Tori Amos: American Doll Posse

Epic Records

Identiteeteill� ja naiseuden ��nill� leikkiminen on ollut osa Tori Amosin musiikkia l�hes alusta asti. Kun h�n on siis luonut yhdeks�nnen sooloalbuminsa American Doll Posse esitt�jiksi viisi eri naisroolia, jotka artistin mukaan edustavat eri puolia h�nen persoonallisuudestaan, on t�t� vaikea pit�� erityisen� innovaationa edes Amosin omalla uralla. Ennemmin vanhat maneerit on vain aseteltu n�kyviin entist� eksplisiittisemmin. Kun levy on viel� kahden edellisen tapaan aivan t�yteen ahdettu (l�hes 79 minuuttia!), tulee mieleen, ett� "konseptissa" on kyse ahtaa levylle kaikki syntyneet biisit, vaikkeivat ne yhdess� erityist� kokonaisuutta muodostaisikaan.

T�h�n nurinat sitten loppuvatkin. Ehk� pahanlaatuiseksi pettymykseksi osoittautunut Beekeeper valmisti sopivasti t�h�n levyyn asettamalla odotukset nolliin, mutta uskon ett� se on iloinen yll�tys niillekin, joiden mielest� Tori ei ole viel� yht��n huonoa levy� tehnytk��n. H�n on n�et puristanut t�ll� kertaa my�s b�ndist��n huippuluokan suorituksen, mist� todistaa jo h�ik�isev� avauskaksikko Big Wheel / Bouncing Off Clouds: edellinen on mahdottoman vet�v�sti jalkaa vipattava honky-tonk -numero, j�lkimm�inen taas henke�salpaavan kauniilla harmonioilla kuorrutettu tasabiittiin sykkiv� tanssiraita. Levyn mittaan k�yd��nkin l�pi vino pino tyylej� Torin aiemmilta levyilt�, mutta my�s modernin pop/rock-genren ulkopuolelta musikaaleista kansanmusiikkiin, ja merkitt�vi� biisej� on niin paljon, ett� niit� on turha alkaa t�ss� k�ym��n yksitt�in l�pi. Itse olisin suonut levylt� karsittavan vain Teenage Hustlingin ja Fat Slutin kaltaiset itsetarkoitukselliset s�r�purkaukset. Tyylillisesti v�hemm�n poukkoilevaa albumia kaipaava voi onneksi soittaa sen raidat ohjelmoituna Torin eri "��nien" mukaan - tai sitten sit� voi l�hesty� pomp��sin� rock-oopperana 70-luvun parhaiden ylily�ntien hengess�.

Naisasianaisena aiemminkin esiintyneell� Amosilla tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon sanottavaa ihmisille t�ll� kertaa. J�t�n levyn poliittisen sis�ll�n kuitenkin muiden arvioitavaksi, ja tyydyn olemaan haltioissani itse musiikista. American Doll Possea voikin pit�� sisarteoksena vuoden 2001 herk�nkauniille Scarlets Walkille: yhdess� ne osoittavat, ett� viel� t�ss�kin vaiheessa uraansa t�lt� artistilta on lupa odottaa miten suuria tahansa.