Koria Kitten Riot: Koria Kitten Riot

Solmu

Pseudonyymin Koria Kitten Riot takaa l�ytyy Antti Reikko, mies indierock-yhtye Johnny Superheron kitaran varresta ja mikrofonin vierest�. Rokkauksen lomassa Reikko s�velsi yhtyeen linjasta poikkeavaa rauhallisempaa materiaalia ja julkaisi pari n�ytett� MySpacessa. Palaute oli positiivista, joten projekti paisutettiin pitk�soittomittaan. Kappaleet ovat per�isin s�ngyn laidalta, ja useimmat on nauhoitettukin Reikon makuuhuoneessa.

��nimaailma on kirkas ja selke� kotikutoisista l�ht�kohdista huolimatta. T�st� on kiitt�minen levyn miksannutta ja Reikon kanssa tuottanutta Eino Anttilaa, joka levy-yhti�n saatekirjeen mukaan "pelasti" levyn suhinahelvetist�. Se, ett� kaikesta saa selv��, ei v�henn� levyn arvoa tai tee siit� v�hemm�n relevanttia indie-tuotosta. Nykystudiossa pystyy lis��m��n kohinaa ja ��nitt�m��n "huonosti", mutta tunnetta on mahdotonta ymp�t� keinotekoisesti. Mutta ei Koria Kitten Riot suinkaan kaikille radiokanaville sovi, ��nimaailmansakaan puolesta. Esimerkiksi Milgram Experimentin aavemaista utuisuutta on vaikea kuvitella muun radiokanavan kuin Radio Helsingin aalloille. Muutenkin levylt� l�ytyy mielenkiintoista tavaraa taustalta. Kaikki kuulostaa juuri silt�, milt� kaiken pit�� t�llaisella levyll� kuulostaa.

Muoto on kunnossa, eik� sis�ll�ss�k��n ole valittamista. Kaikki tavara on kuranttia pop-musiikkia. Reikko on ilmeisen lahjakas s�velt�j�, muttei ole t�ysin vaikutteista vapaa. Elliott Smithin henki soi useammalla kappaleella, etenkin Waiting for a Resolution tuo mieleen t�m�n turhan aikaisin menehtyneen neron. Huolimatta joistain Smith-viitteist� levyn ��ni on kuitenkin lopulta Reikon oma, ei muiden, oli kyse sitten Postcards to the Moonin akustisesta rokkauksesta, Every Time We Had to Say Goodbyen katkeran lohdullisesta villasukkapopista tai At the End of the Worldin hissuttelusta hillittyyn paisutteluun kasvavasta kaaresta.

Tunnelma on syksyisen raukea ja sopivalla tavalla sis��np�ink��ntynyt muttei kuitenkaan liian raskas. Reikko on kirjoittanut levyn laulut kirvelev�ss� ja etsiv�ss� el�m�nvaiheessa, ja se v�littyy kaiuttimista kotisohvalle asti. Sateen ja pimeyden tullen kuka tahansa meist� saattaa vaipua tarmottuuteen ja alakuloon. Jos niin k�y, alhossa suoritetusta itsetutkiskelusta voi l�yt�� syvyytt� ja voimaa, kuten t�m� levy tuntuu muistuttavan.