Pienet

Pienet ‚Äď Toukokuu 2007

02.05.2007


'Cold Cold Cold Ground: Custom Built

Cold Cold Groundin tuore ep on melko suoraa jatkoa vuoden takaiselle Lamb debyyttikiekolle. Viiden industrial rock siivun pikahissi painajaisten maailmaan takaa tälläkin kertaa nopean, kitararock vetoisen kyydin, sekä angstikkaan ympäristön. Kappaleiden rakenteet ovat lopulta melko suoria, mutta tultaessa toteutuspuolelle Cold Cold Groundilla on esittää joitain sangen epäortodoksisia näkemyksiä. Aloitusraita Present Day Hate on vielä melko suoraa rallausta, minkä jälkeen sävyt kääntyvät synkemmiksi. Dice Manin ahdistus puristaa keuhkoista ilman pihalle, eikä Narcistin pyörivästä hyrrästä pääse millään pois. Ahdistuneesta paahdosta tulee jostain kumman syystä mieleen Rob Zombie, ehkä enemmänkin tyylillisten kuin musiikillisten seikkojen takia. Yhtye ei käytä musiikissaan kovinkaan runsasta palettia, mutta Custom Builtin sisuksista löytyy juuri riittävästi sävyjä sekä vaihtelua, jotta liike pysyy yllä. Bändi on selvästi kehittynyt kuluneen vuoden aikana, joten onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan nelikko seuraavaksi kääntyy. Rujon kulmikasta, mutta samanaikaisesti aistikkaalla tavalla angstista paahtoa.

Mika Roth


'Drown Drown Syndrome: Days Entwined Grey

Nykyisell√§ kokoonpanolla reilu vuoden p√§iv√§t eteenp√§in painanut Drown Syndrome soittaa niin juurevaa rokkimetallia, ett√§ moista kuunnellessa pulisongitkin kasvavat tuplanopeudella. B√§ndin √§ij√§m√§inen ja rennon groovaava meininki muistuttaa paikoin kovasti Black Label Societyn m√§iskett√§, mink√§ √§ij√§t itsekin ovat huomanneet. Kolmen rallin muodostama panssari on tasaisen vahva, eik√§ siit√§ erotu ainuttakaan heikkoa kohtaa. Toisaalta ne kaikkein j√§risytt√§vimm√§t pl√§j√§ykset j√§√§v√§t my√∂s t√§ll√§ er√§√§ puuttumaan, sill√§ Days Entwined Grey on ensisijaisesti tasainen tuotos, vaikka nimibiisin kertos√§keist√∂ss√§ pikkaisen hittilippua v√§l√§ytet√§√§nkin. Kyseess√§ on b√§ndin debyytti, jonka valossa yhtye vaikuttaa jo yll√§tt√§v√§n valmiilta kombolta. Usein t√§llainen rullaava ‚ÄĚsyv√§n etel√§n‚ÄĚ meininki tuntuu h√§rm√§l√§isiss√§ orkestereissa kovin p√§√§lleliimatulta, mutta Drown Syndromen eduksi on todettava, ett√§ herrain k√§siss√§ renkutus kuulostaa luontevalta.

Mika Roth


'Incarnate: Incarnate: Exist To Extinct

Kannuksessa päämajaansa pitävä Incarnate on neljän pirun vihaisen death/thrash pilkkojan yhteenliittymä. Meno on äkäistä ja ärhäkkää kuin Slayerilla ja Deathilla konsanaan, eli turpaan tulee ja pikavauhdilla. Nopeita kuolonmakuisia pikataipaleita väritetään joillain suvantokohdilla, jolloin thrash-fiilikset nousevat selvemmin esiin. Soitto on erittäin teknistä, mutta samalla riittävän maanläheistä, minkä ansiosta etäännyttävä kliinisyys loistaa poissaolollaan.

Ep:n kahdeksan rallia luovat tarkan kuvan tonttinsa hallitsevasta ja kirkasvisioisesta yhtyeest√§, jonka tahkoama metalli on laatukriteereilt√§√§n ensiluokkaista. Kiekon soundit ovat melko ‚Äď hmm ‚Äď niukat, mutta toisaalta t√§ll√§ tavoin √§√§rimm√§inen aggressiivisuus saadaan v√§litetty√§ luontevasti. B√§ndi√§ ei p√§√§se syytt√§m√§√§n liiasta persoonallisuudesta, mutta mit√§p√§s tuosta kun vanhan koulukunnan √§√§ri-death taittuu n√§in mainiosti.

Mika Roth


MIR: Demo 2007

Rosoista rockmetallia soittava MIR on t√§r√§ytt√§nyt uransa toiselle demolle kokonaista kaksi kappaletta. Aneeminen yhdeks√§n minuutin annos on kuitenkin sen verran tasokas, ettei tuoreesta demosta j√§√§ liian happama maku suuhun. Kitarat m√∂yry√§v√§t j√§lleen vapaasti ja runsaan s√§r√∂n sekaan upotetaan tarttuvia melodioita. Eri aineksien kontrasti on voimakas, mutta MIR onnistuu hy√∂dynt√§m√§√§n n√§in aikaansaatua liev√§√§ kaoottisuuden tunnetta. Kummassakin siivussa sein√§t tuntuvat kaatuvan jatkuvasti p√§√§lle, mutta juuri sopivalla vauhdilla. Demon tekninen taso ei p√§√§t√§ huimaa ja etenkin lauluissa sentin venytys alkaa kuulumaan liikaa l√§vitse. Etenkin ensimm√§isen√§ soiva When I Drown olisi ansainnut paremman mahdollisuuden, sill√§ nyt vaihtelevat vokaalit kuulostavat parissa kohdin valitettavilta. Kyll√§ MIR tarttuvien biisien teon hallitsee, mutta ensi kerralla niit√§ kannattaisi tarjota ehk√§ pari lis√§√§ ‚Äď eiv√§tk√§ paremmat sounditkaan varmasti vahingoksi olisi.

Mika Roth


Novembersoundsbetter: ..And She Wore Black

Novmbersoundsbetterin kolmibiisinen ..And She Wore Black sis√§lt√§√§ polveilevaa emorockia Amerikan tyyliin huudoilla ja metallisilla mausteilla h√∂ystettyn√§. Paketti on niin laadukas, ett√§ on suoranainen ihme, ett√§ b√§ndi on yh√§ vapailla markkinoilla. B√§ndin meriittilistalta l√∂ytyy viimevuotinen YleX:n Viikon demo tittelin nappaaminen demon avausraita Closest Onella, jonka alun riffi√§ kuunnellessa tiet√§√§ t√∂rm√§nneens√§ laatubiisiin, eik√§ ensituntuma valehtele. Closest One on ehdottomasti yksi parhaista koskaan kuulemistani demotason biiseist√§, vaikkakin ylipitk√§ loppuosa j√§tt√§√§ viel√§ parantamisen varaa. My√∂s Embrace The Change toimii vahvan kertsins√§ johdattamana, ja demon p√§√§tt√§v√§ Sleepless Coldkin tunnelmoi isoista kajareista mallikkaasti, vaikkakin se j√§√§ lopulta levyn heikoimmaksi kappaleeksi. Vaikka demo on √§√§nitetty kotistudiossa, soundit ovat melkein t√§ydellisesti kohdallaan ja tunkkaisuus on tiess√§√§n. √Ą√§nimaailma on t√§ynn√§ monenlaista tunnelmanluojaa. Kehutaan viel√§ Pirkka Huhtalan korkeaa, samanaikaisesti vahvaa ja kaunista √§√§nt√§, joka vaihtuu nopeasti tasokkaaseen √∂rin√§√§n. Moitittavaa on vaikea osoittaa sormella, mutta ei demo mik√§√§n t√§ydellinen ole. Novembersoundsbetterin ..And She Wore Black on vahva kolmen biisin kokonaisuus, jonka pohjalta on hyv√§ l√§hte√§ rakentamaan suunnitelmissa olevaa debyyttipitk√§√§.

Jarmo Panula
'Sophia¬īs Sophia¬īs Eye: Corporeal Ghosts

Sophia¬īs Eye orkesterin historia ulottuu viiden vuoden taakse, mutta Corporela Ghosts on silti ‚ÄĚvasta‚ÄĚ b√§ndin debyyttikiekko. Ryhm√§n musiikkia on melko vaikea lokeroida, kuten yhtye itsekin saatteessa toteaa, mutta jossain raskaan ja melodisen deathin liepeill√§ t√§ss√§ liikutaan. Kitaraa tarjotaan jokaiselle nelj√§lle raidalle oikein olan takaa ja taustalla v√§ijyv√§t alati koskettimet. Vokalisointi on rosoisen √§rjyv√§√§ ja erityisesti rytmiryhm√§n ty√∂skentelyst√§ huomaa, ett√§ sovituksia on mietitty kerran jos toisenkin. Soittotaitoa l√∂ytyy joka tontilta, eiv√§tk√§ s√§vellyksetk√§√§n ole lainkaan hullumpia. Eli toisin sanoen, Sophia¬īs Eye on saanut kasaan tasokkaan ep:n, jota kelpaa py√∂ritt√§√§ suuremmallakin teholla. Ainoa miinus irtoaa pienest√§ persoonattomuudesta, mutta koska kiekko ynn√§√§ materiaalia nelj√§n vuoden ajalta, tuokaan ei ole mik√§√§n suuri synti. Toivottavasti seuraavaa tallennetta ei tarvitse odottaa nelj√§√§ vuotta, sill√§ tokihan n√§in tasokasta metallointia mielell√§√§n kuuntelee. Jatkakaa!

Mika Roth


'Synthenic:Synthenic: Ruinous Dream

Synthenicin tilanne on harmillisen tuttu monille nuorille bändeille. Tasokasta laulajaa ei bändiin löydy, joten bändin pitää keskittyä tekemään mahdollisimman tasokasta instrumentaalimusaa, joka ei tietenkään ole helpoin tie huipulle. Synthenicissä soittajat ovat 13-16 vuotiaita, joten kokemuksessa annetaan pientä tasoitusta ja samalla saadaan jonkin verran sympatiapisteitä.

Demon avausraita Fearful Night on levyn paras ja monipuolisin veto, ja yleiselläkin tasolla hyvä biisi. Tykkiriffi ja monenlaiset kikat eri soittimilla tekevät lopputuloksesta niinkin hyvän kuin se on. Toinen edukseen esiin nouseva biisi on bändin mukaan nimetty Synthenic, jonka soolokitaran, tuplabasarin ja basson yhdistelmä luo biisiin hypnoottista tunnelmaa. Soolokitaran näppäilyä olisi kuitenkin voinut hieman vähentää ja pistää joukkoon pari väliosaa tuomaan lisää vaihtelua mutta hyvä näinkin. BiisitRuinous Dream ja hard rockilla ja punkilla sävytetty Equation Of Time eivät jätä paljoa käteen.

Kotistudion tuloksena levyllä on tunkkainen ja väritön soundi, joten studio verotti osansa levyn laadusta. Studio ja pari heikompaa biisiä jättävät demon ainoastaan kelvolliselle tasolle, mutta hyvää on odotettavissa kun kerran sällien iät ovat tiedossa.

Jarmo Panula


Trashcan Dance: Tiny Hitlers Rule The World

Kyll√§ se vaan on niin, ett√§ alkoholin yhdist√§v√§ voima voi saada joskus aikaan kerrassaan hienoja asioita. Esimerkiksi Trashcan Dance niminen yhtye sai alkunsa siit√§ kun Turbonegro-keikan l√§mmittelyjuhlissa pari musiikillisesti lahjakasta Turbojugendlaista (J√ľrgen ‚Äď kitara, Javier ‚Äď rummut) tapasivat er√§√§n flashrockstaran (La55e ‚Äď vokaalit), jonka kanssa kyseiset herrat sitten p√§√§tyiv√§t p√§mpp√§√§m√§√§n. Ajatus uudesta yhtyeest√§ l√∂ysi tiens√§ herkistyneisiin aivoihin ja pian riveihin rekrytoitiin my√∂s basisti Dallas, mink√§ j√§lkeen nelikko olikin jo kasassa. Yhtyeen omakustanteinen debyyttipitk√§soitto Tiny Hitlers Rule The World on alusta loppuun asti hauskanpitoon t√§ht√§√§v√§√§ ja siit√§ innoituksensa saavaa flashrock/punk/rock r√§ll√§yst√§, jonka ei ole tarkoituskaan olla mit√§√§n muuta. El√§m√§ on jo muutenkin riitt√§v√§n syv√§lt√§, joten mit√§ turhaan vatvomaan ongelmia kun hauskaakin voidaan pit√§√§! Trashcan Dancen rellestys toimii parhaimmiten silloin, kun itsekin on viritt√§ytynyt b√§ndin syntyhetken tyyppiseen meininkiin.

Mika Roth




Lukukertoja: 5205
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs