Suomenkielistä poprockia stressittömän ilmavalla kaavalla soittava oululainen Katve on aiemmin esittänyt hieman koukeroisempaakin suomirockia. Nyt viisikon anti maistuu aika suoraviivaiselta ja perusjuttuihin keskittyvältä – mikä on itse asiassa hyvä asia lopputulosta ajatellen. Nyt bändin kiireettömän tuntuinen, pohdiskeleva soitto Janne Saukonojan laululla kuorrutettuna lipuu sopivan kepeänä ja selkeänä korvakäytävään. Suurin ongelma onkin sitten edelleen se ettei yhtye onnistu koukuttamaan ihan niin paljon ettei soitto jatkaisi lähes samaa kyytiä myös toisesta korvasta ulos. Muutamassa kohtaa hommassa toki alkaa olla sen verran ideaa, että jotain jää mieleenkin: Neiti Ajan ytimekäs kertsi, Suojasään limonadielohopeamainen kaunis kaiho… Yleisesti ottaen viisikon soiton harmoninen keveys ja kiireetön melankolia vakuuttavat kyllä. Suomirockin legendojen joukkoon kohoaminen vaatii silti näitäkin kiteytyneempiä timantteja.