• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Maj Karman Kauniit Kuvat: Metallisydän

Johanna

MKKK ottaa todella rohkeasti etäisyyttä edelliseen, huomattavasti kuulijaystävällisempään levyynsä Rautaneitoon. Äänimaailmassa tapahtunut raju karsiminen ja minimalismi ovat johtaneet äärimmäisen metalliseen, voisi jopa sanoa kylmään, lopputulokseen. Monesti kuullut vertaukset Sielun Veljiin ovat nyt enemmän paikallaan kuin koskaan.

Levy on jaettu ovelasti vasempaan ja oikeaan kammioon, jotka tulevat levyllä mainitussa järjestyksessä. En tiedä olenko lähelläkään Ylpön ajatuksia, mutta tulkitsen vasemman lohkon miehiseksi – raskaammaksi puoleksi. Tältä puolelta löytyvät ne iskevimmät riffit ja suorimmat, iskulauseisimmat huudot, myös kaikki kappaleet on laulettu ns. miehisestä näkökulmasta. Oikea, femiinimpi puoli, keskittyy tarkkailemaan asioita hieman hienostuneemmin – etäämmältä. Tällä puolella melodiat ovat enemmän läsnä, ja lyriikan keinot ovat moninaisemmat.

Musiikillisesti levy edustaa mielestäni ehdottomasti askelta eteenpäin. Raskaat riffit iskevät kuin Stuka-parvet täsmällisen tarkasti, herra Ylpön lyriikka on yhä pistävämpää ja etenkin kappaleissa Iso Mies Pohjoisesta ja Rocktähti Muistelee sekä itse nimibiisissä jälki on jo liki mestarillista. Levyn voima on äärimmäisen alkukantaista ja raakaa, mutta kuitenkin jollain demonisella tavalla inhimillisen lämmintä – ehkäpä Metallisydän sykkii yhä meille ihmisille. Toisaalta tässä ehdottomuudessa ja puhtaassa voimassa piilee myös yhtyeen pahin uhka; rajat alkavat näkyä jo horisontissa, suuri kysymys kuuluukin: Minne tämän jälkeen? No, ainakin yhtyeen seuraavalle keikalle.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 10.10.2003:

Pisteet:

Iso mies pohjoisesta avaa pelin ruhjomalla tajutonta kitaraa sisään. Tältä voisi kuulostaa pesukone täynnä kiviä ja kierroksia enemmän kuin laki sallii. Arpi oli hieno valinta sinkkubiisiksi. Liskokuninkaan poika muuttuu loppua kohden rankaksi rypistykseksi. Nimikkobiisi soljuu raskaasti, mutta uljaasti eteenpäin. Ritarisydän muistuttaa soitonnaltaan varhaisempaa MKKK:a, viitaten Ääreen. Rocktähti muistelee on (trilogian keskimmäinen osa) jatkoa Rocktähti biisille, ei kylläkään pelkkää meteliä, kuten Hra Ylppö laulaa. Mieleentarttuvin biisi on kuitenkin Katutyttöjen laulu, etenkin kertosäkeen osalta.
Moni arvostelija on sanonut, ettei tältä levyltä irtoaisi hittejä..tuskin se oli tarkoituskaan. Suoraviivainen levy täynnä koukkuja, jos vaan jaksaa niitä onkia.
Pelottavaa, voiko tästä vielä pistää paremmaksi? Toivottavasti :)