Kitaristi Ritchie Blackmoresta, solisti Ian Gillanista, basisti Roger Gloverista, kosketinsoittaja Jon Lordista ja rumpali Ian Paicesta koostunut Deep Purple n Mark II -kokoonpano saattaa hyvinkin olla brittil�isen hardrockin kaikkein keskeisin edustaja. Kotimaassaan yhtye nousi albumien osalta listak�rkeen vasta vuonna 1980, jolloin sen vuosien 1970 ja 1974 v�lill� julkaisemasta tuotannosta kasattiin 12 kappaleesta koostuva kokoelma-albumi Deepest Purple.
Harvest
Deep Purplesta ja erityisesti sen legendaarisesta Mark II-kokoonpanosta on muodostunut itselleni kenties brittil�isen hardrockin kaikkein keskeisin edustaja. Ensimm�inen hankintani yhtyeen varsin laajasta diskografiasta on alun perin vuonna 1980 ilmestynyt ja 12 kappaleesta koostuva kokoelma-albumi Deepest Purple, josta tv-markkinoinnin siivitt�m�n� muodostui Purplen ensimm�inen kotimaassaan listak�rkeen kohonnut pitk�soitto. Se koostuu yhtyeen tuotannon 12 klassikkokappaleesta vuosien 1970 ja 1974 v�liselt� ajanjaksolta.
Tiukan tusinan starttibiisin� on vuoden 1970 suuri singlemenestys, brittilistalla nelj�nneksi kohonnut Black Night. Samaisen vuoden kes�kuussa ilmestyneelt� Purplen lopulliselta l�pimurtoalbumilta, sittemmin kiistattomaksi klassikoksi tunnustetulta pitk�soitolta Deep Purple In Rock mukana ovat kaikkein essentiaaleimmat raidat, eli jamittelun pohjalta syntynyt, tekstiss��n my�s useampaan rockklassikkoon viittaava avauskappale Speed King sek� kitaristi Ritchie Blackmoren ja kosketinsoittaja Jon Lordin soolotaiturointia sis�lt�v� suurteos Child in Time, joka oli ominut inspiraatiota It's a Beautiful Day -yhtyeen kappaleesta Bombay Calling.
Vuoden 1971 hein�kuussa ilmestynyt seuraava klassikkoalbumi Fireball edustaa Purple Mark II:n tuotantoa osittain kaikkein progressiivisimmillaan. Deepest Purplelle silt� ovat valikoituneet albumin itseoikeutettu nimikappale ja toisena biisin� varsin linjakas Demon's Eye. Deepest Purplen ilmestymisen my�t� viimeksi mainittu kappale sai ensijulkaisunsa Yhdysvalloissa. Fireballin jenkkiversiolla Demon's Eyen paikan oli nimitt�in ottanut samaisena vuonna ilmestynyt singlehitti Strange Kind of Woman, joka sis�ltyy toki ansaitusti my�s Deepest Purplen biisilistaan.
Maaliskuussa 1972 ilmestynyt erinomainen pitk�soitto Machine Head syntyi irtonaisemmin kuin yksik��n toinen Purplen albumeista. Deepest Purplelle mainitun pitk�soiton seitsem�st� kappaleesta ovat valikoituneet Blackmoren ja Lordin upeata sooloilua sis�lt�v� ja Ian Gillanin tyylitajuisesti kiljuma avausraita Highway Star, legendaarisen riffin varaan rakentuva ja lyriikassaan Montreuxin kasinon palamista maan tasalle Frank Zappan ja The Mothersin konsertin aikana kuvaava Smoke on the Water sek� liveversioidensa soolo-osuuksissa joskus jopa l�hes puoleen tuntiin venynyt albumin p��t�skappale Space Truckin'. Alkuvuodesta 1973 ilmestyneelt� ja Deep Purple Mark II:n studioalbumien osalta silt� er�� joutsenlauluksi j��neelt� pitk�soitolta Who Do We Think We Are Deepest Purplella on mukana ainoastaan mainion riffin varaan rakentuva albumin avausraita Woman From Tokyo.
David Coverdalen ja Glen Hughesin vokalisoimalta Purple Mark III -lineupilta Deepest Purplelle ovat valikoituneet vuoden 1974 aikana ilmestyneiden albumeiden Burn ja Stormbringer suorastaan erinomaiset nimikappaleet. Niist� ensin mainitun korkeat v�liosat laulaa jopa yhtyeen p��vokalistiksi pyrkinyt ja aikaisemmin yhtyeess� Trapeze vaikuttanut Hughes. Deepest Purplen originaalin julkaisun 12 kappaletta sis�lt�v�t yhtyeen vuosien 1970 ja 1974 v�lill� julkaiseman tuotannon ytimen.
Vuonna 2010 albumista julkaistiin cd-formaatissa nelj� bonuskappaletta sis�lt�nyt versio. Sen nelj�st� extraraidasta Joe Southin k�sialaa oleva Purplen debyyttihitti Hush oli Mark I:n, eli solisti Rod Evansin ja basisti Nick Simperin ajalta, koskettava blueskappale When a Blind Man Cries julkaistiin alun perin singleformaatissa Machine Headilt� l�ytyv�n Never Beforen b-puolella ja Soldier of Fortune sek� You Keep on Moving ovat David Coverdalen vokalisoimia ja niist� viimeksi mainittu Tommy Bolinin kitaroima, eli se edustaa yksin Purple Mark IV:n aikakautta.
Juhlapainoksen kylki�isen� oleva dvd sis�lt�� 15 aikaisemmin julkaisematonta biisien videoversiota ja kosketinsoittaja Jon Lordin kommentit jokaisesta mukana olevasta kappaleesta. Ensimm�iset hankkimani Purplen viralliset studioalbumit olivat vuosina 1970 ja 1972 ilmestyneet merkkiteokset In Rock ja Machine Head.
Keikkakontekstissa tarjoutui tilaisuus tsekata b�ndi vasta vuonna 2007, jolloin legendaarisesta Mark II-kokoonpanosta mukana olivat keskeisiin biisintekij�ihin lukeutuvat solisti Ian Gillan ja basisti Roger Glover sek� Purplen j�senist� ainoana kaikissa yhtyeen kokoonpanoissa mukana ollut rumpali Ian Paice. Machine Headin kappaleiden osuus muodostui konsertissa merkitt�v�ksi, sill� niist� j�iv�t kuulematta ainoastaan Maybe I'm a Leo sek� Never Before.
Kitaristi Ritchie Blackmoresta, solisti Ian Gillanista, basisti Roger Gloverista, kosketinsoittaja Jon Lordista ja rumpali Ian Paicesta koostunut Deep Purple n Mark II -kokoonpano saattaa hyvinkin olla brittil�isen hardrockin kaikkein keskeisin edustaja. Kotimaassaan yhtye nousi albumien osalta listak�rkeen vasta vuonna 1980, jolloin sen vuosien 1970 ja 1974 v�lill� julkaisemasta tuotannosta kasattiin 12 kappaleesta koostuva kokoelma-albumi Deepest Purple.
