Gbfam Records

Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Katla on saanut päätökseen kahden vuoden mittaiseksi venähtäneen urakkansa, jonka tuloksena tämä yhtyeen uran toinen albumi lopulta syntyi. Albumia edeltänyt ensimmäinen sinkku Vitium Cordis Congenitum julkaistiin jo kesällä 2004 ja toinen sinkura Pilviverhossa saatettiin ilmoille vuoden 2005 lopulla. Hätäilystä ja säntäilystä Katlaa ei voi siis syyttää, tosin näin pitkä julkaisuaikataulu on ollut bändille itselleenkään tuskin mieleen.

”Metsämetallia” lukee kuulemma sen kannun kyljessä, josta yhtye on täyttänyt tällä kertaa maljansa. Kyseinen metallilajike koostuu suomenkielisestä useasti huutoon taipuvasta mieslaulusta, hyvästä määrästä rockisti ruhjovia kitaroita sekä synkistä murheen täyttämistä lyriikoista, joissa mikään muu ei tunnu juuri luistavan kuin köysi – ja sekin ihan väärään aikaan ja väärässä paikassa tietenkin. Ainesosat ovat siis tutuksi käyneitä yhdestä jos toisestakin kotimaisesta menestys- ja menetystarinasta.

Katla yrittää tällä kiekolla toden teolla itsensä ja aikaisempien saavutustensa ylittämistä, jopa niin kovin että puristuksen voi suorastaan tuntea lättyä kuunnellessa. Kaikesta puserruksesta huolimatta bändi yltää vain keskivaiheille siinä valtaisassa suomi-metallin spektrissä, jonka kirkkaimmassa päässä loistavat Kotiteollisuuden kaltaiset ”koko kansan orkesterit”. Katlan pahimmaksi ongelmaksi muodostuu materiaalin raastava epätasaisuus, sillä vaikka ryhmä on onnistunut iskemään hakkunsa muutamaan rikkaaseen kultasuoneen, löytyy albumilta myös pahasti täytemateriaalilta haiskahtavaa kuonaa. Lähestulkoon maanisella raivolla eteenpäin rynnivä nimibiisi, Rautakanteleen aikaisesta CMX:stä ohimennen muistuttava Kantomatka sekä yksinkertaisen tehokkaasti toimiva rockpala Paino eivät näin saa riittävää tukea muista biiseistä. Niinpä jo parin kuuntelukerran jälkeen tekee mieli loikkia joidenkin raitojen yli.

Katla on vaikeassa paikassa, sillä vaikka albumi onkin teemoiltaan selvästi yhteneväinen on sen musiikillinen linjaus vähintäänkin epämääräinen. Tehdyt kompromissit kuulostavat nimenomaan kompromisseilta, eikä bändi selvästikään pysty nousemaan vielä täysin potentiaalinsa tasalle kuin vain hetkittäin.