Nummirock lauantai vol 1

Toisena festivaalip�iv�n� vetonaulan ty�t� saivat tasaisesti jakaa jo alkuvuodesta suomessa vieraillut ruotsalainen Katatonia, sek� kotimaista metallin mestaruussarjaa t�ll� hetkell� selv�sti johtava Kotiteollisuus, jonka suosio on kasvanut etenkin viimeisen vuoden aikana todella j�risytt�viin ja raja-aitoja kaataviin mittoihin. B�ndi� voikin t�ll� hetkell� nimitt�� perustellusti �koko maan omaksi yhtyeeksi�.

S�� ei suosinut t�ll�k��n kertaa p�iv�n ensimm�ist� esiintyj��, mutta melodista heavy-rockia suomeksi tahkoava Kilpi veti urheasti settins� l�vitse. Ep�inhimillisen aikainen soittoajankohta, eli kello 12.00, karsi luonnollisesti ensinn�kin yleis��, ja toisekseen paikalle saapuneiden katsojien innokkuutta. T�m� ei n�ytt�nyt kuitenkaan soittaja-kuusikkoa suuremmin haittaavan, vaikka vokalisti Taage yleis�n laiskuudesta v�lill� puolitosissaan jaksoi kuittaillakin.

Kev��n kuluessa enemm�nkin studion puolella aikaansa viett�nyt ryhm� tarjosi jo pieni� maistiaisia syksyll� julkaistavalta seuraavalta pitk�soitolta, ja ainakin Tie turvattu niminen kipale tarttui heti korvaan. Biisiss� oli mielest�ni selv�sti aiempaa enemm�n power-metal vaikutteita, mik� tuntui ainakin liven� sopivan Kilvelle erinomaisesti. Keikka vedettiin l�vitse b�ndin ja yleis�n v�lisess� tyyness� yhteisymm�rryksess�. Kun kansaa pyydettiin p��st�m��n hieman ��nt�, se p��sti hieman ��nt�, toisaalta jokaiselle kappaleelle jaksettiin taputtaa tasaisesti vaikkakin hieman kitsaasti. Hyv�lleh�n tuo kaiken kaikkiaan kuulosti, ja olisi taatusti hieman my�h�isemp�n� ajankohtana pudonnut yleis��n huomattavasti paremmin.

Jos oli Kilpe� seuraamassa v�h�inen m��r� festivaalikansaa oli Kamaran yleis�m��r� jo l�hes katastrofaalisen pieni. Yh� vain kiihtyv�ss� sateessa paikalle oli saapunut ainoastaan jokunen kymment� katselijaa, mutta kuten virkaveljens� isommalla lavalla, niin my�s Kamara veti settins� l�vitse erinomaisella ty�moraalilla ja viel� huomattavasti kovemmalla temmolla.

Yhtyeen esikois EP:n pohjalta en odottanut keikalta kovinkaan paljoa, mutta sain nopeasti huomata ett� ryhm� on kehittynyt jo lyhyess� ajassa todella reippaasti, tai sitten se ei ole vain onnistunut saamaan itsest��n parhaimpia puolia studiossa esille. My�s biisimateriaali n�ytt�� matkan varrella kohentuneen ja uudet kappaleet Ruoja sek� Hauras mieli kuulostivat jo todella lupaavilta. Suomenkielist� Mokoma/Kotiteollisuus tyyppist� metallia veist�v� ryhm� on saanut selv�sti enemm�n sit� tarvittavaa omaa soundia ja tyyli�, mik� nostaa odotuksia tulevasta. Nummirockin R�min� lavan keikka oli tiukassa paikassa kova n�ytt� t�lt� ryhm�lt� ja olen iloinen ett� olin todistamassa sit�.

Jos s�� ei ala selkenem��n ei auta muu kuin kutsua paikalle Ensiferum, kyll� ne wanhat hyv�t jumalat aina pienet sadepilvet saavat hajalle � tai tekev�t ainakin veden ropinasta huomattavasti siedett�v�mp��. Death metallia ja folkkia sankari pohjalta eloisasti yhdistelev� ryhm� sai ensimm�isen� b�ndin� ker�tty� reilumman puoleisesti yleis��. Lis�ksi ensimm�iset juhlijat innostuivat reippaan veivauksen ansiosta riehaantumaan sopivan pakanallisissa merkeiss�.

T�ll� hetkell� ilman vakinaista vokalistia oleva b�ndi toimii lainalaulajalla, kun Northerin Petri Lindroos oli tuuraajana asettunut mikrofonin taakse, ja olipa artisti ottanut viel� kitaransakin messiin. Vaikka herran tyyli eroaakin reilusti alkuper�isen vokalistin Jari M�enp��n ilmaisusta, on Lindroosin raa�an alkuvoimaisessa laulutavassa mielest�ni jotain, joka sopii viel�p� paremmin Ensiferumin soundiin. N�ht�v�sti vanha suola kuitenkin janottaa t�ss�kin tapauksessa, sill� suurinpiirtein puoliv�liss� keikkaa spiikattiin herra M�enp�� lavalla, miss� h�n sitten viipyikin l�hes loppuun asti. Kovin n�ytti hauskaa olevan kaikilla osapuolilla, vaikka yleis�n puolella kaikki eiv�t n�ytt�neetk��n aivan yht� riemastuneilta. Viimeiseksi kipaleeksi j�tetty Battle Song laittoi niin yleis�n kuin lavankin menon hetkitt�in sekoamaan ja n�iss� tunnelmissa Ensiferum vet�ytyi taputusten saattelemana lauteilta, mutta vain hetkeksi. Encoreksi oltiin valittu, ainakin allekirjoittaneen suureksi yll�tykseksi, Judas Priest �klassikko Breaking The Law. Hyv� valinta silti, vaikkei ehk� ihan parhaiten jatkumoon sopiva. Ensiferumin keikka pisti odottamaan ryhm�n seuraavaa levy�, jonka julkaisua on siirrelty pitkin alkuvuotta jatkuvasti eteenp�in.

Melodinen, englanninkielinen power metal, siin� sit� on metallin ala joka on ��rimm�isen vaikea. Teetp� melkein mit� tahansa kajahtaa suunnasta jos toisestakin �kikkelihevi� ja �vara-strato� huutoja. Thunderstonen metallissa on kuitenkin parempi puhua ihan munasta, sill� sit� t�st� ryhm�st� l�ytyy, eik� kyseess� tosiaankaan ole mik��n halpa kopio vaan rehdisti aito asia. Toisen levyns� alkuvuodesta julkaisseen viisikon kehitys on ollut rivakkaa, ja etenkin viime kerrasta jolloin yhtyeen keikkaa viimeksi olin todistamassa (muistaakseni Nummirockissa vuonna 2002) on tehty valtaisa matka Thunderstoneen vuosimallia 2004.

Hamara lavalla tapahtuvaa esiintymist� oli saapunut seuraamaan mukavan kokoinen joukko, ja heti keikan alusta erinomaisilla soundeilla jyr�nnyt b�ndi antoi aihetta aplodeille. Yll�tt�v�nkin rankka paahto yhdistettyn� voimakkaisiin melodioihin ynn� yhtyeen selv� hyv�ntuulisuus saivat v�hitellen palautetta, vaikka aluksi yleis�n puolella hieman hiljaista olikin. Komean, perinteisen heavy-��nen omaava vokalisti Pasi Rautanen sai hyvin v�h�eleisell� mutta sympaattisella esiintymisell��n metallikansan hitaasti l�mpenem��n ja kun muukin ryhm�, basisti Titus Hjelm etunen�ss�, pisti itsens� 110%:sti likoon kehkeytyi keikasta kunnon tapahtuma.

Taidollisesti Thunderstone on aina ollut vahvoilla, mutta nyt kappaleisiin saatiin mukaan my�s kunnolla tunnetta. Liev� suorittamisen tuntu, jonka muistelisin revohkaa pari vuotta sitten viel� pahasti vaivanneen, loisti nyt poissaolollaan. Hyv� setti kaikin puolin.

Kuten perjantaina niin my�s lauantaina virallinen p��esiintyj� esiintyi jo todella aikaisin, sill� Katatonian vuoron koittaessa oli lauantain ohjelma vasta tasan puolessa v�liss�. Ison lavan edustalle oli saapunut v�ke� jo hyviss� ajoin ennen keikan alkua, ja tultaessa l�hemm�s h-hetke� alkoi edess� olla jo ahdasta. Koskapa ruotsalaisviisikolla ei ole taipumusta sen kummempaan starailuun alkoi esitys silloin kun pitikin. B�ndi saapasteli itse asiassa niin �kkiselt��n lavalle, ett� setti p��si k�ynnistym��n hieman varkain.

Katatonian alkujaan �rin� doomina alkanut ja siit� hitaasti tunnelma-metalliksi tasaantunut maalailu n�ytti iskev�n viisikiloisen lekan lailla suurimpaan osaan kansaa, mutta omasta mielest�ni ryhm�n fiilistelev� soitanto toimii huomattavasti paremmin klubiymp�rist�ss�. Setin aloittanut Ghost Of The Sun osoitti my�s etteiv�t ne Katatonian tapauksessa elint�rke�t sounditkaan olleet ihan t�ydess� kuosissa, sill� etenkin kovemmissa kohdissa oli havaittavissa selv�� puuroutumista. Parhaimmillaan b�ndi silti py�r�ytti pikkusormensa juhlakansan ymp�rille todella vaivattomasti ja viimeisimm�n Viva Emptiness levyn Criminals ja Evidence kappaleet kirvoittivat kerrassan erinomaisesti ��nt� yleis�st�. My�s pari levy� aiemmin tehty Tonight�s Music sai erityisen l�mpim�n vastaanoton.

Huolimatta pienist� puutteista kului tunti taas turhankin nopeasti. V�h�eleinen viisikko vet�ytyi hetkeksi taka-alalle, mutta palasi heitt�m��n viel� kestosuosikki Murderin yh� lis�� vaativan yleis�n iloksi. Mielenkiintoisena ykistyiskohtana on mainittava ett� Murderin loppukarjunnat k�vi vet�m�ss� joku aivan outo kaveri, jota ainakaan min� en tunnistanut tai huomannut sen kummemmin sis��n spiikattavan. Ihan tyydytt�v� keikka t�lt� hienolta b�ndilt�, mutta hieman enemm�n olisin silti toivonut � nyt kun ainoa liike mit� lavalla oikeastaan tapahtui oli kitaristi Anders �Blackheim� Nystr�min harva heilunta ja vokalisti Jonas Renksen k�delle reiteen tahdin ly�nti.

Mika Roth