Pienet � Toukokuu 2007

Afloat: Something Like Nothing

Keravalainen Afloat m��rittelee itsens� n�ss�metalliksi uusimman demonsa saatekirjeess�. Jos unohdetaan kyseinen termi ja annetaan musiikin kertoa itsest��n niin vaihtoehtoisen raskaamman rockin linjoilla menn��n. Kaksiraitaisen demon aloittava The Phrase toi ainakin allekirjoittaneelle mieleen yht��lt� et�isesti Deftonesin debyyttilevyn, toisaalta kirosanaksi nousseen emon. Biisiin on kohtuullista iskevyytt� onnistuttu saamaan. Tuntuu vain ettei se oikein miss��n vaiheessa l�hde k�yntiin niin kuin pit�isi. Toisin on ...And Things Changed Betterin kanssa. Se onnistuu kasvamaan rauhallisen alun kautta loppua kohti, joka potkii jo ihan mallikkaasti munaskuihin. Biisiss� on hittiainesta, tosin se vaatii ehk� pient� karsimista keston (5:45) osalta.

Demon kahdessa kappaleessa ei sin�ns� ole mit��n vikaa, mutta jatkossa lienee syyt� maustaa soppaa enemm�n omin maustein. Nyt niin laulumelodiat kuin s�vellyksetkin ovat turhan tutun kuuloisia. Toinen vaihtoehto on tietenkin jatkaa samalla linjalla, mutta tehd� asiat vain entist� tiukemmalla otteella. Potentiaalia kuitenkin l�ytyy eli ei muuta kuin jalostamaan.

Tomas Ojapelto

---

Cold Cold Ground: Custom Built

Cold Cold Groundin tuore ep on melko suoraa jatkoa vuoden takaiselle Lamb debyyttikiekolle. Viiden industrial rock siivun pikahissi painajaisten maailmaan takaa t�ll�kin kertaa nopean, kitararock vetoisen kyydin, sek� angstikkaan ymp�rist�n. Kappaleiden rakenteet ovat lopulta melko suoria, mutta tultaessa toteutuspuolelle Cold Cold Groundilla on esitt�� joitain sangen ep�ortodoksisia n�kemyksi�. Aloitusraita Present Day Hate on viel� melko suoraa rallausta, mink� j�lkeen s�vyt k��ntyv�t synkemmiksi. Dice Manin ahdistus puristaa keuhkoista ilman pihalle, eik� Narcistin py�riv�st� hyrr�st� p��se mill��n pois. Ahdistuneesta paahdosta tulee jostain kumman syyst� mieleen Rob Zombie, ehk� enemm�nkin tyylillisten kuin musiikillisten seikkojen takia. Yhtye ei k�yt� musiikissaan kovinkaan runsasta palettia, mutta Custom Builtin sisuksista l�ytyy juuri riitt�v�sti s�vyj� sek� vaihtelua, jotta liike pysyy yll�. B�ndi on selv�sti kehittynyt kuluneen vuoden aikana, joten onkin mielenkiintoista n�hd� mihin suuntaan nelikko seuraavaksi k��ntyy. Rujon kulmikasta, mutta samanaikaisesti aistikkaalla tavalla angstista paahtoa.

Mika Roth

---

Drown Syndrome: Days Entwined Grey

Nykyisell� kokoonpanolla reilu vuoden p�iv�t eteenp�in painanut Drown Syndrome soittaa niin juurevaa rokkimetallia, ett� moista kuunnellessa pulisongitkin kasvavat tuplanopeudella. B�ndin �ij�m�inen ja rennon groovaava meininki muistuttaa paikoin kovasti Black Label Societyn m�iskett�, mink� �ij�t itsekin ovat huomanneet. Kolmen rallin muodostama panssari on tasaisen vahva, eik� siit� erotu ainuttakaan heikkoa kohtaa. Toisaalta ne kaikkein j�risytt�vimm�t pl�j�ykset j��v�t my�s t�ll� er�� puuttumaan, sill� Days Entwined Grey on ensisijaisesti tasainen tuotos, vaikka nimibiisin kertos�keist�ss� pikkaisen hittilippua v�l�ytet��nkin. Kyseess� on b�ndin debyytti, jonka valossa yhtye vaikuttaa jo yll�tt�v�n valmiilta kombolta. Usein t�llainen rullaava �syv�n etel�n� meininki tuntuu h�rm�l�isiss� orkestereissa kovin p��lleliimatulta, mutta Drown Syndromen eduksi on todettava, ett� herrain k�siss� renkutus kuulostaa luontevalta.

Mika Roth

---

Incarnate: Exist To Extinct

Kannuksessa p��majaansa pit�v� Incarnate on nelj�n pirun vihaisen death/thrash pilkkojan yhteenliittym�. Meno on �k�ist� ja �rh�kk�� kuin Slayerilla ja Deathilla konsanaan, eli turpaan tulee ja pikavauhdilla. Nopeita kuolonmakuisia pikataipaleita v�ritet��n joillain suvantokohdilla, jolloin thrash-fiilikset nousevat selvemmin esiin. Soitto on eritt�in teknist�, mutta samalla riitt�v�n maanl�heist�, mink� ansiosta et��nnytt�v� kliinisyys loistaa poissaolollaan.

Ep:n kahdeksan rallia luovat tarkan kuvan tonttinsa hallitsevasta ja kirkasvisioisesta yhtyeest�, jonka tahkoama metalli on laatukriteereilt��n ensiluokkaista. Kiekon soundit ovat melko � hmm � niukat, mutta toisaalta t�ll� tavoin ��rimm�inen aggressiivisuus saadaan v�litetty� luontevasti. B�ndi� ei p��se syytt�m��n liiasta persoonallisuudesta, mutta mit�p�s tuosta kun vanhan koulukunnan ��ri-death taittuu n�in mainiosti.

Mika Roth

---

MIR: Demo 2007

Rosoista rockmetallia soittava MIR on t�r�ytt�nyt uransa toiselle demolle kokonaista kaksi kappaletta. Aneeminen yhdeks�n minuutin annos on kuitenkin sen verran tasokas, ettei tuoreesta demosta j�� liian happama maku suuhun. Kitarat m�yry�v�t j�lleen vapaasti ja runsaan s�r�n sekaan upotetaan tarttuvia melodioita. Eri aineksien kontrasti on voimakas, mutta MIR onnistuu hy�dynt�m��n n�in aikaansaatua liev�� kaoottisuuden tunnetta. Kummassakin siivussa sein�t tuntuvat kaatuvan jatkuvasti p��lle, mutta juuri sopivalla vauhdilla. Demon tekninen taso ei p��t� huimaa ja etenkin lauluissa sentin venytys alkaa kuulumaan liikaa l�vitse. Etenkin ensimm�isen� soiva When I Drown olisi ansainnut paremman mahdollisuuden, sill� nyt vaihtelevat vokaalit kuulostavat parissa kohdin valitettavilta. Kyll� MIR tarttuvien biisien teon hallitsee, mutta ensi kerralla niit� kannattaisi tarjota ehk� pari lis�� � eiv�tk� paremmat sounditkaan varmasti vahingoksi olisi.

Mika Roth

---

Novembersoundsbetter: ..And She Wore Black

Novmbersoundsbetterin kolmibiisinen ..And She Wore Black sis�lt�� polveilevaa emorockia Amerikan tyyliin huudoilla ja metallisilla mausteilla h�ystettyn�. Paketti on niin laadukas, ett� on suoranainen ihme, ett� b�ndi on yh� vapailla markkinoilla. B�ndin meriittilistalta l�ytyy viimevuotinen YleX:n Viikon demo tittelin nappaaminen demon avausraita Closest Onella, jonka alun riffi� kuunnellessa tiet�� t�rm�nneens� laatubiisiin, eik� ensituntuma valehtele. Closest One on ehdottomasti yksi parhaista koskaan kuulemistani demotason biiseist�, vaikkakin ylipitk� loppuosa j�tt�� viel� parantamisen varaa. My�s Embrace The Change toimii vahvan kertsins� johdattamana, ja demon p��tt�v� Sleepless Coldkin tunnelmoi isoista kajareista mallikkaasti, vaikkakin se j�� lopulta levyn heikoimmaksi kappaleeksi. Vaikka demo on ��nitetty kotistudiossa, soundit ovat melkein t�ydellisesti kohdallaan ja tunkkaisuus on tiess��n. ��nimaailma on t�ynn� monenlaista tunnelmanluojaa. Kehutaan viel� Pirkka Huhtalan korkeaa, samanaikaisesti vahvaa ja kaunista ��nt�, joka vaihtuu nopeasti tasokkaaseen �rin��n. Moitittavaa on vaikea osoittaa sormella, mutta ei demo mik��n t�ydellinen ole. Novembersoundsbetterin ..And She Wore Black on vahva kolmen biisin kokonaisuus, jonka pohjalta on hyv� l�hte� rakentamaan suunnitelmissa olevaa debyyttipitk��.

Jarmo Panula

---

Sophia�s Eye: Corporeal Ghosts

Sophia�s Eye orkesterin historia ulottuu viiden vuoden taakse, mutta Corporela Ghosts on silti �vasta� b�ndin debyyttikiekko. Ryhm�n musiikkia on melko vaikea lokeroida, kuten yhtye itsekin saatteessa toteaa, mutta jossain raskaan ja melodisen deathin liepeill� t�ss� liikutaan. Kitaraa tarjotaan jokaiselle nelj�lle raidalle oikein olan takaa ja taustalla v�ijyv�t alati koskettimet. Vokalisointi on rosoisen �rjyv�� ja erityisesti rytmiryhm�n ty�skentelyst� huomaa, ett� sovituksia on mietitty kerran jos toisenkin. Soittotaitoa l�ytyy joka tontilta, eiv�tk� s�vellyksetk��n ole lainkaan hullumpia. Eli toisin sanoen, Sophia�s Eye on saanut kasaan tasokkaan ep:n, jota kelpaa py�ritt�� suuremmallakin teholla. Ainoa miinus irtoaa pienest� persoonattomuudesta, mutta koska kiekko ynn�� materiaalia nelj�n vuoden ajalta, tuokaan ei ole mik��n suuri synti. Toivottavasti seuraavaa tallennetta ei tarvitse odottaa nelj�� vuotta, sill� tokihan n�in tasokasta metallointia mielell��n kuuntelee. Jatkakaa!

Mika Roth

---

Synthenic: Ruinous Dream

Synthenicin tilanne on harmillisen tuttu monille nuorille b�ndeille. Tasokasta laulajaa ei b�ndiin l�ydy, joten b�ndin pit�� keskitty� tekem��n mahdollisimman tasokasta instrumentaalimusaa, joka ei tietenk��n ole helpoin tie huipulle. Syntheniciss� soittajat ovat 13-16 vuotiaita, joten kokemuksessa annetaan pient� tasoitusta ja samalla saadaan jonkin verran sympatiapisteit�.

Demon avausraita Fearful Night on levyn paras ja monipuolisin veto, ja yleisell�kin tasolla hyv� biisi. Tykkiriffi ja monenlaiset kikat eri soittimilla tekev�t lopputuloksesta niinkin hyv�n kuin se on. Toinen edukseen esiin nouseva biisi on b�ndin mukaan nimetty Synthenic, jonka soolokitaran, tuplabasarin ja basson yhdistelm� luo biisiin hypnoottista tunnelmaa. Soolokitaran n�pp�ily� olisi kuitenkin voinut hieman v�hent�� ja pist�� joukkoon pari v�liosaa tuomaan lis�� vaihtelua mutta hyv� n�inkin. BiisitRuinous Dream ja hard rockilla ja punkilla s�vytetty Equation Of Time eiv�t j�t� paljoa k�teen.

Kotistudion tuloksena levyll� on tunkkainen ja v�rit�n soundi, joten studio verotti osansa levyn laadusta. Studio ja pari heikompaa biisi� j�tt�v�t demon ainoastaan kelvolliselle tasolle, mutta hyv�� on odotettavissa kun kerran s�llien i�t ovat tiedossa.

Jarmo Panula

---

Trashcan Dance: Tiny Hitlers Rule The World

Kyll� se vaan on niin, ett� alkoholin yhdist�v� voima voi saada joskus aikaan kerrassaan hienoja asioita. Esimerkiksi Trashcan Dance niminen yhtye sai alkunsa siit� kun Turbonegro-keikan l�mmittelyjuhlissa pari musiikillisesti lahjakasta Turbojugendlaista (J�rgen � kitara, Javier � rummut) tapasivat er��n flashrockstaran (La55e � vokaalit), jonka kanssa kyseiset herrat sitten p��tyiv�t p�mpp��m��n. Ajatus uudesta yhtyeest� l�ysi tiens� herkistyneisiin aivoihin ja pian riveihin rekrytoitiin my�s basisti Dallas, mink� j�lkeen nelikko olikin jo kasassa. Yhtyeen omakustanteinen debyyttipitk�soitto Tiny Hitlers Rule The World on alusta loppuun asti hauskanpitoon t�ht��v�� ja siit� innoituksensa saavaa flashrock/punk/rock r�ll�yst�, jonka ei ole tarkoituskaan olla mit��n muuta. El�m� on jo muutenkin riitt�v�n syv�lt�, joten mit� turhaan vatvomaan ongelmia kun hauskaakin voidaan pit��! Trashcan Dancen rellestys toimii parhaimmiten silloin, kun itsekin on viritt�ytynyt b�ndin syntyhetken tyyppiseen meininkiin.

Mika Roth

---