Pintandwefall: Hong Kong, Baby

GAEA

Pintandwefallin reilun vuoden takainen debyytti oli ihailtavan raikas ja omaper�inen yhdistelm� puuhasteluestetiikkaa ja hienoja s�vellyksi�. Pintit eiv�t ole l�hteneet toimivaa konseptia muuttamaan, ja hyv� n�in, sill� Hong Kong, Baby rymistelee puolituntisen kestonsa l�pi samalla intensiteetill�, mutta entist�kin tasaisemmalla kappalemateriaalilla.

Ensimm�ist� t�sm�hitti� ei tarvitse odotella minuuttiakaan, sill� Bird Of The Birds koukuttaa heti pitelem�tt�m�n energisell� kertos�keell��n. Angus sen sijaan on hyv� esimerkki yhtyeen t�ysin omasta tyylist� - itselleni ei ainakaan ole tullut vastaan toista piraijamaailmaan sijoittuvaa autotallitangoa. L�pi levyn pienet yksityiskohdat summautuvat matematiikan lakien vastaisesti suuremmiksi kokonaisuuksiksi, kuten jo Maxi Baby -EP:lt� tutussa Jailissa. Kappaleessa melodia, kulmikas svengi ja lyriikat olisivat yksin��nkin hienoja, mutta nerokkaat taustalaulut punovat koko paketista kerrassaan h�ik�isev�n.

Albumin loppupuolella tunnelma hieman lev�ht�� parin ihmeellisen vaisun numeron kohdalla, mutta notkahdusta tasapainottaa onneksi syd�nt�s�rkev� balladi Sad Song. Vaikka Pintandwefallin lyriikoissa piilee usein pilke silm�kulmassa, ei Sad Songin aikana ole tilaa pelleilylle. On upeaa huomata ett� yhtye hallitsee my�s tummemman tunnelmoinnin t�ysin suvereenisti.

Pintandwefallin yhteydess� muistetaan aina mainostaa yhtyeen soittotaidottomuutta, mutta t�ysin syytt�. Kaiken maailman sessiomuusikoilla ja soolopervertikoilla olisi paljon opittavaa Pintien yhteissoiton tiukkuudesta ja tyylitajusta. Soittoratkaisut ja lauluharmoniat poikkeavat ehk� perinteisist�, mutta juuri t�ss� piilee Pintandwefallin nerokkuus. Maailmassa ei kertakaikkiaan ole toista Pintandwefallia. Toivottavasti my�s ulkomailla tajutaan se pian.