Burning Hearts: Extinctions

Solina

Burning Hearts saa minut heti ensi kappaleessaan h�peilem��n vuosien takaisia asioita. On The Last Day Of The Decade kertoo Sellon ampumistragediasta, jossa uudenvuoden aattona surmansa sai ampujan ja h�nen p��uhrinsa lis�ksi viisi sivullista. N�k�kulma on tehokas: ampujaa tai yhteiskuntaa ei nyt syytet�, vaan laulu ja samalla koko albumi on omistettu niille, jotka eiv�t en�� halunneet jatkaa juhlia.

Muistan toki h�tk�ht�neeni ja kironneeni tapausta aikani, mutta mieless�k��n ei k�v�issyt, ett� olisin passittanut vieraani kotiin. Ehk� olisi pit�nyt. Yksi Extinctions-albumin t�rkeimmist� sanomista, kyyneleet kuivuvat liian nopeasti, saa minut nyt tuntemaan syyllisyytt�, eli sanoittajat Jessika Rapo ja Henry Ojala ovat onnistuneet teht�v�ss��n.

Mik��n ilonpilaaja levy ei suinkaan ole, vaan sek� kotelon ett� musiikin ulkokuori pikemminkin kiilt�� l�mpim�n� ja valoisana. Kuin �rsytt��kseen lis�� kaikkia Scandinavian Music Groupin luonto- ja el�inaiheisia lyriikoita ivanneita kriitikoita levyn kannet ja sis�sivut ovat t�ynn� s�p�j� el�inkuvia. Vasta tarkempi selailu ja jo otsikon suomentaminen kertoo, ett� kyse on sukupuuttoon kuolleista el�imist�.

Samanlainen harhakuva syntyy kiilt�v�n puhtaista kappaleista, joita voi hyvin arvioida sisustusohjelmista tutuilla k�sitteill�: ihana ja kiva. Kyseiset sanat eiv�t albumeita yleens� mairittele, mutta Extinctions operoi p��asiassa siell� kivan parhaassa kolmanneksessa.

Kahden viimeisen kappaleen aikana j�nnite p��see hieman katoamaan, mutta muulloin kevyesti tanssittavat rytmit, hyr�ilem��n viekoittelevat melodiat ja viimeisen p��lle hiotut soundit saavat myh�ilem��n suomalaisen indiemusiikin puolesta. Voin sy�d� thaimaalaiset piraattishortsini, jos yksik��n ensi kes�n iloinen vastaantulija ei hyr�ile Into The Wildernessia, The Swallowsia tai Trade Windsia.

Tuskin kuitenkaan ajattelevat hyr�illess��n, mist� ne biisit kertovat, sill� vasta sanoitukset tuovat pakettiin alakuloa ja pyrkiv�t ihon alle. Onneksi nek��n eiv�t lipsu saarnaamisen puolelle, vaan huolet ilmastonmuutoksesta, el�imist� ja v�kivallasta esitet��n hillitysti ja hienovaraisesti.

My�s s�vellyksellisesti Burning Hearts on komeassa nousukiidossa. Jo Aboa Sleeping -ensilevyll� se osoitti olevansa maaper�ll�mme omaper�inen, miellytt�v�n kevyt sek� monipuolinen yhtye, ja Jessika Rapon luonnollisen itsevarma laulanta ihastutti erityisesti. Debyytin biisimateriaali vain sortui usein ohilipuvaan Airitteluun. Into the Wilderness-EP korjasi asian ja l�i p�yt��n nelj� siihen asti parasta kappaletta. Niist� nimikappaleen lis�ksi my�s Trade Winds mahtui Extinctionsille.

Tuoreen albumin s�vellyksist� Burn Burn Burn kurkottaa jo kivan yl�kvartaalista eteenp�in. Selke�n avainkappaleen painostava bassokuvio ja temponvaihdoksilla kikkailu tuovat juuri sit� dramaattisuutta, jota s�vellyksiin kaipaisi lis��.