Mando Diao: MTV Unplugged - Above And Beyond

Musica de la Santa

1990-luvulla k�sitteeksi muodostunut MTV Unplugged -formaatti on 2000-luvulla valjastettu k�ytt��n yh� harvemmin. Ruotsalaisyhtye Mando Diao on kuitenkin saanut kunnian (vai maksanut kunniasta?) olla uusin osa legendaarisen konseptin tarinassa. Vuoden 2002 Bring �Em In -albumilla esiin noussut, mallikkaasti 1960-lukuista rockia kierr�tt�v� yhtye hoitaa homman kotiin tyylill�, muttei onnistu nostamaan levy� klassisimpien MTV Unpluggedien joukkoon.

Studiolevyill��n tanakasti s�hk�isyyteen ja rytmikkyyteen nojaava yhtye ei ole onneksi tyytynyt vain soittamaan kappaleitaan akustisesti, vaan sovituksiin on selke�sti n�hty vaivaa. Esimerkiksi viimevuotinen hitti Dance With Somebody on muunnettu onnistuneesti �rsytt�v�st� tanssiinkutsusta kiehtovaksi jousilla koristelluksi tunnelmapalaksi. Joukkoon mahtuu kuitenkin my�s huteja, kuten laiskaksi keinahteluksi v��ntynyt esikoislevyn rockhelmi Sheepdog osoittaa.

Mukaan on saatu my�s nimekk�it� vierailijoita. The Beatlesien yst�v�n� tunnetun Klaus Voormanin rooli j�� ilman kuvaa h�m�r�n peittoon, mutta Juliette Lewis ja Ray Davies vierailevat kumpikin mikrofonin ��ress� yhdell� raidalla. J�lkimm�isen oma s�vellys Victoria roiskitaan l�pi ilman mink��nlaista lis�arvoa alkuper�iseen Kinks-klassikkoon. Lewisin panos High Heelsilla on sen sijaan kuuluva. Maanisesti mouruava naispeto onnistuu imitoidessaan The Mars Voltan Cedric Bixler-Zavalaa muuttamaan alun perin t�ysin turhan kappaleen viettelev�n syntiseksi.

Above and Beyond on livelevyksi harvinaisen kuuntelukelpoinen. Mando Diaon uraa kattavasti l�pileikkaava levy toimii hyv�n� tilinp��t�ksen� yhtyeen 2000-luvun ensimm�isest� vuosikymmenest�. Mando Diaon tuotannon kohokohtien ja pohjamutien v�linen et�isyys on aina ollut suuri, eik� t�m�k��n levy tee poikkeusta. Huonompina hetkin��n levyll� soittava kopla kuulostaa v�syneelt� ik�miesryhm�lt�, mutta suurimman osan aikaa touhussa on viriili� tekemisen meininki�. Sen lis�ksi, ett� Mando Diaolla osaa parhaimmillaan kirjoittaa tarttuvia kappaleita, on sill� my�s kaksi todella hienon rock-��nen omaavaa laulajaa. Parhaan kuvan Gustaf Nor�nin ja Bj�rn Dixg�rdin rouheasta stemmalaulannasta antaa rempse�sti roiskittu No More Tears.