Tarot: Suffer Our Pleasures

Spinefarm

17 vuotta sitten heavymetal-buumin ollessa kuumimmillaan julkaisi Kuopiolainen Tarot esikoislevyns� Spell Of Iron. Se esitteli yleis�lle perinteiseen heavyyn nojaavan yhtyeen joka ei kuvia kumartanut vaan veti kunnon itsetunnolla musiikkinsa kovaa ja korkealta, kuten asiaan kuuluikin. Monet tosin muistavat Tarotin yh� ainoastaan siit�, ett� ”niill�h�n oli Euroopan suurimmat soittokamat”. Spell Of Iron muodostui kuitenkin vuosien saatossa yhdeksi suomalaisen heavymetallin klassikoista.

80-luvun menestyst� seurasi 90-luku uusine musiikki-ilmi�ineen, eik� uusi aika ollut Tarotille kovin lempe�. Kun yhtyeen edellinen pitk�soitto, vuonna 1998 julkaistu For The Glory Of Nothing, oli h�din tuskin keskinkertainen vet�ytyi Tarot parrasvaloista. Vuonna 2002 metallimusiikin suosion taas kasvaessa aikaisemmin ainoastaan Japanissa julkaistu kokoelma Shining Black uudelleenjulkaistiin tuplalevyksi kasvatettuna nyt maailmanlaajuisesti. Seuraavaksi Tarot allekirjoittikin jo levytyssopimusta ja n�in Suffer Our Pleasures syntyi yhtyeen itsens� tuottamana ja Mikko Karmilan miksaamana. Mik� parasta yhtyeen vanha (ei tosin vanhin) kokoonpano: basso sek� laulu Marco Hietala, kitarat Zachary Hietala, koskettimet Janne Tolsa ja rummut Pecu Cinnari saatiin j�lleen kasaan.

Tunteeni olivat hyvin ristiriitaiset kun kuulin Tarotin tekev�n pitk�st� aikaa uutta studiolevy�. Toisaalta riemuitsin siit� ett� b�ndi oli tekem�ss� paluuta, toisaalta pelk�sin levyn ep�onnistuvan ja osoittautuvan t�ydeksi flopiksi. Kiitos ties mille voimille, sill� kaikki pelkoni ovat osoittautuneet turhiksi. Uutukainen on vahva rep�isy kunnon metallia, eik� h�pe� paikkaansa b�ndin aikaisempienkaan levyjen seurassa.

Alkuvuosien nopeutta on hieman korvattu lis��ntyneell� raskaudella, ja yleissoundia on kauttaaltaan p�ivitetty. Jos Suffer Our Pleasuresille haluaa etsi� vertailukohtia voisi esille ottaa esim. Bruce Dickinsonin uudemman soolotuotannon, kuten Dickinson my�s Tarot ammentaa vaikutteita brittil�isen metallin kentilt� kummankin maustaessa keitostaan hieman eri tavoin. Huomion arvoisia muutoksia ovat my�s Marco Hietalan kehittynyt vokalisointi, sek� h�nen kyn�ilem�ns� sanoitukset. Toki lyriikoiden aihepiirit ovat edelleen hyvinkin tuttuja, mutta se miten asiat kerrotaan on kehittynyt. Kaikki levyn s�vellykset ovat Hietalan veljesten sek� Janne Tolsan yhteisty�t�.

Levyn avaa tiukka rypistyskaksikko I Rule – Pyre Of Gods jota seuraa ensimm�inen rauhallisempi raita, l�hes seitsenminuuttinen Rider Of The Last Day. Mutta lepohetken j�lkeen meno jatkuu taas nopeana kun peliin heitet��n Follow The Blind, sek� pienoiseksi ’alan hitiksi’ muodostunut singlelohkaisu Undead Son, jonka kertos�e tuo mieleeni hetkellisesti jopa Rainbown kultap�iv�t. Kes�n keikoilla kappale tulee takuulla v��nt�m��n metallip�it� p�hkin�iksi, ja miksei hedelm�kakuiksikin. Of Time And Dust tarjoilee vuorostaan hieman seesteisempi� hetki� ennen ik�v�sti t�ytekappaleelta kuulostavaa From The Voidia. Onneksi pient� notkahdusta seuraa iskev� Convulsions, sek� oudolla country-r�mpytyksell� (!) starttaava mutta nopeasti napakaksi menopalaksi kasvava From The Shadows. Reilun kolmen vartin pituisen musiikkimatkan p��tt�� onnistuneesti Painless, puoliakustinen ja oudon levoton huudatusrallatus.

Eih�n t�m� levy t�ydellinen ole, mutta se on vahva n�ytt� miehen ik��n ehtineelt� b�ndilt�. Voimme julistaa Tarotin palanneeksi.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 08.09.2004:

Pisteet:

Sanoitpa kaiken mit� omassa mieless� k�vi, mutta meik�l�ist� j�i h�iritsem��n vain ja ainoastaan siell� t��ll� pari kohtaa (esim. From the Shadowsin kertsiss� kiekaisu), mutta muutoin on niin kova levy purtavaksi ett� piti sulatella pitk��n ennen kunnon mielipiteen luomista.

Ja miustahan For The Glory Of Nothing ei ollut keskinkertainen. :) Ei se Stigmataa voita, paitsi tuotantopuolella, mutta kyll� se hyv� oli.