Ajankohtaista

Minä ja Bowie

14.01.2016

Ei, kyse ei siis ollut kuvasta vaan äänestä.
Tuosta oudosta, ihmeellisestä ja täysin toisesta universumista putkahtaneesta soundista, joka löysi minusta paikkoja joiden en tiennyt edes olevan olemassa. Olin kasvanut 70-luvun lopun populaarimusiikin kyllästämässä maailmassa, jossa Bay City Rollers, Slade ja kumppanit oli pakkokaulittu mieleeni. Ashes to Ashes oli kuitenkin jotain uutta, ja entistä ihmeellisemmän kokemuksesta teki se fakta, ettei kukaan muu lähipiirissäni näyttänyt ymmärtävän Bowien uutta musiikkia. Muistan kuulleeni vanhemmilta serkuiltani joitain huomautuksia tyyliin: ”ai, vieläkö se Bowie tekee musaa, mulla oli se Ziggy-levy joskus” ja joku setä taisi kaivata Life on Marsin aikoja. Siinä se.

Ashes to Ashes, ja sitä kautta Scary Monsters (And Super Creeps) -albumi, sytytti minussa kuitenkin ensi kertaa sen palon, jonka takia kirjoitan tätä artikkelia nyt, reilu 35 vuotta myöhemmin. Tuota tunnetta on oikeastaan mahdoton kuvata ja uskon sen olevan meille jokaiselle omanlaisensa. Järki sanoo, että olisin kokenut tämän ”valaistumisen” väistämättä myöhemminkin, mutta minun kohdallani palaset loksahtivat kohdalleen juuri tämän kappaleen myötä, enkä muusta tiedä. Kiitos siis mahtavasta lahjasta, David, se todella muutti elämäni.

Man Who Sold the World

Jos 70-luku oli ollut Bowien luomien hahmojen, Ziggy Stardustin ja Thin White Duken, kulta-aikaa, muodostui 80-luvusta Bowien vuosikymmen – tai ainakin sen puolikas. MTV:n loppumattoman tuen avulla mies kohosi todellisten mega-tähtien luokkaan ja siinä samalla seestyneeltä ja kesytetyltä vaikuttanut mies tipahti hiljalleen pois omalta musiikkikartaltani. En varsinaisesti koskaan hylännyt Bowieta – hänen uudet työnsä vain muuttuivat minulle mitäänsanomattomiksi. Muistan kuulleeni Tonight albumin joltain kasetilta ja hämmästyneeni, kuinka vähän biiseistä jäi edes mieleen. Mitä lapsuuden sankarillieni oikein oli tapahtunut?

Vuosikymmenen lopulla Bowie järkytti (jälleen kerran) maailmaa. Tällä kertaa kameleonttimme päätti muuttua sooloartistista bändin jäseneksi ja näin syntyi Tin Machine, yhtye jossa oli neljä tasaveroista soittajaa ja joka oli vain hieman liikaa aikaansa edellä. Olen edelleen sitä mieltä, että ryhmän 80-luvun viimemetreillä julkaisema esikoisalbumi oli parasta mitä Bowie oli saanut aikaan sitten vuosikymmenen alun. Joissain yhteyksissä Tin Machinen esikoinen nähdään jopa suorana ja loogisena jatkeena Scary Monsters (And Super Creeps) -kiekolle, enkä lähde ainakaan kiistämään moista teoriaa.

Outside – ja takaisin sisään

90-luku ja uudet ajat saapuivat rymisten. Tin Machine hiipui ja Bowie julkaisi pari albumia, joita kutsutaan usein välitöiksi. Tarvittiin taas pientä sattumaa, joka otti nyt hyvän ystävän sekä käytettyjen levyjen kaupan muodon, jotta päädyin tekemisiin Bowien ja tämän tuolloin uusimman albumin, Outsiden, kanssa.

Nuorempana en yleensä silkkaa härkäpäisyyttäni tarttunut muiden musiikkisuosituksiin, mutta nyt otin jostain syystä vinkin vastaan (kenties Ashes to Ashes soi jossain alitajunnassani) ja maksoin nuhraantuneesta, käytetystä kopiosta vähäisen hinnan. Bowie oli todella tippunut suosion rappusilla. Luonnollisesti radiossa pyörinyt The Hearts Filthy Lesson -sinkku oli jo tuttu ja tiesin odottaa industrial-vaikutteista pop-rockia, mutta albumin teosmaisuus, monimuotoisuus ja suoranainen sisäänpäinlämpiävyys iskivät silti ilmat pihalle.

Näin jälkikäteen voin todeta suoraan, että Outside on tunnin ja vartin mitassaan auttamattoman ylipitkä, eikä se todellakaan ole tekijänsä paras pitkäsoitto. Mutta – kun kuuntelen sieluani nyt, tiedän tarvinneeni juuri tuollaisen albumin juuri tuossa vaiheessa elämääni. Outside tarjosi näet näkymiä uusiin suuntiin ja sen kokeellisuus, avantgardistisuus, sekä raskas taiteellisuus todella haastoivat kuuntelemaan, siis todella kuuntelemaan, albumia. Enkä usko, että olisin jaksanut paneutua jonkun muun luomaan pitkäsoittoon samalla vimmalla, joten tähänkin käännökseen tarvittiin jälleen Bowie.

David Bowie: Heathen On totta, että kiekosta olisi voinut muodostua dynamiittinen kokonaisuus, jos 19 (!) raidasta ja viidestä vartista olisi puristettu kasaan 50 minuuttinen timantti, mutta tiedetäänhän se mitä jälkiviisastelusta sanotaan. Ja mitä nuorempi versio allekirjoittaneesta olisi saanut irti niin valmiiksi pureskellusta paketista ensinnäkään?

Vielä kerran… ja sitten vielä

Käydessäni läpi omaa Bowie-historiaani en voi olla huomaamatta, kuinka 69-vuotiaana keskuudestamme poistunut David Robert Jones oli tavallaan kuin satujen taikavoimilla varustettu kissa. Hänellä riitti ketteryyttä tehdä uskomattomia temppuja, uskallusta loikata toistuvasti tuntemattomaan, sekä tietysti nippu elämiä, mikä nosti miehen paristakin taiteellisesta haudasta lähes naarmuitta.

Viimeisen kerran tämä ainutlaatuinen artisti teki paluun allekirjoittaneen musiikkimaailmaan Heathen -albumin myötä, josta luin aikoinaan ensimmäisen kerran juurikin Desibelistä. Levyn arvioi lehden tuolloinen päätoimittaja Jari Jokirinne, mies jonka näkemyksiä olin oppinut jo tuossa vaiheessa arvostamaan, vaikken läheskään aina ollut hänen kanssaan samaa mieltä asioista.

Kiinnostukseni kuitenkin heräsi ja tämän viimeisen kierroksen aikana päätin hankkia myös Bowien aiemmat teokset, jotka olivat syystä tai toisesta jääneet aikoinaan vieraammiksi. Seuraavien kuukausien aikana elinkin alati toistuvaa joulua, sillä vasta nyt porauduin todella Berliini-trilogiaan ja Bowien varhaisiin helmiin. Haukoin henkeäni Honky Doryn tahtiin ja eräskin Station to Station sai pääni pyörälle koukeroisella monoliittisuudellaan.

En vieläkään oikein pysty ymmärtämään tapahtunutta, ja ajatus bowiettomasta maailmasta ei edelleenkään ole mahtunut täysin piireihini. Mutta eihän hän toisaalta ole poistunut kokonaan keskuudestamme. Tulen näkemään vielä Ziggy Stardustin kasvot lukemattomissa yhteyksissä, ja Thin White Duke polttelee välinpitämättömänä savukkeitaan vielä kauan sen jälkeen, kun olen itse siirtynyt kirjoittelemaan toisiin maisemiin. Toisin sanoen kuollessaan David Bowiesta kasvoi vain entistä suurempi legenda.

Mika Roth




Lukukertoja: 1369
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myös