Deep Purple: Live in Newcastle 2001

Deep Purple on tiukka liveb�ndi jopa silloin, kun jokainen palikka ei v�ltt�m�tt� olisikaan t�ydellisesti kohdillaan. Heavy rockin legendalta on ilmestynyt vuosien ja vuosikymmenten saatossa tarpeettomankin runsaasti livemateriaalia, jolla ryhm� soittaa ns. �pakollisia numeroitaan�, sek� aina jotain pient� uutta. Yhtye julkaisi vuonna 2001 The Soundboard Series liveboksin, jolla oli kuusi tuplalevy�. Nyt noita l�hes kahden vuosikymmenen takaisia julkaisuja pistet��n uudelleen kiertoon remasteroituina versioina.

Ear Music

Deep Purple oli mahtavassa vedossa maaliskuun 14. p�iv�, soittaessaan Australian Newcastlessa � tuo fakta todettakoon heti alkuun. Vokalisti Ian Gillan rokkaa kuin nuoruutensa villein� p�ivin� ja jaksaa ottaa kontaktia yleis��n normaaliin tapaan, jutun lipsuessa hymynkareisista suupielist� kuin huomaamatta. B�ndin rytmiryhm�, basisti Roger Glover ja rumpali Ian Paice, ovat luonnollisesti loistavalla soittotuulella ja soiton jykevyys luokin esimerkilliset raamit muulle orkesterille.

Vuoden 1998 Abandon on her�tt�nyt b�ndin faneissa ristiriitaisia tuntoja, kuten osapuilleen jokainen Machine Headin j�lkeen tehty albumi, mutta t�m�n ja viisi vuotta aiemmin ilmestyneen Battle Rages On -kiekon t�ydellinen huomiotta j�tt�minen jaksaa h�mm�stytt�� allekirjoittanutta. Kai n�iden hyljeksittyjen levyjen (joihin lasketaan mukaan my�s mm. The House of Blue Light ja Stormbringer) parhaimmista paloista voisi tehd� edes viisiminuuttisen medleyn? No, ehk�p� niihin palataan sitten joskus my�hemmin.

Onneksi edes vuoden 1996 erinomainen Purpendicular on edustettuna kolmella raidalla, sill� onhan kyseinen levy samalla my�s ensimm�inen, jolla b�ndin nykyinen kitaristi, Steve Morse, oli mukana. Hitik�s Sometimes I Feel Like Screaming on luonnollinen valinta, mutta my�s heti toisena kuultava Ted The Mechanic selviytyy testist��n Woman From Tokyon vaahtoisessa vanavedess�. Mielenkiintoisempi ja asteen rohkeampi veto on soittaa sen sijaan Hey Cisco, jossa lasten leikkien villin l�nnen ihmeet eiv�t n�yt� en�� niin hohdokkailta kypsemm�ll� i�ll�.

Mainitsinko jo ne klassikkobiisit? Niin, t�ll�kin livell� kuullaan totta kai t�ydellinen heavyrockin iskubiisi Black Night, Perfect Strangersin alkua venytet��n Roger Gloverin kosketinsooloilulla kolmen minuutin verran ja yht� pitk�ll� kitarasooloilulla k�ynnistyv� Smoke on the Water r�j�ytt�� tietysti pankin totaalisesti, kun yleis� saa pitk�n heruttelun ja kutittelun j�lkeen haluamansa. Vanhat show-miehet osaavat hommansa.

Hieman harvemmin kuultuja menneiden aikojen herkkuja ovat puolestaan Fireballilta per�isin oleva Fools, yleisesti aliarvostetun Who Do We Think We Are -kiekon kakkosraita Mary Long sek� kitaristi Richie Blackmoren hyljeksim� When a Blind Man Cries, jota mies ei koskaan suostunut soittamaan liven�.

Pient� ekstraa keikkaan tuo Australian oma kultakurkku James �Jimmy� Barnes, joka laulaa Gillanin kanssa Speed King / Good Times -medleyn ja keikan lopulta sulkevan Highway Starin. J�lkimm�isell� siivulla mukana heiluu my�s Ian Moss, Barnesin vanha soittokaveri Cold Chiselista ja useammasta muustakin virityksest�.

P��osin tuttua ja turvallista, hieman uutta ja kaikki esitet��n totaalisen rautaisella otteella. Deep Purplen kulta-aikoja on ollut monia, eik� vuosituhannen alku ole niist� mielest�ni ainakaan v�h�isin. Tuplaa voi siis suositella muillekin kuin ainoastaan kovan linjan faneille.

Mika Roth