Spinefarm

Tämän vuotisen Sauna Open Airin positiivisimpia yllätyksiä oli Kiuas orkesterin keikka. Vaikka bändi oli toisen festivaalipäivän ensimmäinen ryhmä esiintyi se sellaisella voimalla, että lauteet olivat löylyjen jälkeet tulikuumat. Studion puolella yhtye ei ole kuitenkaan menestynyt aivan yhtä hyvin. Parin vuoden takainen Winter In June ep oli kieltämättä kelpo näyttö, mutta kaikkea muuta kuin persoonallinen kokonaisuus. Sama ongelma oli havaittavissa vielä viime vuonna ilmestynyneellä The Spirit Of Ukko kiekolla, joten epäilykset varjostivat odotuksia, kun laitoin kiekon ensi kertaa soittimeen.

Tuosta ensi kuuntelusta on nyt vierähtänyt jo kotvanen aikaa, mutta yhä vain Reformationin magia kantaa, vaikka festivaalikesän mukana kulkenut pitkäsoitto on ollut jatkuvassa kestosoitossa. Melodista ja kieron koukeroista metallia takova Kiuas onkin nyt suorastaan elämänsä vedossa. Riffipuolella urakka on hyvissä kantimissa, sillä kitaristi Mikko ”Ilmarinen” Salovaara on lisänimensä arvoinen metallintyöstäjä. Villisti rönsyilevät kuviot pysyvät hallussa siinä missä suorempikin junttaus, mutta mikä tärkeintä – soitossa on nyt sitä todellista henkeä. Vokaaleissa Ilja Jalkanen puhaltaa suht puhtaalla laulullaan voimaa lyriikoihin ja bändin yhteensoitto on kaikin puolin suorastaan korviahivelevän kuuloista.

Kiukaan linjaus on tällä toisella pitkäsoitolla rankistunut selvästi, mistä tuntuu siunaantuneen vain pelkkää hyvää. Riffeissä on nyt riittämiin voimaa, koskettimet nousevat aiempaa paremmin esiin korkeammilta valleilta ja lauluunkin on saatu puristettua vielä muutama newton lisää painoa. Rytmiryhmän työskentely on myös jälleen totutun vahvaa. Kun kiekon sounditkin ovat kaupan päälle ihailtavan vahvat, jää Reformationin ainoaksi – ja sitäkin vakavammaksi – ongelmaksi selvien ässäbiisien puuttuminen. Taso on kautta linjan korkea, mutta aivan huipulle tällä ei vielä nousta. Erittäin lähelle jo kylläkin.