No Age: Nouns

Sub Pop

Harvoin muuten tulee enää vastaan yhtä hienoja levynkansia (ainakaan cd-painoksissa), kuin mitä Sub Popin julkaisema No Agen Nouns tarjoaa. Hienot pahvikannet pitävät monikymmensivuisen kuvasarjan ja sanoitusten ohella sisällään tottakai myös levyn, josta on etukäteen kuullut hyvää puhetta. Kuinka vahvaa jälkeä yhdysvaltalainen avant/psykepunk-duo sitten on saanut levylleen puristettua? Siinäpä erittäin hyvä kysymys, johon tässä arviossa pyrin ainakin jollain tasolla vastaamaan.

Kolmisen vuotta toiminut, rumpali-vokalisti Dean Spuntin ja kitaristi Randy Randallin muodostama yhtye soittaa samaan aikaan sekä säröisen jumittavasti että menevän leijuvasti etenevää kitara-laukkaa, jossa kaikaa sellainen persoonallisen makuinen ”indie-tuhnuus”. Voi kuvitella että jos kaksikko levyllä kuulostaa näinkin ”sotkuiselta”, niin kuinkahan helppoa mahtaa livenä olla saada jotain selvää yhtyeen säröisestä väännöstä?

No Agen soitanto vaihtelee valoisalla ilmeellä kaahatusta säröpaahdosta leijailevampaan, jopa psykedeeliseen jumitukseen. Nounsin meno ei oikeastaan missään kohtaa vedä kuulijaa ihan suohon ja jaksaa olla viihdyttävää. Silti ihan sellaisia ralleja, joilla yhtyeestä nostettua hypeä perustelisi, en myöskään ainakaan vielä näillä kuunteluilla ole saanut korvaani. Cappo on aika mukava surraus, Keechie taas on ehkä lähimpänä hukkumista epämääräisen surinapyörteilyn tylsyttävään karikkoon. Onneksi heti sen perään lähtevä punk-kaahaus Sleeper Hold pumppaa suoniin ihan uudella tavalla energiaa. Samoin riehakkaan iloisesta rallatuksesta Here Should Be My Home nousee hymy huulille ja niskakin reagoi liikkeeseen… Myös levyn päättävät Ripped Knees ja Brain Burner maistuvat hyvin.

Silti mitään varsinaisesti yllättävän hyvää uutta ja erityistä kaksikon levy ei tarjoile. Ei huono, muttei mikään pysäyttävä mestariteoskaan. Ihan ok sillä positiivisella viitteellä on parasta mitä lähden tarjoamaan.