Euforia, Penniless

Penniless on ihan hiton kova b�ndi! Harvakseen keikkaileva Nakkilan voimapop-viisikko todisti j�lleen kuinka t�rke�� hyv�lle b�ndille on tarttuvan biisikyn�n ter�vyys. Se nimitt�in oli selke�sti b�ndi� l�mmitelleen eurajokelaisen Euforian suurin kehitysteht�v�. Vaikka jonkin sortin tummasyist� alternative rockia ihan tyylikk��sti tahkonneen naisnelikon meiningiss� oli paljon hyv�� potentiaalia, eiv�t yksitt�iset biisit oikein tahtoneet viel� nousta sellaisiksi koukkukillereiksi kuin mit� todella mieleenj��v� keikkakokemus vaatisi.

Eurajoen nelikko on toki mielenkiintoinen. Karskan roimak�tinen rytmipaukutus, enkelim�isen Parelman tiukka bassoilu ja Mian ja Heinzin s�r�iset kitarat eiv�t yhdess� l�hde suuntiin mihin niin moni nuori b�ndi uppoaa. Euforia oli sek� raskas ett� kipakka, muttei soittanut itse��n tukkoon kummallakaan suunnalla. Etenkin Mian tummassa laulussa oli my�s mukavasti tilaa ja ilmaa. Heinzin vaihtaminen v�lill� urkuun toi lis�ilmett� ja Penniless-Pekan tukemana vedetty viimeinen �instrumentaali�-biisi alkoi jo olla melkoisen v�kev�� n�ytt��. Yhtyeen ulkoisesti selke�n erityyppiset j�senet t�ydensiv�t hyvin toisiaan ja vaikka musiikki ei viel� vastannutkaan b�ndin nimen lupaamaa mielihyv�n tunnetta, oli keikassa paljon hyv��. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten homma on saatu kiteytym��n levymuodossa? Nyt siihen olisi mahdollisuuskin, kun yhtye oli Yo:lla julkistamassa uutta Lights-EP:t��n.

Johtuen Pennitt�mien harvasta keikkatahdista Yo-talo oli noin keskiviikoksi mukavan t�ysi. Mik� ei tarkoita ettei sekaan olisi helposti mahtunut, mutta kyll� ne kymmenelle ihmiselle soitetut keikat yleens� ovat aika turhia. Valokuvaajiakin poukkoili joukossa tavallista runsaammin. Alisaaren veljesten ja toverien b�ndi kulki t�ll� kertaa nelimiehisen�, mutta huhujen mukaan Mikko Peren poissaoloon ei liittynyt mit��n sen dramaattisempaa. Oikeastaan voisi sanoa, ettei yhden poissaolo tuntunut miss��n. Rehellisemp�� on silti toki muotoilla asia niin kuin se oikeasti oli � eli ett� Penniless onnistui nelimiehisen�kin rep�isem��n yleis�ns� hanskaansa alusta l�htien. Kuinkahan paljon lis�� siihen olisi viel� saatu Peren my�t�?

Pennilessin edellinen levy The Attraction oli todellinen hittilevy. Siksip� olikin luonnollista ett� siihen painotuttiin vahvasti. Heti alkuun pistetyt Messenger ja Perfume, kauniin rauhalliset Departures ja City Birds saivat rinnalleen Electric Bluesia ja muuta, p��s��nt�isesti aika kipakkaa materiaalia. Penniless oli t�n� iltana melkoisen vauhdikas ja s�r�inen. Anolalta soi ainakin mainio Adam�s Apple Pie. N�iden kahden l�tyn v�liselt� All Good Things Come To Those Who Waitilt� ei taaskaan taidettu soittaa yht��n raitaa? Kahdesti ihan ansiosta lavalle takaisin taputettu Penniless pisti hienosti, vaikka j�tti viel� useamman hitin naftaliiniinkin.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo