Maj Karma: Salama

Megamania

Kuullessani ensimm�isen kerran 2000-luvun alussa yhtyett� nimelt� Maj Karman Kauniit Kuvat levysoittimeni hajosi. Se tapahtui seuraavasti. Laitoin levyn soittimeen, enk� oikeastaan tiennyt mit� odottaa. Silloinen poikayst�v�ni oli hehkuttanut vokalistia j�rjett�m�n karismaattiseksi puolittaiseksi sekop��ksi, jonka lakonisen toteavat lyriikat olivat nerokkainta t�ll� vuosituhannella. Tottakai min� odotin saavani v�itt�m�lle vastinetta.

Ensimm�inen kappale oli mielest�ni aivan kamala. Mik��n ei ollut kohdallaan. Kitarat sahasivat ep�miellytt�v�sti ja tuo karismaattinen nero kuulosti mielest�ni aivan j�rkytt�v�lt� laulutaidottomalta t�rkeilij�lt�, joka todenn�k�isesti teeskenteli laulu��nens� korkeuden ja luuli olevansa helvetin fiksu tekem�ll� typeri� arkihuomautuksia kuvailevan kryptisen lyriikan sijaan. Olin juuri saavuttanut sopivan raivon tilan, kun levysoittimestani kuului raks ja siin� se oli, sen masiinan el�m�n p��tepiste.

Min� kaipaan sit� tunnetta. Tai korjaan, min� kaipaan tunnetta. Ty�nt�ess�ni nyt vuosia my�hemmin Maj Karman Salaman (toimivaan) levysoittimeeni en tunne yht��n mit��n. Kappaleet tarttuvat p��h�n ainoastaan yll�tyksett�myytens� takia ja entisaikojen vittumaiset koukerot tai raameistaan ulos heitt�ytyv�t melodiakuljetukset ovat vain haikea muisto. Suurimmaksi osaksi levy kuulostaa elottoman muoviselta. Meinaan parahtaa itkuun, kun n�en YouTubesta nimikkoraidan musiikkivideolla kohdan, jossa Ylpp� vaivaantuneena yritt�� l�yt�� oikeaa asentoa laulaessaan rivi� tunnen itseni esineeksi. On nimitt�in aivan kamalaa todeta, ett� vitsin teho on yhtyeen nykyisell� linjalla t�ysin nolla, jos se nyt edes on vitsi.

Ajoittain Ylp�n sanoituksissa on edelleen sit� riisuttua kauneutta, jota vain h�n pystyy noihin ulkoasultaan yksinkertaisiin ja tavallisiin lauseisiin sis�llytt�m��n. Valitettavasti se kaikki kuitenkin hukkuu jonnekin kuunteluyst�v�llisen yll�tyksett�myyden sekaan, jossa lyriikatkin helposti lipsahtavat tahattoman pateettisuuden puolelle ja karisma varisee esiintyjist� kuin neulaset kuivuneesta joulukuusesta. Popahtavalla linjalla Ylp�n suurta suosiota saavuttaneen sooloalbumin j�lkimainingeissa keikkuva Maj Karma tuntuu hukanneen kompassinsa. Yhtye purjehtii ympyr�� aluksen miehist�n vilkuillessa kukin omalla vuorollaan ainoata pelastusvenett�. J��d�k� vaiko j�tt��k� laiva?

Tulen surulliseksi ajatellessani, ettei yhtye en�� saa minua niin raivon partaalle kuin silloin, kun levysoittimeni p��tti sanoa sopimuksensa irti ennen albumin ensimm�isenk��n kappaleen p��ttymist�. Maj Karman Kauniit Kuvat tappoi levysoittimeni ja siit� hyv�st� min� rakastin ja kunnioitin heit� monta pitk�� vuotta.

Kommenttien keskiarvo:

MikaR kommentoi 04.05.2009:

Pisteet:

Yll�tys oli tosiaan kaikinpuolin mittava, h�mment�v� ja erityisen ik�v�. Salama ei saa soidessaan kiharaakaan v�r�ht�m��n ja biisit ovat miltei kautta linjan t�ytt� tuubaa. Uutukainen j�� kirkkaasti jopa Ylp�n sooloilun varjoon, puhumattakaan Karman vahvimmista hetkist�.

Koira olisi puolestani saanut sy�d� toisenkin kovalevyn.

ottok kommentoi 04.05.2009:

Pisteet:

Tuore levy, b�ndi ja sen aikaisempi tuotanto ovat kaikki yht�l�isen tuntemattomia itselleni, mutta haluaisin vain kommentoida erityisen hyv�� arviota. Hieno henkil�kohtainen, humoristinen ja taitavasti kirjoitettu teksti. Kiitokset siit�!

Karmacoma kommentoi 31.08.2009:

Pisteet:

Jos pystyy unohtamaan Karman aiemmat saavutukset ja kuuntelemaan levy� pelk�st��n yksitt�isen� teoksena, nousee se muutamien kuuntelujen j�lkeen eritt�in hienosti poppaavaksi rock-levyksi. Tietysti t�st� puuttuu kaikki se vinoutunut s�rm� ja kummallinen virne joka joskus kauan sitten teki MKKK'sta niin mielenkiintoisen, eik� edelt�j�nk��n hienosti sovitettua mainstreamimpaa raskasta rockia en�� ole kuin muutamaan kappaleeseen saatu rutistettua, mutta uuden aluevaltauksensa Maj Karma tekee hienosti. Jos levylle vain antaa mahdollisuuden eik� ole niin elitisti musiikkinsa suhteen, on k�siss� erinomainen ja kevyesti raskaassa ilmassa leijaileva albumi.