En oikein varmasti osaa sanoa, olisiko akustinen proge oikea sana kuvaamaan Mikko Heinon uutta, ainoastaan vinyylille painettavaa kuuden biisin kokonaisuutta. Tokihan tämän Anjalankoskelta Helsinkiin kotiutuneen artisti levyllä soi myös mm. Tommi Vehmasin basso ja konebiitti taustalla. Mutta kun sekin soi teemaan sopivan rauhallisesti ja kiireettä, annetaan Heinon maalailevalle laululle ja Jukka Vehkalan pehmeälle kitaranäppäilylle isosti tilaa. Biisien pituuksien vaihdessa vajaasta viidestä yli kymmeneen minuuttiin, on kuudessakin kappaleessa reilusti purtavaa.

Parhaimmillaan Heino on oikein viihdyttävä ja akustinen lähestymistapa muuten aika jylhän oloiseen musiikkin toimii hyvin. Silti mitään todellisia kuningas-tutkielmia Heino ei ole joukkoineen luonut. Myös miehen laulussa olisi vielä reilusti hiomista vaikka se komeasti pääsee välillä falsettiinkin. Parhaimmillaan levy on kakkosraidan mollivoittoisessa pienuudessa, melodiakaarien maalatessa hillityn kauniisti ajatonta valoisaa tapettia. Tosin latinalais-henkinen loppukiihdyttely on hiukan turha kliimaksi. Pääsääntöisesti laukkaava puoli toimi ihan ok, muttei pääse tunnetasolla näppäilyjen tasolle. Vinguttelut ja koneilut lipuvat tässä paketissa eniten ohi.