Julkaistu: 18.08.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
ISO/Columbia
David Bowie on t�ll� hetkell� yksi rock-maailman vetreimmist� dinosauruksista. Miehen jo pitk��n laskusuuntainen ura sai 90-luvulla selke�sti uutta potkua, erityisesti mainion Hours-pitk�soiton (1999) my�t�. My�s aikanaan ep�onnistuneiksi kokeiluiksi leimatuissa 1.Outside (1995) ja Earthling (1997)-levyiss� oli puolensa, mutta viel� niiden keinotekoiseselta kalskahtaneessa maailmassa Bowie ei tuntunut t�ysin olevan kotonaan. Ensiksi mainitun industrialpoppi ja j�lkimm�isen drum’n’bass-viritykset kuitattiin useissa yhteyksiss� vanhan ukon ep�toivoisiksi yritelmiksi kalastaa vallalla olevalla trendill�, vaikka molemmissa olikin selke�sti piilev�� potentiaalia. Mielest�ni yksi rock-kritiikin typerimmist� lainalaisuuksista on teilata uutta musiikillista suuntaa etsiv�t veteraanit, vain siksi ett� kyseess� sattuu olemaan pitk�n linjan artisti. Kukapa haluaisi tehd� saman levyn uudestaan ja uudestaan, vaikka suuri yleis� sit� kovaan ��neen vaatisikin.
�skeinen taisi menn� hieman k�rjist�misen puolelle, onhan juuri Bowie tunnettu alati vaihtuvasta olemuksestaan ja soljuvasta poukkoilustaan eri tyylien viidakossa. Itse asiassa uusimmassa Bowie-tuotoksessa eniten h�mm�stytt��kin sen pienoinen samankaltaisuus Hours-levyn kanssa – nyt kameleonttimaisuudesta tunnettu artisti on vain liev�sti tarkistuttanut soundiaan. Aivan kuin Bowie pitk�st� aikaa tajuaisi j�lleen olevansa oikeilla j�ljill�, sill� parin vuosikymment� kest�neest� hakuammunasta ei en�� ole tietoakaan. Let’s face it, viimeisin oikeasti kulutusta kest�v� levy ennen t�t� uutta tulemista lienee vuoden 1980 Scary Monsters, sekin pitk�lti Ashes To Ashes ja Up The Hill Backwards-biisien vuoksi.
Heathenilla on muutama kappale, jotka saattavat nousta aivan sinne klassisimpien Bowie-palojen joukkoon; Slip Awayssa on kaikuja aivan Space Oddity-ajoista asti kun taas 5.15 The Angels Have Gone muistuttaa kuulijoita siit� miten yksinkertaisista elementeist� voi rakentaa monisyist� ��nitaidetta. Ennen kaikkea on kuitenkin mukava huomata ett� er�s kaikkien aikojen suosikkiartisteistani tekee yh� ajankohtaista ja koskettavaa musiikkia, joka ei yht��n kalpene menneen katalogin rinnalla.
Brittirokin suuri ja mahtava kameleontti, joka vaikutti musiikin maailmassa vuodesta 1962 asti aina kuolemaansa saakka.
Bowien uran k��nteet ovat niin kimurantit ett� kiinnostuneiden kannattaa hankkia k�siins� David Buckleyn kirjoittama hieno el�m�kerta. T�rkeimm�t levytykset: Hunky Dory (1971), Ziggy Stardust And The� (1972), Low (1977), �Heroes� (1977), Scary Monsters (And Super Creeps) (1980), Earthling (1997), Heathen (2002) ja Blackstar (2016).
Linkki:
davidbowie.com
(P�ivitetty 4.9.2018)
Kommenttien keskiarvo:
