Mando Diao: Never Seen The Light Of Day

Capitol

Ruotsalaisb�ndi Mando Diaon viimevuotinen Ode To Ochrasy oli oikealla tavalla turhia kainostelematon retrorock-l�tty, vaikka sen todelliset huippukohdat j�iv�tkin Welcome Home, Luc Robitaille-nostalgiapalaan ja verev��n Killer Kaczynskiin. Levy antoi kuitenkin odottaa, ett� seuraavalla levyll��n yhtye nousisi vaikka puoliv�kisin divaritasoa korkeammalle.

Niin valitettavaa kuin se onkin, sarjanousun varmistamiseksi Mando Diao tarvitsee Never Seen The Light Of Dayta selv�sti tasapainoisemman levyn. Toisaalta, b�ndi on l�htenyt uudistaamaan sointiansa varsin nopealla aikataululla (ja paikoin jopa railakkaalla k�dell�), joten se paikoillaan polkemisen uhka, mik� b�ndi� on jo muutaman vuoden uhannut, on ainakin toistaiseksi poistunut. Varsin retroa � vai pit�isik� sanoa kiltimmin � kuusikymmenlukuista b�ndin ilmaisu on yh�, mutta nyt Mandot ovat tohtineet ottaa arsenaaliinsa muutakin kuin simppeleit� kolmen minuutin rep�isyj� ja perinteisi� rokki-instrumentteja. Viulut, slidet, akustisesti helkkyv�t 12-kieliset ja vintage-urut tuovat kaavamaisempien rallien sekaan mojovan annoksen syvyytt�. Ja eik�h�n se ala jo olla tunnustettu tosiseikka, ett� �ruotsalaisuuteen� itsess��n tuntuvat kaikenlaiset folk-elementit sopivan muutenkin passelisti.

Vaikka Never Seen The Light Of Day j��kin odottamaani vaisummaksi kokonaisuudeksi, on se Mando Diaolta jo osittain onnistunut pelinavaus kohti persoonallisuutta. Jos b�ndi uskaltaisi hyp�t� viel� syvemm�lle etniseen ilmaisuun tai sukeltaisi suin p�in vaikkapa psykedelian sy�vereihin, voisivat tulokset olla vaikka kuinka hienoja. Sit� odotellessa.