Trashcan Dance: Doomsday Disco

Oli n�ht�v�sti pelk�st��n ajan kysymys, koska saisin ensimm�isen jauhekirjeen. Onneksi mahdollisten pernaruttobakteerien kyljess� tuli sent��n levyllinen Trashcan Dancen musiikkia, jotta viimeiset hetket sujuvat miellytt�v�mmin (?) musiikin seurassa.

Tuoreen rieskan kahdeksan kappaletta esittelev�t Helsingin y�ss� seiloribaareissa heiluvista punk-sleaze-rockareista yll�tt�v�n uusia puolia. Tottakai mukana on edelleen matalaotsaista runttausta, mutta kun Cletus-raidan vino kosketinkoukku kohtaa Barathrum-peikko Demonos Sovan taustalaulut tuntuu universumi laajenevan � tai sitten tuossa jauhe minigrip-pussissa ei ollutkaan pernaruttoa vaan jotain aivan muuta. V�hint��n yht� p�r�ytt�v� kokemus on �kkiv��r� ja puoliokkultistinen nimibiisi, jolla voidaan nauttia itsens� suuren maagin � Aleister Crowleyn sanoista. Kuullaanpa keskell� l�tty� jopa viulunsoitolla ryyditetty� valssia, joka tosin on vain hauskasti nimetty (Zombie Nazis With Scatological Tendencies) v�linumero ennen pist�v�n punk-saunan seuraavia l�ylyj�.

Doomsday Disco j�tt�� kuulijan kummalliseen v�lik�teen, eik� b�ndist� tahdo ottaa tolkkua. Onko t�m� nyt lintu vai kala? Toisaalla l�tty on kunnianhimoinen kurotus, mutta vastavuoroisesti retkue ly� hommat v�lill� tyystin l�skiksi. Tai ehk� t�h�n pit�� vain suhtautua kuten David Lynchin elokuviin: koska et voi kuitenkaan tajuta t�ysin sit� lopullista tarkoitusta on vain paras nauttia kyydist� ja ihailla niit� outoja paikkoja joihin p��dyt.