Peaceville

Ruotsalainen Katatonia on kerännyt uusimmalla The Great Cold Distance pitkäsoitollaan ylistyssanoja suunnasta jos toisestakin. Vuosien saatossa pitkän matkan murina-doomista nykyiseen kirkasääniseen ja huomattavasti kevyempään tunnelmametalliin tehnyt yhtye on uusinut ilmaisuaan tasaiseen tahtiin, vaikka otetut askeleet ovatkin samalla jatkuvasti lyhentyneet. Kolme vuotta sitten julkaistu Viva Emptiness ja sitä edeltänyt Last Fair Deal Gone Down jalostivat bändin melankolista kaihoa ja lähestulkoon progressiivisia piirteitä yhdistelevän tyyliin huippuunsa, eikä yhtyeen uusi tuotos eroa rakenteiltaan juurikaan edeltäjistään. The Great Cold Distance sijoittuukin monella tapaa näiden kahden albumin puoliväliin, yhdistäen samalla kummankin kiekon parhaimpia puolia juuri sopivan persoonallisella tavalla.

Tuore kiekko on selvästi teosmaisin albumi, mitä melankoliamestarit ovat tähän mennessä onnistuneet tekemään. Bändi soittaa nyt yhteen paremmin kuin koskaan, eikä palapelistä tunnu puuttuvan enää ainuttakaan palasta. Siinä missä erityisesti Viva Emptiness kärsi kappalemateriaalin selvästä epätasaisuudesta ja Last Fair Deal Gone Down keskinkertaisista soundeista, otetaan näistä menneisyyden ongelmista tällä kertaa puhdas selätysvoitto. The Great Cold Distance onkin ensisijaisesti kahdentoista vahvan raidan tiukka kokonaisuus, josta ei löydy heikkoa hetkeä. Tämä materiaalin tasaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että levyltä puuttuisivat samalla ne iskevämmätkin kappaleet. Esimerkiksi tästä käyvät mm. sydäntä raastavan kaunis sinkkubiisi My Twin, välittömästi tarttuva ja verrattomasti toistoa kestävä Delibiration tai vaikkapa loppupuolella kuultava July, jossa raskaimpia elementtejä yhdistetään jälleen kevyisiin häivähdyksiin suorastaan mestarillisesti. Soundien puolelta voidaan puhua niinikään jo lähes täydellisestä tuloksesta ja soittimetkin ovat vielä loistavassa balanssissa keskenään.

The Great Cold Distance on kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta myös levy, joka vaatii aikaa avautuakseen täysin. Siitä saa toki jo hyvän otteen ihan ensimmäiselläkin kuuntelukerralla, mutta kappaleiden todelliset syvyydet aukenevat vasta runsaan kuuntelun myötä täysin. Armoitettu biisintekijäkaksikko Jonas Renkse – Anders Nyström onkin jälleen kerran kyennyt ylittämään itsensä ja aikaisemmat tuotoksensa. Näin kasassa on yksi kuluvan vuoden suurimmista metalliteoksista, joka tulee varmasti toimimaan omalla sarallaan merkkipaaluna ja vertailukohtana vielä pitkään.