Sinkut � Toukokuu 2006

Don Johnson Big Band: Road
Universal

Don Johnson Big Bandin Road on er��nlaista easylistening -jamittelua, johon on liitetty rap-osuuksia. Kappaleen sanoituksellinen teema on my�s yksi tylsimmist� ja kliseisimmist�. Niinp� se onkin omiaan viihdytt�m��n Radio Novan Salovaara liikenteess� -ohjelmaa kuuntelevien autoilijoiden viikonloppuista matkantekoa. Kappale perustuu liian k�yk�iseen ja helppoon melodis-harmoniseen ideaan, joten kappaleesta tyk�t�kseen t�ytyykin keskitty� kuuntelemaan sen sujuvasti lausuttua mesitsi�. Yhtyeen tunnistettavan minimalistiseen soundiin on liitetty r�nsyilevi� perkussio-osuuksia ja Emma Salokosken taitavaa soul-laulantaa. Kuitenkin viisusta j�� l�hinn� mieleen vain s�keist�ns� kiva snare-soundi. Parhaan uudelleenmiksauksen tittelist� v��nt�v�t tasav�kisesti k�tt� rrim�ykk ja Verneri Lumi.

Sami Nissinen

---

E.minor: Alastomat

Helsinkil�inen nelikko E.minor soittaa s�p�� hele�� poppia, jossa bossanova on olennainen tekij� muttei koko totuus. Kolmen kappaleen sinkula alkaa Zen Cafemaisilla sanoilla varustetulla Marraslaululla. Ricardo Padillan brasilialaiset perkussiot kohtaavat sulavasti Lauri Hartikaisen latinalaisen soolokitaran ja Mika Sepp�sen sellon. B�ndin musiikillisen luojan, komppikitarasta ja laulusta vastaavan Mikko Putkosen suoraviivainen, mollissa haikeileva laulu tuo eniten mieleen jo edesmenneen pop-b�ndi Limonadi Elohopean ja sen solistin Tero-Petri Suovasen. Samankaltaisuus korostuu entisest��n p��t�sraidalla Alkusoitto, jossa vastaavaa hilpeytt�kin l�ytyy. Melko laahaava Alastomat tuo ehk� eniten homman jazzahtavaa kuulautta esiin. Eli aika nimens� mukaista, bossajazz-vaikutteista pienieleist� poppia.

Ilkka Valpasvuo
Firenote: Sara La Fountain

Helsinkil�inen Firenote k�vi allekirjoittaneelle tutuksi viime kes�isell� kolmen raidan mittaisella Kicking Like Thunder kiekollaan. Kosketin- ja kitaravetoista hardrockia 80-luvun parhaiden oppien mukaan puristava yhtye jatkaa tutulla tyylill��n, vaikka t�ll� kertaa retkueen ajatukset ovatkin k��ntyneet 2000-luvulle ja tarkemmin sanottuna Sara La Fountainin ihanuuteen. Supersuosittu tv-kokki n�ytt��kin saaneen vahvan otteen Firenoten syd�mest�. Kakkosraita I.N.E.R.S. kertoo puolestaan rock-t�hteyden vaikeudesta, joten yhtyeen hemmot ymm�rt�v�t varmasti La Fountainia paremmin kuin hyvin... Kumpikin s�vellys on tuttua kasariv��nt��, ilman sen kummempia ihmeellisyyksi�. Menev�mpi nimibiisi pesee toisena soivan stadionballadin alta aikayksik�n, kiitos rockimman asenteen. Soundit on ruuvattu kohdilleen, eik� paketista oikeastaan puutu muuta kuin se tarvittava annos omaa tyyli�. Liven� t�llainen rock-kukkoilu ja mahti-fiilistely toimii takuulla parhaiten.

Mika Roth

---

Grudge�s Claw: Vision Weaver
Tunerail Records

Helsinkil�inen Grudge�s Claw ei ole l�hde liitt�m��n musiikkityyliins� mit��n turhia genre� kuvaavia etuliitteit�, vaan ryhm� ilmoittaa ykskantaan soittavansa hevi�. Ja noinhan se asianlaita totta tosiaan on. Yhtyeen ensimm�inen virallinen julkaisu, Vision Weaver sinkku lataa tiskiin kaksi versiota itse nimibiisist� sek� kaksi muuta raitaa. Kaikkia kappaleita yhdist�v�t tutut hevin peruselementit jotka ovat siis; melodinen vahva laulu, kitaroiden syyt�m�t ripe�t riffit ja mureat melodiat sek� tukevan rytmiryhm�n. Toki taustalta l�ytyy my�s pieni ripaus koskettimia sek� �ij�k��rill� vedettyj� taustalauluja. Tyylillisesti b�ndi on paljosta velkaa kultaiselle 80-luvulle, mink� ryhm� itsekin on tiedostanut. Grudge�s Claw sijoittuukin sinne Tarotin, Sonata Arctican ja Hammerfallin v�limaastoon. Suora vertailu mihink��n n�ist� nimist� ei ole reilua, mutta jokaisesta l�ytyy paljon sellaisia asioita mit� Grudge�s Claw pit�� selv�sti arvossaan. Eritt�in kehityskelpoista, vaikkakin viel� hieman kasvotonta hevanderia.

Mika Roth

---

�sla: Aurora

Parivuotias jyv�skyl�l�isyhtye �sla roimii vet�v�� suomenkielist� voimapoppia. Kahden kappaleen omakustannesingle alkaa aika suoraviivaisesti etenev�ll� nimibiisill�. S�r� juoksee hyvin eik� soitossa muutenkaan ole pahaa sanottavaa. Toki valittua tyyli� seurataan aika uskollisesti, mit��n innovatiivisinta poppia nelikko ei tarjoile. Soiton piirteist� selke� positiivinen usko tulevaisuuteen, menevyys ja hymy� nostattava �harmittomuus� vakuuttavat ainakin sen, ett� �slan musiikki on hyv�n mielen musiikkia. Eedenist� paenneet rullaa yht� lailla menev�n valoisasti. Eih�n t�st� puutu kuin se todellinen hitti, joka tarttuu takaraivoon. Nyt biisit j��v�t menevyydest��n huolimatta aika perusralleiksi, jossa vaikuttava iloisuus toki kelpaa ainakin meik�l�iselle.

Ilkka Valpasvuo

---

Kulokoi: V�synyt vihaamaan

Mit�h�n ne siell� Oulussa oikein laittavat juomaveteens�? Sen verran vahvat perinteell� tuolla Pohjanlahden perukan suurella satamalla on kaikenn�k�isen metelimusiikin kent�ll�, ett� raskaasti askeltava Kulokoi olisi varmaan tullut sijoitettua sinnep�in ilman asian vahvistamaa saatekirjett�kin... Kohta kymmenen vuotta musiikillista totuuttaan haeskelleen nelikon nykyinen linja tuntuisi t�m�n kahden biisin singlejulkaisun perusteella olevan raskass�r�inen, jyr��v�, pirullinen ja poukkoileva. Tottakai alan pioneerit Radiopuhelimet ja YUP kuuluvat my�s Kulokoilla, mutta yhtye selke�sti jyr�� raskaammin kuin mit� mielikuvani mainituista pioneereista. Nihilismi mainitaan jo saatteessa ja perinteisi� musiikillisia arvoja kyll� kartellaankin innokkaasti. Kaikesta raskaudestaan huolimatta hommassa on mukavan vino ja ivallinen ote, joka kyll�kin kuuluu l�hinn� laulussa. Soundi on raskaasta s�r�st� johtuen aika tukkoinen, joka tekee hommasta aika ahtaan. Lis�tilaa tulisi heti, jos s�r�� hiukan laskisi aina v�lill�. Mutta jos tinkim�tt�m��n m�tkeeseen pyrit��n, niin samalla radalla sinne varmaankin p��st��n... Sekavaa metel�inti�, silti kohtuullisen pirte��.

Ilkka Valpasvuo

---

Lapko: Barrel of the Past
Fullsteam

Lapkon uusin on tiukasti soitettu ja sovitettu mollivoittoinen siivu. Raidalla Maljan laulu kuullostaa sit� i�nikuista Brian Molkoa enemm�n The Curen Robert Smithilta, ilman paksukaisen laulua tukevaa p�mp��si� kaikua. Tied� sitten, onko juuri kyseisest� kappaleesta jatkamaan Lapkon kaupallista nousukiitoa, sill� viisu ei sis�ll� esimerkiksi kovinkaan tarttuvaa kertsi�. Lapko ei ole ehk� omimmillaan single-formaatissa. Trion musiikissa on vahva yhten�inen tunnelma, johon p��see paremmin sis�lle albumin muodossa. Menestyksen soisi yhtyeell� jatkuvan, sill� Lapko edustaa kaikessa �kansainv�lisyydess��n� suomalaisen rockin mielenkiintoisempaa sarkaa. Henkil�kohtaisella mittapuulla arvioituna Lapkon musiikki on angstisuudessaan hieman vaivaannuttavaa, mutta Maljaan samastuvat koulukiusatut voivat olla asiasta eri mielt�. Singlen toinen bonus-raita Mary the Queer on komea industrial-henkinen yhteisty�n hedelm�, ja se antanee viitteit� yhtyeen tulevasta linjasta.

Sami Nissinen

---

Leijonamieli & Putkimiehet: Sana
Plastinka

T�m� oli odotettu sinkkujulkaisu ja sopii oivasti kisaan parhaasta kes�hitist� vuosimallia 2006. Orgaanista hiphoppia soittavan Leijonamieli & Putkimiehet -orkesterin debyyttialbumin paras ja tarttuvin kappale, reggaehtava Sana julkaistaan nelj�n version sinkkuna, joista kaksi ensimm�ist� eli Radio Edit ja Originaali eiv�t ihmeit� esittele, koska biisi� on levylt� tullut hehkuteltua. Kaksi remixi� tarjoavat sen verran eroavuutta, ett� t�st�kin sinkusta kelpaa muutaman sanan kirjoitella. Tosin minun korvaani MMEN Remix menee aika lailla samaa latu-uraa pitkin. Ehk� touhussa on hieman akustisempi maku, torvia on korvattu koskettimilla ja kosketinkuviota on vastaavasti laajennettu. Kimarr Remix vet��kin meiningin sitten tummasti leijailevaan elektroon, joka vie biisist� sen suurimpiin vahvuuksiin kuuluvan iloisuuden. T�m� versio ei ole yht��n kes�biisi. Silti biisin r�p�ytyksess� kuorrutettu menevyys s�ilyy jossain m��rin. Hieno biisi, josta torvilla korostettu levyversio toimii parhaiten.

Ilkka Valpasvuo

---

Superchrist: My Everything
Disco Blanco

Iloisen energinen rocktrio Superchrist julkaisi viime vuoden lopulla kiitetyn Colorgun albuminsa, jolta on nyt lohkaistu toinen single. My Everything edustaa kyseisen kiekon menevint� osastoa, ollen samalla suorastaan vastustamattoman tarttuva renkutus. Superchristille ominainen rivakka rock on biisiss� saanut kylkeens� selkeit� pop-elementtej�, eik� liittoa voi pit�� muuta kuin onnistuneena. Lis�� pisteit� b�ndille tippuu siit�, ett� sinkun bonusosasto on mit� kunnioitettavin. Liveversio vanhasta MTV Is All You Need biisist� esittelee kolmikon kovaa livekuntoa. Kiekolta l�ytyy my�s nimibiisin musiikkivideo, joka nopeine leikkauksineen ja vinhaan vilist�vine kollaasikuvineen on todellinen v�rir�j�hdys. Eik� t�ss� viel� kaikki! Lis�ksi sinkun hankkijoita hellit��n 20 minuuttisella eritt�in ammattitaitoisesti kasatulla BEHOLD! Superchrist Live Explosion! livevideolla, joka on kuvattu viime tammikuun loppuunmyydylt� Tavastian keikalta. Bonuksissa siis riitt��, joten on helppoa todeta, ett� My Everything on t�h�n menness� vuoden kovin kohdalleni osunut single hinta/laatu/m��r� suhteessa.

Mika Roth

---

Tarot: You
King Foo

Nyt on taas aihetta juhlaan, sill� Tarotin kolme vuotta kest�nyt kuiva kausi levytt�misten suhteen on vihdoin viimein ohitse. Vuoden 2003 Suffer Our Pleasures albumihan osui aikanaan mm. allekirjoittaneen metallihermoon, joten Kuopion koplan uusia venkoiluja on tullut odotettua kes�n 2003 j�lkeen malttamattomasti. Uusi You sinkku enteilee pitk�soittoa, joka tullaan alustavien suunnitelmien mukaan julkaisemaan syksyll�. Itse nimibiisi on suora ja perinteinen Tarot lanaus, jossa tuttu melodisuus ja oldschool-tyyppinen veto on puettu aiempaa astetta raskaampaan toteutukseen. Raskaampi ja tummempi linja on vallalla kuuleman mukaan my�s tulevalla pitk�soitolla. Kakkosraitana tarjotaan Blue �yster Cultin Veteran Of Psychic Wars vet�isy, t�ll� kertaa Tommi Salmelan laulamana. Vaikka pid�nkin Marco Hietalan ��nest� t�ytyy todeta, ett� t�ss� nimenomaisessa tapauksessa Salmela taitaa olla parempi mies ty�h�n. Kappalekaksikko p�ivitt�� j�lleen Tarotin soundia rahdun modernimpaan suuntaan ilman, ett� mit��n oleellista kuitenkaan menetett�isiin. Mielenkiintoita n�hd� kuinka paljon uutta materiaalia voidaan kuulla jo kes�n keikoilla.

Mika Roth

---

Valvomo: Ovi ois
Universal

Espoolainen nelikko Valvomo soittaa t�ll� kahden kappaleen sinkullaan melkoisen mielenkiintoista menopoppia. Tai ainakin j�nnill� s�vyill� somistettua sellaista. Avausraita Ovi ois menee aika kylmiss� s�vyiss�, mutta menev�sti ska-nykiv�ll� kitaralla. Sed�n kaikuisat vokaalit maistuvat rokilta, laukkaava suomenkielinen punkahtava rock lienee parhaiten kuvattu sanoilla moderni tanssilattiapop. Dubmaista kaikuisaa s�vy� hy�dynnet��n kylm�sti, soundi on viimeisen p��lle mietitty ja minun korvaani melko tavanomaiseen biisiin on saatu persoonallinen s�vy. Onhan t�ss� toki kyseess� Universalin julkaisu, jonka miksauksesta vastaa Jussi Jaakonaho. Joten rahaa ja tietotaitoa on ollut k�yt�ss�. Kakkosraita Jos on totuus nykii hiukan l�mpim�mmin, huutotaustalaulut tuovat mukavasti energiaa. Viel� ei n�iss� kahdessa biisiss� olet todellista klassikkoarvoa, mutta ensimm�inen n�yte pist�� kyll� nimen korvan taakse.

Ilkka Valpasvuo

---

Lukukertoja: 11589