Klassikko

Deep Purple: Deepest Purple, 1980

19.08.2023



Maaliskuussa 1972 ilmestynyt erinomainen pitkäsoitto Machine Head syntyi irtonaisemmin kuin yksikään toinen Purplen albumeista. Deepest Purplelle mainitun pitkäsoiton seitsemästä kappaleesta ovat valikoituneet Blackmoren ja Lordin upeata sooloilua sisältävä ja Ian Gillanin tyylitajuisesti kiljuma avausraita Highway Star, legendaarisen riffin varaan rakentuva ja lyriikassaan Montreuxin kasinon palamista maan tasalle Frank Zappan ja The Mothersin konsertin aikana kuvaava Smoke on the Water sekä liveversioidensa soolo-osuuksissa joskus jopa lähes puoleen tuntiin venynyt albumin päätöskappale Space Truckin'. Alkuvuodesta 1973 ilmestyneeltä ja Deep Purple Mark II:n studioalbumien osalta siltä erää joutsenlauluksi jääneeltä pitkäsoitolta Who Do We Think We Are Deepest Purplella on mukana ainoastaan mainion riffin varaan rakentuva albumin avausraita Woman From Tokyo.

David Coverdalen ja Glen Hughesin vokalisoimalta Purple Mark III -lineupilta Deepest Purplelle ovat valikoituneet vuoden 1974 aikana ilmestyneiden albumeiden Burn ja Stormbringer suorastaan erinomaiset nimikappaleet. Niistä ensin mainitun korkeat väliosat laulaa jopa yhtyeen päävokalistiksi pyrkinyt ja aikaisemmin yhtyeessä Trapeze vaikuttanut Hughes. Deepest Purplen originaalin julkaisun 12 kappaletta sisältävät yhtyeen vuosien 1970 ja 1974 välillä julkaiseman tuotannon ytimen.



Vuonna 2010 albumista julkaistiin cd-formaatissa neljä bonuskappaletta sisältänyt versio. Sen neljästä extraraidasta Joe Southin käsialaa oleva Purplen debyyttihitti Hush oli Mark I:n, eli solisti Rod Evansin ja basisti Nick Simperin ajalta, koskettava blueskappale When a Blind Man Cries julkaistiin alun perin singleformaatissa Machine Headiltä löytyvän Never Beforen b-puolella ja Soldier of Fortune sekä You Keep on Moving ovat David Coverdalen vokalisoimia ja niistä viimeksi mainittu Tommy Bolinin kitaroima, eli se edustaa yksin Purple Mark IV:n aikakautta.

Juhlapainoksen kylkiäisenä oleva dvd sisältää 15 aikaisemmin julkaisematonta biisien videoversiota ja kosketinsoittaja Jon Lordin kommentit jokaisesta mukana olevasta kappaleesta. Ensimmäiset hankkimani Purplen viralliset studioalbumit olivat vuosina 1970 ja 1972 ilmestyneet merkkiteokset In Rock ja Machine Head.

Keikkakontekstissa tarjoutui tilaisuus tsekata bändi vasta vuonna 2007, jolloin legendaarisesta Mark II-kokoonpanosta mukana olivat keskeisiin biisintekijöihin lukeutuvat solisti Ian Gillan ja basisti Roger Glover sekä Purplen jäsenistä ainoana kaikissa yhtyeen kokoonpanoissa mukana ollut rumpali Ian Paice. Machine Headin kappaleiden osuus muodostui konsertissa merkittäväksi, sillä niistä jäivät kuulematta ainoastaan Maybe I'm a Leo sekä Never Before.

Pertti Pulkkanen




Lukukertoja: 735
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa my�s