My Funeral: Thrash Destruction

Violent Journey

Jyv�skyl�l�inen My Funeral k�vi tutuksi yli nelj� vuotta sitten, kun ryhm�n mainio Death-minilevy p��tyi k�siini. Maukasta death�n�thrashia tuolloin paukuttanut ryhm� on sittemmin julkaissut ensimm�isen pitk�soittonsa ja k�rsinyt melkoisista kokoonpanon muutoksista. Viisimiehinen yhtye onkin tiivist�nyt rivej��n ja kvartetissa vokaaleista vastaava Ilkka Sepponen hoitaa t�t� nyky� my�s basson kurittamisen. Muutoksia on tapahtunut my�s tyyliss�. Eik� sit� thrashia ole suinkaan tuhottu, vaan sit� k�ytet��n tuhokeinona, kun taas death on heivattu pitk�lti kyydist�.

Taaksep�in tiirailu on yleens� turhaa puuhaa, mutta nyt on kyll� todettava, ett� ainakin joitain palasia deathista olisi kannattanut j�tt�� mukaan kuvaan. Sanon t�m�n siksi, ett� maailma on t�ynn�ns� mainioita thrash- ja death-yhtyeit�, mutta n�iden tyylilajien onnistunut yhdistely onkin sitten aivan toinen asia � ja siin� My Funeral oli ryhm� paikallaan. Saatteen mukaan levylt� pyrit��n v�litt�m��n se �kaljankatkuinen tunne ja tunnelma, mik� meill� treeniksell�kin vallitsee�. T�m� v�lit�n tunnelma ilmenee kielt�m�tt� rentona soittona, mutta mukaan on hiipinyt my�s huumoria, joka ilmenee etenkin lyriikoissa ja biisien nimiss� (Thrash Winter, Thrashman Standing, Deathrash till Death, Satanic Black Magic�). Nauru ei koskaan ole pahasta, mutta kun se kohdistuu omiin tekemisiin ei kuulija, tai ainakaan allekirjoittanut, voi olla miettim�tt�, ett� kuinka tosissaan ryhm� lopulta seisoo tekojensa takana.

Uudistunut My Funeral osaa asiansa ja tuntee sarkansa, mutta Thrash Destructionin r�ss�ys on ehk� hiukan turhan ortodoksinen paketti vuoteen 2013. N�in perinteisen materiaalin pit�isi r�j�ytt�� kerrasta kaikki p��t, eik� n�ist� biiseist� synny moista vaikutelmaa, vaikka perusr�ss�ys siis taittuukin ongelmitta. Ehk� nyt olisi aika astua pari askelta taaksep�in ja mietti� uudelleen niit� yhtyeen vahvuuksia ja mahdollisuuksia, jotta se uusi � ja toivottavasti my�s tuore � kulma koko touhuun l�ytyisi.