Hi-Lo & In Between: White Whale

Rocket

Mollivoittoista americanafolkia soittava Hi-Lo & In Between voisi ihan yht� hyvin olla kotoisin vaikkapa Montanasta ja yhtyeen White Whale-debyytti yksi Sub Popin uusista l�yd�ist�. Kyseess� on kuitenkin ihan tamperelainen viisikko. Kaiho, rauhallinen ja kiireet�n akustisuus ja harmonisuus sek� tunnelman avaruus ovat mielikuvatasolla harvinaisen kaukana esimerkiksi suomalaisesta folk-musiikista, vaikka t��lt�kin l�ytyy yht� lailla jylh�� luontoa ja avaraa er�maata. Sarjassaan suomalaisen americana-b�ndin� Hi-Lo onkin hiukan yksin�inen tienraivaaja. Mutta sit�kin taitavampi sellainen.

Hi-Lo & In Between syntyi laulaja-kitaristi Juha Timosen ja viulisti Jussi Suonikon duona vuoden 2007 alussa. Levynteon yhteydess� studioon kutsuttiin taitavat muusikot Sami Sippola (Wurlitzer), Ville Rauhala (kontrabasso) ja Juppo Paavola (rummut), jotka liittyiv�t ��nitysten j�lkeen my�s yhtyeen keikkavahvuuteen. Nyky��n yhtye onkin viisikko, jonka soundi-politiikasta kertovat paljon jo v�lineet. Folk-balladit, kantrin avaruus ja akustinen tilank�ytt� ja rauhan tunne leimaavat soittoa, josta l�ytyy eritt�in vahvan yleisilmeen ohella my�s useampia yksitt�isi� t�kyj�.

Heti avausraita Feathers Of Today vispaa mukavan hymy�v�sti, Old Daysin kulkiessa enemm�n tummissa mollimaalailuissa n�pp�illen. Kaikuisa, tradiotionaaliselta gospelilta kuulostava, kaksiosainen I�m Going To The Valley Of Sorrow And Solitude, on yksi levyn pys�ytt�v�mpi� eritt�in riisutulla instrumentaatiollaan ja ajattomalla tunnelmallaan. Haikea Storm Take My Breath Away vakuuttaa viulullaan, Seven Seas kiireett�m�ll� maalauksellaan. River on my�s aika mahtava, vaikka laulun taittumisuhkan leijaileminen ilmoilla kertsin kohdalla onkin hiukan ristiriidassa muuten hyvin harmonisen ilmeen kanssa. Hutejahan t�llaisessa hyvin tarkkaan mietityss� ja tiettyyn tunnelmaan t�ht��v�ss� kokonaisuudessa ei ole lainkaan. Viisikon ajattomuudessa, rauhan tunteessa ja harmonisessa melodisuudessa on jotain k�sinkosketeltavan intiimi�, vaikka tunnelma ei olekaan j�nnitteest��n huolimatta mitenk��n suljettu tai tukkoinen vaan avara ja taivaisiin kurottava. Muttei mist��n stadionilta, vaan pime�� preeriaa valaisevalta leirinuotiolta. Jossa t�hdetkin loistavat ihan eri tavalla.