Deep Purple: Phoenix Rising

Edel

Machine Head-klassikon (1972) levytt�nyt Deep Purplen MK2-kokoonpano (Gillan-Blackmore-Glover-Paice-Lord) on yksi niit� harvoja b�ndej�, joka on niin vastustamattoman hyv�, ett� uppoaa jopa t�llaiselle hard rockia hylkiv�lle yksil�lle. Kun t�ll� cd-dvd:ll� roiskiva MK4-versio kokoontui ensi kerran yhteen vajaa kaksi vuotta MK2:n hajoamisen j�lkeen, yli puolet b�ndin j�senist� oli ehtinyt vaihtua. Kaiken lis�ksi tuuliset pestit l�ytyiv�t nimenomaan 1970-luvun classic rock -b�ndien kivijaloista: kitarasta, rytmiryhm�n puoliskosta ja laulusta.

Ei sill�, etteiv�tk� Jon Lord ja Ian Paice olisi olleet varsinaisia pirulaisia omilla tonteillaan (ja olivatkin uuden kokoonpanon kantavia voimia), mutta Ritchie Blackmore oli kuitenkin sill� hetkell� yksi maailman parhaista kepitt�jist� ja nuori Ian Gillan t�ydellinen laulaja juuri t�lle b�ndille. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, ett� uudessa b�ndiss� p�llyss� toikkaroivien kielisoittajien prosentuaalinen osuus oli Saddam Husseinin tai Stalinin ��nestysprosentin luokkaa; Glenn Hughes ja Tommy Bolin nuuhkivat muutakin kuin raikasta ilmaa.

Varsinkin Bolin on saanut sapiskaa vuosien varrella. Totuuden nimess� on kuitenkin my�nnett�v�, ett� pian Purplen hajoamisen j�lkeen menehtynyt kitaristi ei saanut erityisen hyv�� jakoa osaamisensa todistamiseen. Vuoteen 1995 asti ainut MK4:n virallinen live��nite oli nimitt�in per�isin keikalta, jolla Bolin soitti l�hes tunnottomalla vasemmalla k�dell�. Mies oli l��kehuuruissaan nukahtanut istualtaan k�tens� p��lle ja ainut toimiva sormi oli nimet�n. Bolin improvisoi soittamalla barresointuja ja Lord paikkasi uruilla.

Samaiselta Tokion keikalta 1975 on per�isin my�s osa t�m�n live-cd:n esityksist� ja 30 minuutin live-dvd kokonaisuudessaan. Kuvallinen anti on kuppaisesta keikasta huolimatta perusteltua, sill� kyseess� on Bolinin ainut esiintyminen filmill�. Sen sijaan livelevyn koostaminen kahdelta aiemmin julkaistulta keikalta (joista vain toisella keikalla kitaristilla on molemmat k�det) on h�mment�v� ratkaisu. Pelk�t levyt sis�lt�v� promojulkaisu ei vastauksia t�h�n anna. Vain levyn nelj�ss� Longbeachin-vedossa voi kuulla h�iv�hdyksen �aitoa� Purplea.

Arvosana kipuaa kuitenkin pyk�l�ll� tuoreen dokumentin ansiosta. Hughes ja Lord turisevat konstailematta MK2:n hajoamisesta koko yhtyeen lopettamiseen saakka 1976. Hurjinta antia on surullisenkuuluisa Indonesian-reissu lapsia retuuttavine dobermanneineen. Hughes ja Lord uskovat Bolinin tavoin, ettei reissulla sattunut roudarin kuolema ollut onnettomuus. Bolin ehti todeta ennen poismenoaan: �H�n putosi lukittuun hissikuiluun sen j�lkeen, kun h�nt� oli ly�ty p��h�n. Sek� on tapaturmaista?� Laulaja David Coverdalen ja rumpali Ian Paicen n�kemyksi� MK4:n tarinasta ei jostain syyst� dvd:ll� kuulla.