No Angel livevet�isyst�, joka k�vi jo viimekuisella Torn -promolla tutuksi.

MoonMadness hallitsee melodisen Rainbow-sukuisen heavy rockin salat suvereenisti, joten ty�n laatu on nytkin sit� korkeinta mahdollista tasoa. Taannoiseen promoon verrattuna t�m�nkertainen nimibiisi on selke�sti tarttuvampi ja hiljattain ryhm��n liittyneen Heidi Bergbackan laulu tuntuu istuvan uudistuneen kokoonpanon soittoon entist�kin luontevammin. Silti livebiisi pesee t�ll�kin kertaa studiotuotoksen mennen tullen, kiitos energisen ja v�litt�m�n menon.

Odotukset tulevaa pitk�soittoa kohtaan kasaantuvat entisest��n ja mieleen hiipikin jo sellainen aatos, ett� mahtavatkohan ne tamperelaiset kypsytell� siell� studiossa loppuvuoden tasokkainta kotimaista melodisen heavy rockin pakettia...

Mika Roth

---

Moses Hazy: Shadow Of Kim
KIOSKI

Torniosta liikkeelle l�htenyt Moses Hazy on yksi viime vuosien parhaita rokkib�ndej� ja t�ll� levyll� hivenen muutoksia kokeneina live-versioina kuultavat Suck My Elbow ja Judas Of Today ovat kuusikon t�htihetki�. Varsinkin Anna-Leena Myllylahden vahvistama haikean akustinen Juudas esittelee kappaleesta aivan eri puolia kuin alkuper�isell� nauhoitteella. Ja vallankin kun kyseinen vuoden 2004 Again-ep on myyty loppuun, on hyv� ett� n�m�kin helmet saadaan uudelleen kansiin. Elokuuksi luvatulta seuraavalta albumilta nostettu singlejulkaisu Shadow Of Kim jatkaa juurevaa rokitusta, t�ll� kertaa enemm�n El�kel�isten hengess� kuin psykedeelisiss� puhallinmaisemissa. Lai-lai-la-la-lai�. Ei lainkaan huono paahto, jossa jamittelusoolot ja musiikillinen nousuhumala pist�v�t jenkaksi. Hilpe�� kuten aina, mukaansa tempaavaa niin kuin asiaan kuuluu ja rokkienergist� kuten Mooseksilta sopii odottaa.

Ilkka Valpasvuo

---

Paradise Lost: The Enemy
Century Media

Paradise Lost jaksaa pist�� v�sym�tt�m�sti uutta albumia pihalle parin vuoden v�lein, vaikka t�ss� vaiheessa uraa v�hempikin jo varmasti riitt�isi. Kuluvan kuun loppupuolella ilmestyv� In Requiem on ryhm�n yhdestoista pitk�soitto, eik� uutukainen tule The Enemyn valossa j��m��n miksik��n v�lity�ksi. Nimibiisin lis�ksi sinkulta l�ytyy kaksi muuta kappaletta, sek� tulevan albumin syntyhistoriasta kertova lyhyk�inen video-ekstra.

Kaikki ne tekij�t jotka ovat nostaneet Paradise Lostin nykyiseen asemaansa ovat l�sn� uusissa kappaleissa, mutta siit� huolimatta yhtye kuulostaa (j�lleen kerran) mystisell� tavalla my�s oudon tuoreelta sek� elinvoimaiselta. Albumilta l�ytyv�t The Enemy ja toisena kuultava Beneath Black Skies ovat taattua perusmateriaalia, kun taas viimeisen� soiva Godless-instrumentaali j�� l�hinn� lyhyeksi v�lisoitoksi. Goottimetallin eliitti�, sit�h�n se Paradise Lost on yh� kaikkien n�iden vuosien j�lkeen.

Mika Roth

---

Supermassive: In The Land Of Nod
Nuori ja n�lk�inen turkulainen indie rock-viisikko Supermassive l�htee tanssilattialle hele�sti mutta pist�� nopeasti kunnon pirskeet k�yntiin. Leikkis�t koskettimet kohtaavat pikkuhiljaa kasvavan rokkikitaroinnin ja haaveellisesti kaartavan laulun. Taputuksien, stemmojen, pikkun�pp�rien tilulilu-kuvioiden ja kaikesta tihkuvan tekemisen innon iskiess� vastaan ei b�ndin tekemisi� voi olla sympatiseeraamatta. Viel� kun biiseiss� on hyv� imu ja sellainen meininki ett� liven� yleis�ll� lent�� sek� hiki ett� hymyilytt�� Kahden biisin sinkuralla yhtye onnistuu esittelem��n parhaat puolensa sen verran toimivasti, ett� jatkoa voi j��d� odottelemaan kohtuullisen luottavaisena.

Ilkka Valpasvuo

---

The Man From The Moon: My Home Town
Black Mark

Ruotsalainen The Man From The Moon, jonka nimivalintaa voi pit�� aavistuksen outona, l�v�ytt�� debyyttisinkullaan peliin kaksi pesunkest�v�� rokkiraitaa. Yhtyeen v�h�eleinen soitto on perinteist�kin perinteisemp�� tunnelmointia 70-luvun hengess�, meiningin pysyess� sinkuran kummallakin raidalla melko ilmavana. Vertaus uuteen Weeping Willowsiin ei ole ehk� osuvin, muttei toisaalta j�� kovin kauas totuudestakaan.

Ensimm�isen� kuultavalla nimiraidalla fiilikset l�hentelev�t jopa countryn kaljaanpillityst�, eik� toisena soiva Warmblooded Woman l�hde sek��n suotta irroittelemaan. Puhetta muistuttava laulu saa tukea haikeista taustahoilauksista ja koskettimet ovat alati l�sn�, astuen parissa kohdassa keveiden kitaroidenkin eteen. Niin hiljaista, kaunista ja rauhallista - eli juuri sellaista musiikkia jota kannattaa v�ltell� pitkill� ajomatkoilla.

Mika Roth

---

Tyt�r: Surulliset silm�t
Shadow World

Alamaailman vasarat ei ole ainoa kotimainen yhtye jossa vaskimania yhtyy hevi-elementteihin. Tyt�r-yhtyeen kokonaisuudessa t�rkein� muina tekij�in� ovat toki my�s rautalanka-kitarointi ja muutenkin iskelm�perinteen kaihokauneuteen luottaminen, sek� Wilen omaper�isen jylh� tuomarinurmio/ismoalankomainen laulutyyli. Eik� Tyv�rell� soi vaskiarsenaalista kuin Tuomas Erikssonin taidolla t��tt�m� vetopasuuna, mutta sukulaisuus on kyll� kuultavissa. Kahden kappaleen sinkura valmistelee tiet� syksyiseen debyyttiin, jota n�iden n�ytteiden j�lkeen viimeist��n j��n odottamaan innolla. Samaan aikaan jylh��, kieroa, kaihoisaa, raskasta, hidasta, nopeaa, s�r�is��, kaikuisaa ja mahtipontista. Tangosta vaihdetaan sulavassa kiepahduksessa raskaaseen s�r��n. Ei mik��n Hiljainen maitotytt� t�m� neitonen.

Ilkka Valpasvuo

---

Widescreen Mode: Everlasting Bomb
Dark Sentiments

Puolitoista vuotta sitten julkaistu Another Day -ep n�ytti kiistatta toteen sen, ett� riihim�kel�inen Widescreen Mode eteni juuri oikeaan suuntaan. B�ndin popahtava ja melodinen rockmetalli kun tuntui jalostuneen melkeinp� huippuunsa.

Uusi Everlasting Bomb jatkaa edelt�j�ns� kurssilla, auraten tiet� loppukes�st� julkaistavalle debyyttialbumille. Kertos�e on t�ll�kin kertaa kuninkaan asemassa, mutta todellinen kehitys l�ytyy kappaleen haastavassa rakenteessa. Alkuun biisin eri puolet tuntuvat melkeinp� riitelev�n kesken��n, mutta muutaman kuuntelukerran my�t� palaset loksahtavat jo kummasti paikoilleen.

Mukana tulevalla DVD:ll� b�ndin livekunto p��see hyvin esille ja parilta keikalta kuvatun livemateriaalin sek� still-kuvien yhdistely toimii. Paketti on kaikin puolin ammattitaitoisesti kasattu ja toteutettu, joten kyll� t�ll� kelpaa niit� Pohjois-Amerikankin markkinoita jo kokeilla.

Mika Roth

---

Zen Soundcheck: Anything We Want
What�s Really Up Entertainment

Helsingiss� vuonna 2002 perustettu Zen Soundcheck tuntuu siirtyneen viime vuotiseen ep:hen verrattuna enemm�n rokkimaailmaan. Kolmen biisin singlen avaus l�htee hyvin rock-luolamaisissa tunnelmissa, joskin aika kevyesti vaellellen. Avaraa mutta minimalistista proges�vy� ja savuisaa psykedeliaa irtoaa my�s runsaasti. Ly�miss� on hiukan 80-lukuisen kolea ote, kitara happoilee Doors-maailmassa ja laulussa on sellainen sekavan haaveileva ilme. Uneliaahko vaaniskelu puolikuiskailuineen ja aamuy�n raukeine tahteineen ja h�m�rine maisemineen kohtaa aika omalaatuisella kaavalla avaran kaiun. Tasapainossahan kolmikon soitanto toki on hienosti ja persoonaa touhussa on melkoisesti, mutta biisien turhia potkimatta junnaavat rakenteet tahtovat hiukan liikaa j��d� paikoilleen polkemaan. Liek� tuo sitten tarkoituksellista tai ei, mutta aika nimens� mukaista ��nimaisemaa tarjoileva yhtye j�tt�� kyll� aika monia kysymysmerkkej� ilmaan. Kolmosraita A Crowd Out Of Darknessin vahvemmin elektroniselta kuulostava tausta samaan aikaan selkeytt�� musiikin kuvaa, mutta lis�� my�s samalla sen ulottuvuuksia. Hiukan hahmotonta rock-taiteilua. Toki mielenkiintoista, mutta h�mment�v��.

Ilkka Valpasvuo

---