Pienet

Sinkut – Joulukuu 2008

22.12.2008


200 BPM Giglinger: 200 BPM

Hyvin rupisella soundilla operoiva helsinkiläinen Giglinger pistelee melkoisen tinkimättömän nelibiisisen vinyylin kuulijoiden arvioitavaksi. Jyrän lailla eteenpäin nakuttava, erittäin efektinen ja jopa tukkoisan kuuloinen rock-paahto on laulun puolesta melkoisen suoraviivaisen punkin linjoilla. Yksittäiset biisit silti toki erottuvat vielä eikä homma ole ihan niin aggressiivista kuin esimerkiksi hardcoren maailmassa on tapana. Kyllä tämä niskan laittaa nytkymään. Jos rupinen jyrä miellyttää, niin kyllä Giglingeristä imuakin löytyy, vaikka se onkin piilotettu aika rujojen kerrosten alle.

Ilkka Valpasvuo


Huojuva lato: Hullu suomenhevonen
Levyasema Lempi

Vuoden 2008 kesällä perustettu pohjoiskarjalainen kantrirock-yhtye Huojuva Lato yhdistelee ilmavaa särö-haaveilua Ilkka Vartiaisen kepeään slideen, dobroon ja banjoon. Folkswagen-mies Suonna Konosen suomenkielisille biiseille rakentuva yhtye pistelee nimenomaan amerikkalaishenkisen ilmavan kantrirockin maailmoissa raukeasti ja kiireettömästi. Biiseissä on alusta asti mukavasti koukkua ja yhtyeen raukea ote viehättää korvaa. Toivottavasti tästä bändistä kuullaan lisää mahdollisimman pian, sillä oikeasti tyylikkään suomenkielisen kantri-ilmaisun kentällä olisi tilausta ja Huojuva lato kuulostaa näin kahden biisin mitassa oikein hyvältä.

Ilkka Valpasvuo


Viihdettä Katve: Viihdettä

Vuonna 2001 Katve ylsi rocklyriikan SM-finaaliin ja keikkailua on kertynyt siitä eteenpäin. Viihdettä -kappale svengaa ja funkkaa eteenpäin mukavilla lyriikoilla ja ultrabramaiset kertosäestemmat nostavat biisin korkeammalle tasolle. Myös b-puoli, Soidin tempaa kuulijan mukaansa ja muutenkin yhtye on erittäin mieluisaa kuunneltavaa. Lyriikoissa ei hierrä laiskuus ja tavanomaiset popkoukut on paranneltu jazzrockvaikutteilla. Ainoastaan soundien tasapaksuinen miksaus jää kaivelee, mutta se ei estä kuuntelukertojen lisääntymistä.

Otto Kylmälä


Maxi Baby Pintandwefall: Maxi Baby (Maxi-single)
GAEA

Neljän neidon garagerockin pohjauralle persoonallisesti rakentuva Pintandwefall ihastutti ainakin meikäläisen tarttuvalla debyytillään ja sympaattisen hersyvillä keikoillaan. Nyt yhtyeeltä kuullaan jatkotoimia äänitteiden saralla, ensimmäisenä iskuna neljän biisin komea maxi-vinyyli-single. Avausraita Okto on lätyn koukukkain tummine marssiaskelineen. Edelleen puoliksi huudon puolelle menevä laulu toimivine taustatukineen leimaa Pinttarien soundia. Samoin se pieni on kaunista-tyylinen harkitsevaisuus siinä mihin iskuja annostellaan, kuinka paljon säröä pistellään ja millaisia mausteita käytellään on yhä bändin vahvuus. Tummasta pohdiskelusta irtonaiseen kertoon nouseva Jail on kelpo perusbiisi, kääntöpuolen tummasyisillä jousilla koristettu Still Can Folk ja heleän iloisesti hymyävä Tuutu vahvistavat käsitystä siitä että Pintandwefall olisi kulkemassa riehakkaasta rock-kahkouksesta hienovaraisempaan suuntaan.

Ilkka Valpasvuo


Ylellistä elämää Reino & The Rhinos: Ylellistä elämää
Backstage Alliance

”Suomisoulin” tai yleisesti tanssirytmisen musiikin uusiin tulijoihin lukeutuva Reino & The Rhinos pistelee sinkullaan hienon protestilaulun nykyajan mediakeskeisyydestä ja rahan luomasta luokkayhteiskunnasta. Ylellistä elämää on tarpeeksi letkeä tarttuva ettei se mene miksikään turhan vakavanaamaiseksi saarnaamiseksi. Näin se sanomakin luultavasti menee paremmin perille, ”ei se tuu kestämään”. Ja missä ollaan? Hitto vie pankkikriisissä…

Uneliaammin svengaava Ollaan hiljaa hiljentyy nimensä mukaisesti aamuyön viimeisille hitaille. Reino Nordinin omalaatuinen tapa sanailla korostuu bändisoiton hiljentyessä ja seestyessä. Maukasta fiilistelyä, joka toimii lähes yhtä toimivasti pimeimpään vuodenaikaan kuin kesän leppeämmissä tuulissa.

Ilkka Valpasvuo


Hengellistä leipää The Protestants/Lockman: Spiritual Bread, Vol.1
Goodpie Bakery

Junnaavaa, mutta indiesti popahtavaa särörockia veivaava The Protestants pistelee omalla puolellaan tätä kahden bändin ja kahden biisin vinyyliä mukavan töksähtelevästi. En minä Get A Broom Upia nyt ihan hitiksi alkaisi leimaamaan, mutta Protestantsien soundi nappaa mukaansa ja biisi on mukavan irtonainen rokkisärö-hölkkäily.

Toisen puolikkaan hoitaa Lockman, selkeästi uhkaavammalla särö-ratsastuksella. Hinterlandin jymäkämpi rock-poljento nappaa myös ihan hyvin mukaan. Yhtyeet kieltämättä tukevat hyvin toisiaan, vaikka mitään todellisia killereitä ei tällä levyllä tarjoillakaan. Soundit ja rock-säröpotku on molemmilla vielä enemmän pääosassa, biisien itsensä jäädessä hiukan liikaa hyväksi peruskamaksi.

Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 3181
Facebook
Artistihaku
Pienissä myös