Katatonia (Swe), Amaran (Swe), Before The Dawn

Katatonian lyhyt pohjois-maiden kiertue toi t�m�n erinomaisen yhtyeen my�s muutamalle keikalle kotomaahamme. T�m� ilouutinen sai Desibelin toimittajien pasmat niin sekaisin ett� nyt on tarjolla livejuttua kahdelta keikalta, mutta seh�n on vain positiivista.

Ensimm�isen� Tavastian lauteille kapusi kotimainen Before The Dawn, joka tosin k�rsi huomattavasti �aikaisesta� aloituksestaan. Nykytyylih�n on sellainen ett� 22.15, jolloin b�ndi starttasi settins� ei paikalla ollut viel� kovinkaan paljoa kansaa. BTD:n iskuryhm�� t�m� ei tuntunut kuitenkaan suuremmin haittaavan ja nopeastihan se lavan edusta t�yttyi kun reilun puolen tunnin mittainen mesoaminen oli p��ssyt kunnolla vauhtiin. N�in ryhm�n edellisen kerran viime kes�n Nummirockissa, tosin aivan turhan pikaisesti. Onnekseni ehdin t�ll� kertaa todistaa koko setin kaikessa rauhassa, sill� yhtye on kasvanut nopeasti todella rutinoituneeksi metallikoneeksi.

Erityisen lupaavaa on uudemman materiaalin silmiinpist�v� erinomaisuus, ja n�it� piakkoin ilmestyv�lle kakkos-pitk�soitolle p��tyvi� helmi� olikin setist� noin puolet. Etenkin Fade Away ja My Room kuulostivat todella herkullisille paloille, j�lkimm�isen finaaliosuuden kohotessa korkeuksiin. Panu Willmanin puhdas laulu yhdess� moniulotteisten kitaraefektien kanssa antoi tuoreelle materiaalille aimo annoksen lis�syvyytt�, Tuomas Saukkosen hoitaessa raskaamman puolen niin kitaroinnissa kuin vokalisoinnissakin. Koskettimista vastaava Mika Ojala kyll� kuului muttei n�kynyt, miehen tummiin puettu hahmo tuntui katoavan taustan mustuuteen ja rumpali Dani Miettisen rumpukorokkeen massiivisuuteen. Bassottelusta vastaava Toni Broman on varmasti b�ndin suurin fani, sill� niin hauskaa n�ytti miehell� lavalla olevan. Yleinen hyv� fiilis tarttui my�s alati kasvavaan yleis��n ja viimeisten biisien kajahtaessa ilmoille oli meno jo melkoinen. T�m� n�ytt� antaa odottaa tulevalta julkaisulta hyvin paljon.

Lyhyt roudaustauko ja -tsuff-, uusi b�ndi oli ilmestynyt kuin varkain lavalle. Amaranin teht�v� ei ollut kovinkaan helppo sill� Before The Dawn oli l�mmitt�nyt yleis�� mukavasti ja varsinaisen p��esiintyj�n odottelu alkoi k�yd� monille jo tuskaisaksi. Vastik��n toisen pitk�soittonsa julkaissut ruotsalaisviisikko m�tt�� melodista raskaampaa metalliaan, joka kuitenkin samanaikaisesti on hyvinkin ilmavaa ja kevytt�. Kahden kitaran taidokas soitto yhdistettyn� Johanna DePierren kauniiseen ��neen tuovat mukaan viel� progressiivisiakin piirteit�, ja oikein pinnistelem�ll� voi kuulla taustalta viel� thrash-haamujakin.

T�m� yhtye on levylt� kuultaessa erinomainen mutta liven� olisi totta tosiaan viel� toivomisen varaa. DePierre yritti kaikkensa saadakseen yleis�n innostumaan, mutta puolivalmista parempaa tulosta ei irronnut sitten mill��n. Asiaa ei ainakaan helpottanut se ett� v�lill� laulajattaren ��ni tuntui katoavan miltei kokonaan, kuulostaen hetken p��st� taas aivan timanttiselle. My�s kitarat tuntuivat huojuvan hieman sinne t�nne etenkin kovemmissa ralleissa. Vahvimmillaan Amaran oli p��stess��n hieman seesteisemm�n materiaalin kimppuun, ik�v� kyll� n�it� ilon hetki� ei setiss� montaa ollut. Ehk� sitten ensi kerralla homma kulkee paremmin.

Roudarit lavalle ja pois, valonheittimet kohti komean kokoista taustakangasta ja kaiken ylle laskeutuu pimeys. Sopivasti puolen y�n aikaan lavalle nousi viimein jo hartaasti odotettu Katatonia, muuttaen t�yden salin k�denk��nteess� hornankattilaksi. Jo reilusti p��lle kymmenen vuotta tummempaa metalliaan veivannut yhtye on kulkenut pitk�n matkan alkuaikojen raskaasta synk�st� paahdosta nykyiseksi �melankolia-metallin� ruhtinaaksi.

Viime vuonna julkaistu Viva Emptiness muodosti setin rungon, joka oli rakennettu taiten ja harkitusti. Tummatunnelmaisen n�yt�ksen p��osat jakaantuivat siten ett� Jonas Renksen kuulaan herkk� laulu kohtasi Anders Nystr�min moninaisen kitara-maalailun sek� erityisen toimivat stemmalaulut. N�iden tueksi takoi Fred Norman kitaraansa tauotta, rytmikaksikko Mattias Normanin ja Daniel Liljekvistin hoitaessa vakuuttavasti mutta v�h�eleisesti tonttinsa. Alkupuolella soinut Tonight�s Music sai yleis�n villiintym��n t�ysin eik� hurmoksellinen tunnelma ottanut en�� asettuakseen. Kun ensimm�inen rohkea yleis�n joukosta nousi lavalle ja sukelsi takaisin �aukesivat hanat�. B�ndi itsekin n�ytti hieman h�mmentyv�n yleis�n yh� yltyvist� reaktioista, mutta kuten niin usein ennenkin � hyv� luo hyv��. Jos soittajat olivat mukana keikan alussa 95 prosenttisesti l�ytyi nyt lis�voimaa ainakin kymmenisen prosenttia lis��. Viva Emptinessin vahvat �ss�t Ghost Of The Sun, Criminals sek� Evidence toimivat odotetun vastustamattomasti viimeksi mainitun p��tt�ess� keikan virallisen osan massiivisen jylh�sti.

Encoreiksi tarjottiinkin sitten hieman vanhempaa materiaalia. Aluksi astuttiin muutama vuosi taaksep�in kun Black Session vapautettiin ilmoille, ja t�t� seurannut loistelias Deadhouse vain lis�si bensaa liekkeihin. Lyhyt neuvonpito lavalla ja viel� saatiin kuulla jo ammoin taaksej��nytt� �rin�puolta edustava Murder. Viimeksi mainittu oli ainakin allekirjoittaneelle liev� yll�tys, sill� niin selv�sti se erottui muusta materiaalista � mutta mit�p� tuosta, kaikki kelpaa!

Yhteenvetona voi todeta Katatonian todellakin valloittaneen Tavastian, ja samalla koko Helsingin. Ainakin minua hieman h�mm�stytti b�ndin runsas suosio kun viimeisen levyn myyntiluvut taitavat olla melko vaatimattomat (viipyi listalla kaksi tai kolme viikkoa), mutta mahdollinen yll�tys oli yhtyeelle takuulla mieleen.

Mika Roth


2004.02.04 [Tampere/Klubi]

Yll�tt�v�n v�h�inen m��r� v�ke� vaivautui todistamaan vuoden t�h�n asti merkitt�vint� metallikeikkaa Tampereella, itse ainakin ajattelin ett� Katatonia olisi vet�nyt loisteliaan Viva Emptinessin j�lkimainingeissa Klubin kirkkaasti t�yteen - vallankin kun b�ndill� olisi potentiaalista kuulijakuntaa my�s metallipiirien ulkopuolella.

Illan aloitti nouseva kotimainen metallitoivo Before The Dawn, Yhtye soitti puolen tunnin settins� ehk� hivenen tunnustellen, mik� on sin�ll��n ymm�rrett�v�� pitk�hk�n keikkatauon j�lkeen. Piakkoin toisen albuminsa julkaiseva b�ndi osoitti kuitenkin, ett� pikku hiljaa lupaukset kenties lunastetaan isommalla skaalalla kuin moni odottaakaan. Uudet kappaleet kuulostivat aiempaa materiaalia moniulotteisemmilta ilman, ett� ne olisivat kadottaneet Before The Dawnin tavaramerkiksi muodostunutta voiman ja tarttuvuuden symbioosia. Yhtyeen tapa k�ytt�� kahta t�ysin erityylist� laulajaa tasapuolisesti rinnakkain on ker�nnyt sek� kiitosta ett� kritiikki�, itse kallistun enemm�n kiitoksen suutaan erityisesti kertos�keiden kekseli��n jaottelun suhteen. Viel�kin suhteellisen nuoren b�ndin lavarutiini ei ole viel� tappavaa tasoa, mutta kuten sanottua, ilmassa on ns. v�reily�.

Ruotsalainen Amaran oli ensimm�isell� Suomen keikallaan liev�sti sanoen hukassa. B�ndin thrashista ja perinteisemm�st� hevist� ammentava musiikki ei saanut yritteli��st�, h�mment�v�sti hip hop �tyyliin elehtineest� naislaulajastaan huolimatta mink��nlaista imua aikaiseksi ja lopullisesti homman pilasi yhtyeen suomalaistaustainen kitaristi, joka turhautui melko nopeasti yleis�n osallistumattomuuteen suunnilleen t�h�n tapaan: "On se jumalauta kumma jos ei ala nopeasti ilmestym��n v�ke� t�h�n lavan eteen, juuri oltiin viikkokausia Euroopassa eik� ollut yht� ainoaa keikkapaikkaa jossa lavanedusta ei olisi ollut t�ynn� v�ke�, ette kai te jumalauta halua olla huonompia kuin ranskalaiset?!!!". Niin sit� sulkeudutaan suomalaisten, erityisesti tamperelaisten, suosioon! Enk� min� tuosta "huonommuudestakaan" olisi n�kem�ni perusteella ihan varma, ehk� Klubin yleis� oli t�ll� kertaa pikemminkin vain asiantuntevaa ja arvostelukykyist�.

Amaranin limboilun ja omakohtaisesti koetun suolisolmun j�lkeen tunnelmat eiv�t olleet kovinkaan korkealla, mutta Katatonian aloitettua harmit unohtuivat tykk�n��n. Jo hehkuttamallani Viva Emptinessill� tunnelmallisen metallin s��nn�t l�hes yksin��n uusiksi kirjoittanut yhtye soitti tiiviin setin, joka upposi kympill� siit� huolimatta, ett� ainakin itse olisin rakentanut biisilistan tyystin toisella tavalla. Mutta toisaalta � kuinka monella vasta kuusi levy� julkaisseella b�ndill� on varaa j�tt�� viitisenkymment� prosenttia �ss�biiseist��n soittamatta? Katatonian musiikki on ylipessimistisyydess��n absurdin toiveikasta ja lopun kruunaavat siniveriset laulu- ja kitaramelodiat, joille ei l�ydy t�m�n hetken musiikkikent�lt� kovinkaan montaa varteenotettavaa kilvoittelijaa. Kaiken lis�ksi Katatonian laulaja Jonas Renkse on metallipiireiss� t�ysin poikkeuksellinen keikkahahmo. H�nen sympaattinen, joskus miltei anteeksipyytelev�n hauras olemuksensa tuo mielenkiintoista vaihtelua ja ristiriitaisuuttakin usein kaavoissa pysyttelev��n musiikkigenreen. Muutostakin on tapahtunut: edellisell� n�kem�ll�ni keikalla Renkse lauloi koko ajan k�det kasvojensa edess�, nyt t�m� maneeri oli j��nyt sivuun. Kohta se kai jo hymyileekin...no, ehkei sent��n. Setin henkil�kohtaiseksi kohokohdaksi nousi uuden levyn upea Evidence, mutta koko keikka oli kyll� herkkua puolen v�lin kakofoniavallista huolimatta. Katatonian yll� leijuu alituinen vaara upota yhden asian/tunnelman yhtyeeksi ja seuraavalla levyll� kannattaisi ehk� mietti� jo jotakin uutta, mutta t�ll� kertaa voi vain pokata ja kumartaa.

Miika Jalonen