Tuska Metal Festivalin sunnuntai

Festivaalien viimeinen p�iv� toi my�s auringon esiin piilostaan, kun kahden p�iv�n pilvisyyden ja sadekuurojen tilalle saatiin koko p�iv�n kest�nyt uuvuttava paahde. Ennakkomyyniss� pienint� kiinnostusta osakseen saanut p�iv� tarjosi viel� aavistuksen edellisi� p�ivi� marginaalisempaa musiikkia, esiintyj�listan sis�lt�ess� mm. sellaiset nimet kuin Ministry ja Arch Enemy.

Entinen Sepulturan laulaja/keulakuva Max Cavalera on johtanut Soulfly -yhtyeens� jo kolmanteen levyyn, joka on yksinkertaisesti nimetty numerolla 3. Mies on my�s (viimein) p��sem�ss� irti edellisen b�ndins� varjosta, onhan tuosta kipe�st� ja shokkeeraavasta erosta jo tosin kulunutkin seitsem�n vuotta.

Yhtyeen setti perustui luonnollisesti hyvin voimakkaasti uuden levyn materiaaliin. Etenkin Seek’n’ strike ja LOTM (Last of the mohicans) saivat jalkoihin ja k�siin liikett�, ja Sepulturan Refuse/Resist toimi tietenkin yh�, kuten aina ennenkin. My�s Soulflyn esikoislevylt� taisi soida Fire, tosin tuosta en ole aivan varma. Noin puolessa v�liss� keikkaa lavalle nousi yll�tt�en Maxin poika Richie Cavalera laulamaan Bleed –kappaletta, ellen ihan v��rin kuullut. Soulfly esitti heille tuskin kuumassa, mutta meille pohjoisen ihmisille miltei tukahduttavassa, paahteessa tiukan setin. Lis�pisteit� viel� siit� ett� Max oli tilaisuutta varten pukeutunut Suomi-paitaan. Basisti Marcello oli ��rimm�isen energinen ja rumpupatterinsa takana Roy hakkasi soittimiaan tutun tulisella temmolla.

The 69 Eyes on t�ll� hetkell� hyvin inhoittavassa tilanteessa, sill� ns. genrejen v�liin putoaminen saattaa olla pian totisinta totta. Nytkin b�ndin popahtava kevytmetallointi loikkasi muusta tarjonnasta selv�sti esille. Kevytt� muttei tarpeeksi kevytt�, raskasta muttei tarpeeksi raskasta. Keikka k�ynnistettiin Blessed be –levyn tiukalla aloitusraidalla Framed in blood. T�m�n lupaavan nostatuksen j�lkeen sukellettiin keve�mpien ��nimaisemien sekaan, ja kiinnostusaste yleis�ss� n�ytti laskevan miltei v�litt�m�sti. Vasta ne Blessed Ben isot hitit Brandon Lee ja Gothic girl, sek� viimeisimm�n Paris kills levyn Betty blue saivat kansaan j�lleen enemm�n liikett�.

Jotenkin taas t�ll�kin keikalla oli n�ht�viss� ja tunnettavissa tietty� varman p��lle pelaamista, joka b�ndin uran aikaisemmissa vaiheissa loisti poissaolollaan. Toivon todella ett� b�ndi saa taas seuraavaa levy� purkittaessaan hieman menoa soittoonsa, sill� nyt kaikki tuntuu liian valmiiksi siloitellulta. Enk� siis todellakaan puhu ainoastaan yhtyeen soundista, vaan yleisest� vireydest�. T�t� katsoessa kun tulee vilkuiltua turhan usein my�s kelloa.

Kev��ll� pitk�n telakalla olon j�lkeen tiukan Suffer our pleasures levyn julkaissut Tarot, oli saanut kunnian olla Sue-stagen viimeinen esiintyj� t�m�n vuoden Tuskassa. V�symys ei n�ytt�nyt silti vaivaavan ainakaan yleis��, joka jaksoi huutaa rytmikk��sti ”Tarot! Tarot!” ja hakata k�si��n yhteen, yhtyett� lavalle odotellessa. Viimein tiukan huudon ja taputuksen s�est�m� odotus palkittiin kun lava t�yttyi savusta ja I Rule t�r�hti eetteriin.

Yhtyeen keulakuva, basisti/laulaja Marco Hietala n�ytti nauttivan b�ndin j�lleen nopeasti kasvaneesta suosiosta kovastikin. Miest� tuntui hymyilytt�v�n spontaanit ”Hei, hei, hei!” huudot ja taputukset, jotka eiv�t tuntuneet v�lill� loppuvan ollenkaan kappaleiden v�liss�. Jo muutenkin kovan latauksen omannut keikka nousi viel� kolme porrasta ylemm�s kun yhtyeen kuuluisimman kappaleen Wings of darknessin per��n r�j�ytettiin uusimman levyn pienoishitiksikin muodostunut singlelohkaisu Undead son. Ison teltan katto oli n�in� hetkin� todella vaarassa revet�, kun yhteislauluksi edess� k��ntyneet kertos�keet saivat ��nitason nousemaan jo kipukynnyksen tiet�mille. Yhtye soitti timmisti yhteen, ja mukana n�ytti olevan ylim��r�inen ’soittaja’ ��niefektej� koneellisesti luomassa. Erityismaininta viel� rumpali Pecu Cinnarille, joka osoitti soitollaan ett� rummut ovat ly�m�soittimet. Mielenkiintoista oli my�s huomata se, ett� b�ndin uudemmat kappaleet olivat miltein kautta linjan huomattavasti suositumpia kuin vanhemmat. T�m� lupaa hyv�� yhtyeelle, joka kuitenkin taitaa palata takaisin telakalle kun Nightwish taas aktivoituu.

Yksi modernin Industrial-metallin t�rkeimmist� yhtyeist� saapui Helsinkiin p��tt�m��n 26:en keikan Euroopan-kiertuettaan. Sunnuntain p��esiintyj�ksi kiinnitetyn Ministryn ��rimarginaalinen musiikki ei ole koskaan miellytt�nyt suuremmin massoja, joten odotin j�nnityksell� mit� tuleman pit��.

Ministry on henkil�itynyt 80-luvun loppupuolelta asti kahteen mieheen; laulaja Al Jourgenseniin ja bassosta vastaavaan Paul Barkeriin, muiden j�senten vaihtuessa tasaiseen tahtiin kaksikon ymp�rill�. T�ll� kertaa mukana oli kaksikon lis�ksi kaksi kitaristia, kosketinsoittaja ja kaksi rumpalia, joista toinen soitti v�lill� saksofonia (!). Mit��n taustakankaita tai pyrotekniikoita ei lavalla n�kynyt, ainoa my�nnytys n�ytt�vyyteen oli Jourgensenin ’mikkiteline’. Rakennelma muistutti Harley Davidsonin etuhaarukkaa, josta on muotoiltu k��rmeen mallinen puhujakoroke.

Setti oli rakennettu siten, ett� kaikki yhtyeen ’hitimm�t’ kappaleet loistivat poissaolollaan. Psykoottisen hauska kaahausraita Jesus built my hotrod sek� Stigmata, The land of rape and honey, Burning inside ja Lay lady lay j�iv�t kaikki soimatta. Sen sijaan b�ndi esitti esim. Bad bloodin, junnaavan tuskaisan Scarecrown ja ��ri-ahdistavan Psalm 69:n. Kummallisin tapaus sattui kun kesken keikan lavalle p��si rynt��m��n yli-innokas ihailija/juhlija. J�rjestymiesten saadessa �ij�n kiinni ryhtyi t�m� laittamaan hanttiin oikein kunnolla, ja pois raahautuessaan tunkeutuja onnistui kaatamaan vahingossa toisen kitaristin. Kuusikielisen soittaja hiiltyi t�st� takaap�in yll�tt�en tehdyst� hy�kk�yksest� niin, ett� k�ytti soitintaan kertaalleen menestyksekk��sti ly�m�aseena. Barker rynt�si lavan toiselta puolelta rauhoittelemaan soittajatoveriaan, ja pienen nujakoinnin j�lkeen fani saatiin pois lavalta ja kitaristikin rauhoittui. Kuvaavaa t�ss� on se, ett� muu yhtye ei miss��n vaiheessa lopettanut soittamistaan.

Setin j�lkipuolisko oli hieman yleis�yst�v�llisempi, kun faneja hemmoteltiin esim. sellaisilla helmill� kuin N.W.O., Just one fix, So what ja Thieves. T�m� kevyt tyylinvaihdos saikin vastaavasti aikaiseksi lis�� liikett� eturiveiss� ja yh� useampi k�si heilui ilmassa, vaikkei yleis�� turhan paljon en�� paikalla ollutkaan (vrt. edellisen illan viimeinen esiintyj� Children of Bodom). Niille faneilleen jotka olivat paikalla yhtye tarjosi unohtumattoman kokemuksen, sill� keikka kulki kautta linjan esimerkillisen ammattitaitoisesti. Jourgensen heitteli j�lleen huolimattomasti silloin t�ll�in soittamiaan kitaroita yli olan, roudarien sy�ksyilless� niit� kiinni ottamaan. V�lispiikkej� ei turhan paljoa kuultu, mutta solisti teki monia asioita hyvinkin selv�ksi ainoastaan elehtim�ll�.

Ministry toimi sopivan ��rimm�isen� lopetuksena asiallisesti sujuneille festivaalille, jotka tarjosivat kolmen p�iv�n aikana runsaasti hienoja esiintymisi� lukuisilta b�ndeilt�. J�rjestelyt olivat, j�lleen, hyvin onnistuneet ja juhlat sujuivat ainakin allekirjoittaneen havaintojen perusteella ilman suurempia r�hin�it�. Ensi vuonna uudestaan!

Mika Roth