Spinefarm Records

Kiuas nappaa ensimmäiset pisteet kotiin jo levynsä kannella, joka yhdistää sujuvasti keskiajan nykyiseen ydinvoima-vetoiseen aikaan. Synkät ajat ovat täällä taas, kun maailmanlopun ratsumiehet laskeutuvat alas taivaista ja viimeinen koitos alkaa. Ratsumiehiä on tällä kertaa tosin viisi ja he kaikki muistuttavat kovasti Kiuas orkesterin jäseniä...

The New Dark Age osoittautuu jo ensi kuuntelulla pitkälti päivitetyksi versioksi toissavuotisesta Reformation albumista, joka jalosti taiten melodista ja menevää powermetallia, eikä tämä vaikutelma ainakaan heikkene kuuntelukertojen myötä. Kahdella ensimmäisellä kiekollaan bändi tuli nostaneeksi riman jo niin korkealle, että tämä kolmas pitkäsoitto joutuu vertailussa selviin vaikeuksiin. Mitään uutta ja kovin oleellista keitokseen ei ole tuotu mukaan, eikä kiekko myöskään avaa ovia kovin moniin uusiin suuntiin. Hiomistyötäkään ei voi viedä enää nykyistä pitemmälle ilman, että materiaali alkaisi kärsiä liiasta hinkkauksesta, joten ilmassa on pientä kertausharjoituksen tuntua. Onnekseen kolmas albumi sisältää kuitenkin muutaman vastustamattoman ässäraidan, joiden avustuksella koitos kääntyy lopulta Kiukaan eduksi – tosin äärimmäisen niukasti.

Avausraita The Decaying Doctrine on mitoiltaan katedraali-luokkaa, josta kolmantena soiva Kiuas War Anthem ei jää kuin maksimissaan miekan mitan jälkeen. Hieman myöhemmin kuultava To Excel And Ascend piristää puolestaan erilaisuudellaan ja loppupuolella soiva, naislaulua ja akustisuutta mukaan keitokseen tuova After The Storm, on eräs albumin tärkeimpiä hetkiä. Vaikean kolmannen albumin kirous on havaittavissa, mutta The New Dark Age on silti positiviinen kokemus. Kiuas hallitsee powermetallin salat ja tarttuvien kertosäkeiden koukut, mutta rohkeammalla tutkimusmatkailulla pitkin metallin ihmeellisiä maailmoita, tästäkin albumista olisi voinut syntyä todellinen klassikko.