Euforia: Apple Seeds

Kaakao/Euforia

Raumalainen alternative-nelikko Euforia on nyt viimein p��ssyt siihen alku-uran p��t�kseen ja k��nnekohtaan, jossa t�h�nastinen kootaan yhteen ja p��tet��n ett� t�llainen on yhtyeemme debyyttialbumin kokonaisuus. En�� ei voi tarkastaa soundia, hioa s�vyj� tai maustaa keitosta. Ei ainakaan kuin vasta seuraavalla julkaisulla, mutta siihen taas vaikuttaa varmasti paljon se millaista vastakaikua 10 kappaleen ja kolmen vartin pituinen Apple Seeds saa. Millaisia siemeni� omenankarasta paljastuu ja mit� niist� voi viel� kasvaa?

Vakuutuin Euforiasta jo yhtyeen vuoden 2008 Lights -EP:n aikoihin, jonka arviossa toivoin vain lis�� koukkuja. Ja kappas, niit�h�n saatiin. Tuolloin tekem�ss�ni haastattelussa tarjoilin b�ndille vaikutteiksi grungea, 80-luvun melankoliapoppia ja uudempaa emopunkkia, joka ainakin siin� vaiheessa kelpasi jonkinlaiseksi tiivistykseksi. EP:n tapaan debyytinkin tuottanut Pennilessin Pekka Alisaari on saanut yhtyeen kanssa tiivistetty� ja "pop-melodisoitua" Euforian kaavaa entisest��n, vaikka se tummasyinen s�r�-vaanivuus ja vaivihkaisesta valtavaan vaihteleva progeilu soivat soundissa edelleen. Ytimekkyys ja biisevyys on kuitenkin niit� avainsanoja joilla Apple Seeds on mennyt eteenp�in. Vahvimmin treenaus kuuluu silti laulaja-kitaristi Mian ��nenk�yt�ss�, joka viel� Lightsilla muutamissa kohdin haki linjaansa.

Pys�htymisen ja heng�ht�misen pakottava tarve, oman el�m�n objektiivinen havainnoiminen ja siit� selvi�minen - siin� saatteessa tarjotut tematiikat. Etenkin tuo pys�htyminen ja h�tkyilem�tt�myys kuuluu soitossa. Vaikka v�lill� h�lk�t��n kipakastikin, ei intensiivinen ote kirpoa. Ja vaikka s�vyt ovat aika tummia, ei Apple Seeds ole my�sk��n mik��n ranteet auki-m�rehtij�. Heti avausraita Guerilla Gardeners yhdist�� osuvasti kipakkuuden s�r�iseen leijailevuuteen ja kohtuullisen optimistiseen pohdiskeluun. Syv�llist�, muttei synkk�mielist�. Mik��n kertos�ekeskeinen helppo pop-rimpula ei Euforia onneksi viel�k��n ole, mutta kappaleissa on entist� vahvemmin vain ne tarpeelliset ainekset eik� niin paljon sinne t�nne sohivia t�ytteit� ja irtonaisia v�limaalailuja. 3000 Pieces on jykev�mpi s�r�rockitus, joka onnistuu v�kev�st� riffittelyst��n huolimatta leijumaan kohtuu kepe�sti. Rumpali Karskan tarjoilemat taustalaulut tuovat sopivasti tukea Mian laulukaarelle.

Hansun sinfoniselle kosketinkuviolle rakennettu Aeroplane nousee ainakin melkein hittistatukseen ja sopii kiireett�mine kasvatuksineen hienosti edellisen ja seuraavan vauhdikkaamman potkun v�liin. Poppunkkaava Destiny�s Child on melkoinen iloinen piristysruiske, vaikka tumma ilme s�ilyy. Lapkomaisen tummiin sy�vereihin sukelletaan j�lleen Zebra Roadilla, mutta edelleen mukavan irtonaisesti. Hittikoukukkainta materiaalia koko levyll�. Vaihteeksi enemm�n The Soundsmaisella kosketinpotkulla askeltava Call It A Day kevent�� tarttuvasti, Time Up svengaa torvilla viel� sit�kin hele�mmin ja on levyn selke�sti popein tunnelmointi. Kaikki t�m�n kappaleen kappaleet ovat eritt�in hyvi� ja viel� kaikki omalla tavallaan.

Black And White Effects palaa r�j�hdysherkemp��n ja jykev�mpis�r�iseen linjaan ja vakuuttaa hienoilla kaarillaan joissa s�r� kohtaa harmonian sulavasti. Samaa raskaampaa linjaa jatkaa my�s Human Car Crash toimivasti mutta hieman eleett�m�mmin. P��t�sraita Countries aloittaa hienon ilmavasti ja kasvatus muhkeampiin kaariin hoidetaan sopivan rauhassa. Kappale ei ehk� saavuta ihan t�htihetkien koukkuja, mutta harmoniansa puolesta se sopii oivallisesti keskim��rin pohdiskelevaisen levyn p��t�kseksi. Kaiken kaikkiaan Euforia onnistuu luomaan debyyttilevylleen niin hittej�, omaleimaisen soundin ja vaihtelevuutta kuin pakettia leimaavan ilmavan s�r�isesti pohdiskelevan punaisen langan ja sit� tukevan loogisen biisij�rjestyksen. Hyv�!