Tuvalu: Pime� saartaa meit�!

Merceedes

Tuvalu, joka toissa vuonna julkaisi debyytti ep:ns� Mit� muut ajattelevat sinusta? h�ysteeksi melkoisesti huomiota saavuttaneen Dogma04 julistuksensa, on t��ll� taas. Kyseinen julistushan kielsi mm. levyn kappaleiden radiossa soiton sek� maksullisen mainostamisen, ja sama meininki jatkuu nyt my�s esikoisalbumin kanssa. Eli ulkopuolista tuottajaa ei l�ydy, kaikki kiekolla kuultavat ��net ovat pelkill� b�ndisoittimilla tai laululla synnytettyj�, eik� soundeihin ole tehty mink��nlaisia korjailuja j�lkik�teen.

Pime� saartaa meit�! albumin ter�ksen kovaa ja melkeinp� r�misev�n monotonista ��nimaisemaa kuunnellessa ei voi olla miettim�tt�, josko ulkopuolinen tuottaja olisi sittenkin kannattanut ottaa mukaan. Toisaalta juuri n�in tyly, tinkim�t�n ja siloittelemattoman raaka soundimaailma muodostaa merkitt�v�n osan b�ndin identiteetist�, jossa tinkim�ll� miellytt�minen tai keskivertoratkaisuilla massojen kosiskelu on t�ydess� pannassa. Tuvalu onkin persoonallisilla valinnoillaan luonut t�ysin omanlaisensa version kasarihenkisest� kitararockista, jossa kaiku on voimakeino ja narisevan kuiva soundi vaikuttaa olevan itsest��nselvyys.

Antti Harmaisen joka paikkaan ehtiv�, runsasefektinen ja luonteeltaan alati muuttuva kitarointi on yhdess� Annina Antinrannan v�rikk��n, pist�v�n ja sanalla sanoen komean vokalisoinnin kanssa niit� tekij�it� jotka erottavat yhtyeen lukuisista muista vastaavista kokoonpanoista Tuvalun eduksi. Rytmiryhm� Jussi Oskari (basso) ja Jussi Martikainen (rummut) suoriutuu niinik��n urakastaan moitteetta, mutta kitaran ilmoille sylkem�t riffit ja melodiat, sek� Antinrannan piikikk��t sanoitukset tekev�t biiseist� todella b�ndin itsens� n�k�isi�.

Lukuisista ja aiempaa rosoisemmista kulmistaan sek� metel�iv�st� ulosannistaan huolimatta yhtyeen musiikki on perusteiltaan sittenkin yh� reilun pop-pohjaista ja tarttuvaa kitararockia, jossa perusasiat ovat kohdallaan. Suurta draaman tajua heijastelevat lyriikat k�yv�t vuoroin vihaisen haastavasti silmille, vuoroin tarinat taas k�pertyv�t oman kurjan itsens� ymp�rille. H�peilem�t�nt� paatosta, hetkitt�in tavattoman ennakkoluulottomia � toisinaan taas typerrytt�v�n naiveja ajatuksia, sek� niit� rohkeita soundillisia ratkaisuja � niist� on hyv� rock-levy tehty. Vaikka ��nimaisema onnkin aivan viet�v�n raastava.