Pienet � Huhtikuu 2009
3 Hrs Late: M�s vale tarde que nunca
3 Hrs Late ilmoittaa uutukaisensa saatekirjeess� soittavansa r�yh�� rock n� rollia Peer G�nt ja Mot�rhead suurimpina vaikuttajinaan. Ja niin, juuri silt�h�n se my�s kuulostaa. Vanhan polven menorockiin t�m� nojaa niin paljon, ettei mit��n rajaa, eik� tyyliuskollista laulutapaa tai kitararevittelyj� tarvitse kaukaa hakea.
Demon nelj�st� biisist� F#cked Up Deluxe viel� osuu ja uppoaa, mutta seuraavana soivasta Bornsoul Banditista l�htien lopputuotos kuulostaa tyhj�np�iv�iselt� sek� �rsytt�v�n kuluneelta. Kun riitt�v�n koukuttavia s�vellyksi� ei l�ydy, b�ndin tiukka tyyliuskollisuus laukaisee aseen omaa polvea kohden. Viel� kun yhtyeen imago on ilmeisen tietoisesti vakavastiotettavuuden rajamailla, t�m�n tiet�� ajavan l�hibaarissa liven� asiansa, mutta samassa levypinossa todellisten demolupauksien kanssa 3 Hrs Laten valttikortit ovat v�hiss�.
Jarmo Panula
BlindNine: A Lie Behind The Silence
BlindNine on muuttanut linjaistaan melkoisesti sitten
viime julkaisunsa. Poissa on alternative ja nu-metal joiden tilalle ovat astuneet death, thrash sek� hardcore. Kuluneet vuodet ovat muokanneet orkesterista melkoisen metallijyr�n ja tuore omakustanne k�ykin malliesimerkist�, kuinka mukaansa tempaavaa r�iskett� saadaan taottua tutuista aineksista. Kappaleiden tempo on reipas kautta linjan rytmiryhm�n tehdess� hartiavoimin t�it�, etenkin rumpali ansaitsee t�ss� yhteydess� plussat esityksest��n. Kitarat kirskuvat ja riffitt�v�t mink� ehtiv�t, mutta t�ll� saralla kyn� kaipaisi pient� teroitusta. Vokalisti hallitsee ihailtavan laajan repertuaarin puhtaasta laulusta k�hin�iden kautta aina murinaan saakka, mik� tuo biiseihin ja etenkin lyriikoihin ulottuvuuksia. Kaikin puolin onnistunut k��nn�s yhtyeelt�, joka tuntuu l�yt�neen sen omimman juttunsa, nyt vaan sit� seuraavaa kiekkoa pihalle ja keikkaa alle.
Mika Roth
Clandestine: The Machine
Vuosien saatossa karstulalainen
Clandestine on kasvanut parin miehen heviprojektista todelliseksi b�ndiksi. Retkueen reilu vuosi sitten julkaisema
Gaia�s Blood liikkui perusasioiden ��rell�, eik� kolmen siivun mittainen The Machine l�hde seikkailemaan juuri uusien suuntausten per��n. Tyylillisesti ryhm� vaikuttaa siis edelleen perus-hevanderi linjalla siell�
Entombed -
Iron Maiden akselilla, kuten saatteessakin todetaan. Eik� siin� mit��n, perusjutut v��nnet��n kokemuksen tuomalla rutiinilla, kappaleissa riitt�� sopivasti tarttumapintaa ja yhtyeell� on selke� visio itsest��n sek� suunnastaan. Se mik� paketista j�� yh� puuttuu on riitt�v� m��r� persoonallisuutta, eik� pieni yll�tyksellisyysk��n ainakaan heikent�isi tulosta. Clandestine hallitsee kyll� peruskauran suvereenisti mutta n�in� p�ivin� se ei en�� riit�. L�hell� ollaan jo, mutta viel� pit�� puristaa.
Mika Roth
Death Calm: Refuse
Joensuun suunnalta kotoisin oleva
Death Calm on monipuolinen metalliyhtye. Kolmen kappaleen mittaiselta demolta l�ytyy mm. modernia Pohjois-Amerikan sukuista metalcorea, puhdasta deathia ja raivoisaa hc-metallointia. V�lill� puolestaan intoudutaan r�ss��m��n niin ett� ranteet rutisevat, eik� perinteisempi melodinen m�tkek��n vierasta ole. Jotta v�rikkyys olisi maksimaalista kiskaistaan osa lyriikoista viel� ensimm�isell� kotimaisella ja osa englanniksi. Reilu parivuotinen Death Calm nime�� suurimmaksi vahvuudekseen kovan yrityksen ja t�m� v�ite on helppo allekirjoittaa. Kiekkoa kuunnellessa tuntuu kuin Pohjois-Karjalan metallipartio k�visi suoraan kiinni kraiveleihin, tosin silmit�n voima kantaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kappaleissa tapahtuu kyll� yht� sun toista, mutta toisinaan vauhti tuntuu l�hinn� itseisarvolta. Nyt kaivataan karsimista ja linjausta, jotta olennainen v�littyisi tehokkaammin.
Mika Roth
Dwarf Of Ignorance: Conversations Among the Ruins
Lokerointia ansiokkaasti v�istelev�
Dwarf Of Ignorance operoi jossain rockin ja metallin v�lj�ss� v�limaastossa, miss� riitt�� tilaa ja tutkittavaa. Tampereelta kotoisin oleva orkesteri osaa ty�st�� nopeaa musiikkia jossa piisaa k��nn�ksi�, koukkuja ja osia kuin
System Of Downilla ik��n. Raskaan metallinen keitos sulauttaa itseens� raivoisan hc-m�t�n, jurnuttavan stonerin sek� melodisen metallin palasia, mutta aivan t�ysin onnistuneeksi tulosta ei p��se viel� kutsumaan. Kolmikko vakuuttaa kyll� yhdistely-, sovitus-, soitto- ja variaatiotaidoillaan, mutta v�lill� n�kemys tuntuu katoavan jonnekin loputtoman palapeli-leikin sekaan. Pahimmin mopo karkaa orksterin k�sist� viimeisen� kuultavan kahdeksanminuuttisen
De/generation aikana. Biisiss� on kielt�m�tt� joitain loistavia ideoita, mutta kokonaisuutena t�ss� mustekalassa on jo aivan liian monta lonkeroa.
Mika Roth
Eradication: Aftermath
Eradication nousi t�m�nkertaisen levypinon k�rkipaikoille, vaikka kansi ja saate antoivatkin lievi� varoitus-signaaleja. Yhtye on alkujaan soittanut puhdasta kasarimetallia, mutta aikojen kuluessa tyyli on hioutunut nykyisenlaiseksi. Eradication vuosimallia 2009 esitt��kin kunnianhimoista, poukkoilevaa sek� kuulijansa monin tavoin haastavaa metallia. Taitoa riitt�� joka tontilla, mutta sit� ei k�ytet� itse taidon alleviivamiseen, vaan parhaan mahdollisen kokonaisuuden tavoitteluun. Kimurantissa soitossa on kuultavissa mm.
Faith No Moren vinoa menoa ja silloin t�ll�in progehtavaan v��nt��n livahtaa jopa joitain fuusio-jazzin maailmasta kertovia kaikuja. Vaikuttavuus ylt�� my�s pinnan alle, sill� komean paketin sis�lt� l�ytyy nippu kunnon kappaleita. Etenkin
Despair, Hate, Envy, Venom sek� bonuksena kuultava hieman muita nopeampi
Sick osuvat suoraan keskisektoriin.
Mika Roth
Fata Morgana: Sanojen musta kirjo
Fata Morganan musiikissaan k�ytt�m� kaava on mielenkiintoinen. Otetaan suomenkielist� murinametallia, jalostetaan sit�
Meshuggah � Stam1na tyyppisell� kiemuroinnilla, venytet��n kappaleiden kesto keskinm��rin l�hemm�s kuutta minuuttia ja ryyditet��n tulosta ��rimm�isen rosoisilla soundeilla. Todellinen yll�tys syntyy siit�, ett� t�m� kaava todella toimii, ainakin Sanojen musta kirjo �kiekon kohdalla. Nelj��n kappaleeseen on upotettu paljon tavaraa, eik� tuotos todellakaan aukene ensimm�isell� kuuntelukerralla, mutta aikaa my�ten alkuun mahdottomalta tuntunut solmu l�htee l�ystym��n. Kolmen kitaran voimalla soittoon on saatu s�r��, voimaa sek� tasoja, ja n�it� aseita orkesteri osaa k�ytt�� taiten hyv�kseen. Etenkin nimibiisill� tinkim�tt�m�n tyly tyyli ja siloittelematon ��nimaisema uppoaa vastustamattomasti otsalohkoon. Raskas runttaus k�ttelee varoittamatta miltei popahtavan v�liosan kanssa ja yht��kki� kaikki v�rit ovat l�sn�. T�st� orkesterista kuullaan viel�.
Mika Roth
Fatal Sound Project: Chaos Art
Oulun seudulta keikoilleen suuntaava
Fatal Sound Project rakentaa salatieteens� raskaan metallin sek� erityisesti modernin deathin saloihin. Yhtyeen toinen promo suorastaan pursuaa genren perusopeista jalostettuja ideoita, joista on ty�stetty nelj� tasavahvaa kappaletta. G�teborg-tyyliin biisien vinhaa vauhtia ryyditet��n runsaalla melodisuudella sek� rakenteiden monimuotoisuudella. Tiukan yrityksen kruunaa kunnon tuotanto, kiitos TicoTico �studioiden sek� asiansa osaavan tuottaja
Pasi Sipil�n. Nelj�st� raidasta yksik��n ei nouse selv�sti muiden edelle, mutta vastaavasti mukaan ei ole p��ssyt karkaaamaan ainuttakaan t�ytepalaa. Yhtye osaa asiansa ja tuntee genrens� metkut l�pikotaisin, mutta edelleen per��nkuuluttaisin sit� pient� lis�� persoonallisuudessa, joka nostaisi Fatal Sound Projectin tasavahvan keskikastin yl�p��st� aina mestaruusluokkaan saakka.
Mika Roth
My Funeral: Death
Kolmannen minins� julkaissut
My Funeral onnistuu siin�, miss� niin moni muu yritt�j� on ep�onnistunut surkeasti. Death ja trash on saatu kerrankin rullaaamaan eteenp�in vaivattoman mutta voimallisen tuntuisesti, ilman ett� touhussa olisi pienint�k��n v�kin�isyyden tuntua. Elint�rke�n draivin toimiessa biisien pienoiset kauheusvirheet sek� satunnaiset t�ks�hdyksetkin antaa helpommin anteeksi. Mustanpuhuvat lyriikat, raskaasti kitaroitetut, sek� ajatuksella raastetut siivut osoittavat, ett� orkesterilla on kaikki tarvittavat palikat jo hallussaan. Biiseiss� piisaa tarttuvuutta ja yhteensoitto pelaa kuten pit��kin, perusty�n ja tuhtien soundien tehdess� teht�v�ns�. Murinaa ja matalia taajuuksia viljelev� vokalisointi l�s�ytt�� viel� pisteet lukuisten �-kirjainten p��lle, joten seuraava looginen askel olisi mielest�ni pitk�soiton tekeminen. Toivottavasti t�h�n tarjoutuu tilaisuus jo mahdollisimman nopeasti, sill� t�t� valmiimmaksi My Funeral ei en�� t�ll� tasolla tule.
Mika Roth
Sinfactor: Northern Hospitality
Salon suunnilta kotoisin oleva
Sinfactor oli melko tarkkaan vuosi sitten esill�
edellisen demonsa tiimoilta. Tuolloin yhtyeen rytyytyksess� oli mukana viel� aimo annos grungea, mutta sittemmin flanellipaita vaikutteet ovat h�lvenneet rullaavan rockin tielt�. Northern Hospitalityn kolmea siivua voi toki luonnehtia tummas�vyisiksi, mutta soundiltaan ja tyylilt��n Sinfactor el�� selke�sti nykyhetkess�. Rock nojaa paljossa menneeseen, mutta t�ss� tapauksessa pieni modernius on laskettavissa ainoastaan positiiviseksi tekij�ksi. Kiekon kolmesta kappaleesta ei l�ydy sit� todellista pankkiholvin r�j�ytt�j��, mutta jokainen raita seisoo vahvasti omillaan. Niinp� yleisarvosana kipuaa hyv�n ja kiitett�v�n v�limaastoon, vaikka pieni lis� persoonallisuutta ei pahaa tekisik��n. Pisteet viel� vokalistin rouheasta ��nest�, joka on kuin kotonaan kulmikkaan stoner/hard rockin keskell�.
Mika Roth
The Falling Crest: The Black Crusade
Joskus nopeus on valttia ja t�h�n vanhaan viisauteen luottaa my�s Joensuun suunnilta kotoisin oleva
The Falling Crest, jonka tuoretta demoa tehtiin �viikonlopun verran ihan kunnon studiossa�. Kolmen kappaleen annos esittelee uudistuneen yhtyeen, jonka metalli ei ole en�� vuorenpeikkomurinaa vaan jotain tyystin muuta. Taustalla kuuluvat selkeimmin 90-luvun suuret norjalaiset, mutta mukana on my�s paljon muuta. Progehtavaan ja melodiseen metalliin on sekoitettu runsaasti s�vyj�, vaikka pohja lep��kin mustassa suunnassa. Polveilevat s�vellykset ovat kukin omanlaisiaan miniteoksia, joissa riitt�� tulkittavaa sek� tutkittavaa ja vokaaleissa matala miehinen murina ja puhdas laulu kohtaavat onnistuneesti. Koulukunnan oppien mukaisesti kitaroiden takana vaanivat miltei lakkaamatta koskettimet, jotka keskittyv�t l�hinn� taustojen tapetointiin. The Falling Crest on selv�sti k�ymistilassa ja uusi suunta vaikuttaa ainakin tuoreen demon perusteella ��rimm�isen lupaavalta.
Mika Roth
Lukukertoja: 7619
