Miksi arvioida promokäyttöön tarkoitettu levy ep:nä eikä demona? Siksi, että kyseinen teos – Kalashnikovin pienlevyte Pyhäpäivä – on varsin oivallinen kokonaisuus, joka sen ansaitsee.

Kolmen kappaleen cd alkaa simppelisti poppaillen Pahaa syntymäpäivää -biisillä. Laulu edustaa simppelimpää Kalashnikovia, pikkunättiä pop-menoa. Pari kertosäettä ehtii sujahtaa läpi korvien sen kummemmin jälkiä jättämättä. Tästä voi vielä parantaa rutkasti, vaikka vetämällä biisin nostattavaa c-osaa huomattavasti överimmäksi ja eeppisemmäksi. Toiseen kappaleeseen, Saman ikuinen paluu, siirrytään saumattomasti suristen. Mieleen hiipii kolme sanaa: My, Bloody ja Valentine, kunnes biitti nytkähtää käyntiin. Ovela melodia, menevä rumpukomppi, kivat taustasynat ja yhtä kivat kitaroinnit, siinä tämän biisin vahvuuksia. Viimeiseksi säästetty nimikappale Pyhäpäivä alkaa akustisella kitaralla herkistellen. Tämäkin kappale lähtee toden teolla käyntiin vasta rumpujen tullessa mukaan. Rytmiosasto funkkaa pienieleisesti ja hillitysti.

Kalashnikov on tällä hetkellä määrittelemättömän pituisella tauolla. Tulkaa pojat tauolta pois ja jatkakaa ihmeessä pop-odysseiaanne. Haluan ehdottomasti kuulla lisää kauniita melodioita, herkkää laulua ja omaehtoista naivismia ja omin päin tekemistä. Lo-fi-meininkiä, mutta sehän on vain ja ainoastaan hyvä asia. Lisää tätä!