Pienet

Pienet ‚Äď Huhtikuu 2009

10.04.2009


'BlindNine' BlindNine: A Lie Behind The Silence

BlindNine on muuttanut linjaistaan melkoisesti sitten viime julkaisunsa. Poissa on alternative ja nu-metal joiden tilalle ovat astuneet death, thrash sekä hardcore. Kuluneet vuodet ovat muokanneet orkesterista melkoisen metallijyrän ja tuore omakustanne käykin malliesimerkistä, kuinka mukaansa tempaavaa räiskettä saadaan taottua tutuista aineksista. Kappaleiden tempo on reipas kautta linjan rytmiryhmän tehdessä hartiavoimin töitä, etenkin rumpali ansaitsee tässä yhteydessä plussat esityksestään. Kitarat kirskuvat ja riffittävät minkä ehtivät, mutta tällä saralla kynä kaipaisi pientä teroitusta. Vokalisti hallitsee ihailtavan laajan repertuaarin puhtaasta laulusta kähinöiden kautta aina murinaan saakka, mikä tuo biiseihin ja etenkin lyriikoihin ulottuvuuksia. Kaikin puolin onnistunut käännös yhtyeeltä, joka tuntuu löytäneen sen omimman juttunsa, nyt vaan sitä seuraavaa kiekkoa pihalle ja keikkaa alle.

Mika Roth
Clandestine: The Machine

Vuosien saatossa karstulalainen Clandestine on kasvanut parin miehen heviprojektista todelliseksi b√§ndiksi. Retkueen reilu vuosi sitten julkaisema Gaia¬īs Blood liikkui perusasioiden √§√§rell√§, eik√§ kolmen siivun mittainen The Machine l√§hde seikkailemaan juuri uusien suuntausten per√§√§n. Tyylillisesti ryhm√§ vaikuttaa siis edelleen perus-hevanderi linjalla siell√§ Entombed - Iron Maiden akselilla, kuten saatteessakin todetaan. Eik√§ siin√§ mit√§√§n, perusjutut v√§√§nnet√§√§n kokemuksen tuomalla rutiinilla, kappaleissa riitt√§√§ sopivasti tarttumapintaa ja yhtyeell√§ on selke√§ visio itsest√§√§n sek√§ suunnastaan. Se mik√§ paketista j√§√§ yh√§ puuttuu on riitt√§v√§ m√§√§r√§ persoonallisuutta, eik√§ pieni yll√§tyksellisyysk√§√§n ainakaan heikent√§isi tulosta. Clandestine hallitsee kyll√§ peruskauran suvereenisti mutta n√§in√§ p√§ivin√§ se ei en√§√§ riit√§. L√§hell√§ ollaan jo, mutta viel√§ pit√§√§ puristaa.

Mika Roth
Death Calm: Refuse

Joensuun suunnalta kotoisin oleva Death Calm on monipuolinen metalliyhtye. Kolmen kappaleen mittaiselta demolta löytyy mm. modernia Pohjois-Amerikan sukuista metalcorea, puhdasta deathia ja raivoisaa hc-metallointia. Välillä puolestaan intoudutaan rässäämään niin että ranteet rutisevat, eikä perinteisempi melodinen mätkekään vierasta ole. Jotta värikkyys olisi maksimaalista kiskaistaan osa lyriikoista vielä ensimmäisellä kotimaisella ja osa englanniksi. Reilu parivuotinen Death Calm nimeää suurimmaksi vahvuudekseen kovan yrityksen ja tämä väite on helppo allekirjoittaa. Kiekkoa kuunnellessa tuntuu kuin Pohjois-Karjalan metallipartio kävisi suoraan kiinni kraiveleihin, tosin silmitön voima kantaa vain tiettyyn pisteeseen saakka. Kappaleissa tapahtuu kyllä yhtä sun toista, mutta toisinaan vauhti tuntuu lähinnä itseisarvolta. Nyt kaivataan karsimista ja linjausta, jotta olennainen välittyisi tehokkaammin.

Mika Roth
'Dwarf Dwarf Of Ignorance: Conversations Among the Ruins

Lokerointia ansiokkaasti väistelevä Dwarf Of Ignorance operoi jossain rockin ja metallin väljässä välimaastossa, missä riittää tilaa ja tutkittavaa. Tampereelta kotoisin oleva orkesteri osaa työstää nopeaa musiikkia jossa piisaa käännöksiä, koukkuja ja osia kuin System Of Downilla ikään. Raskaan metallinen keitos sulauttaa itseensä raivoisan hc-mätön, jurnuttavan stonerin sekä melodisen metallin palasia, mutta aivan täysin onnistuneeksi tulosta ei pääse vielä kutsumaan. Kolmikko vakuuttaa kyllä yhdistely-, sovitus-, soitto- ja variaatiotaidoillaan, mutta välillä näkemys tuntuu katoavan jonnekin loputtoman palapeli-leikin sekaan. Pahimmin mopo karkaa orksterin käsistä viimeisenä kuultavan kahdeksanminuuttisen De/generation aikana. Biisissä on kieltämättä joitain loistavia ideoita, mutta kokonaisuutena tässä mustekalassa on jo aivan liian monta lonkeroa.

Mika Roth
'Eradication' Eradication: Aftermath

Eradication nousi tämänkertaisen levypinon kärkipaikoille, vaikka kansi ja saate antoivatkin lieviä varoitus-signaaleja. Yhtye on alkujaan soittanut puhdasta kasarimetallia, mutta aikojen kuluessa tyyli on hioutunut nykyisenlaiseksi. Eradication vuosimallia 2009 esittääkin kunnianhimoista, poukkoilevaa sekä kuulijansa monin tavoin haastavaa metallia. Taitoa riittää joka tontilla, mutta sitä ei käytetä itse taidon alleviivamiseen, vaan parhaan mahdollisen kokonaisuuden tavoitteluun. Kimurantissa soitossa on kuultavissa mm. Faith No Moren vinoa menoa ja silloin tällöin progehtavaan vääntöön livahtaa jopa joitain fuusio-jazzin maailmasta kertovia kaikuja. Vaikuttavuus yltää myös pinnan alle, sillä komean paketin sisältä löytyy nippu kunnon kappaleita. Etenkin Despair, Hate, Envy, Venom sekä bonuksena kuultava hieman muita nopeampi Sick osuvat suoraan keskisektoriin.

Mika Roth
Fata Morgana: Sanojen musta kirjo

Fata Morganan musiikissaan k√§ytt√§m√§ kaava on mielenkiintoinen. Otetaan suomenkielist√§ murinametallia, jalostetaan sit√§ Meshuggah ‚Äď Stam1na tyyppisell√§ kiemuroinnilla, venytet√§√§n kappaleiden kesto keskinm√§√§rin l√§hemm√§s kuutta minuuttia ja ryyditet√§√§n tulosta √§√§rimm√§isen rosoisilla soundeilla. Todellinen yll√§tys syntyy siit√§, ett√§ t√§m√§ kaava todella toimii, ainakin Sanojen musta kirjo ‚Äďkiekon kohdalla. Nelj√§√§n kappaleeseen on upotettu paljon tavaraa, eik√§ tuotos todellakaan aukene ensimm√§isell√§ kuuntelukerralla, mutta aikaa my√∂ten alkuun mahdottomalta tuntunut solmu l√§htee l√∂ystym√§√§n. Kolmen kitaran voimalla soittoon on saatu s√§r√∂√§, voimaa sek√§ tasoja, ja n√§it√§ aseita orkesteri osaa k√§ytt√§√§ taiten hyv√§kseen. Etenkin nimibiisill√§ tinkim√§tt√∂m√§n tyly tyyli ja siloittelematon √§√§nimaisema uppoaa vastustamattomasti otsalohkoon. Raskas runttaus k√§ttelee varoittamatta miltei popahtavan v√§liosan kanssa ja yht¬ī√§kki√§ kaikki v√§rit ovat l√§sn√§. T√§st√§ orkesterista kuullaan viel√§.

Mika Roth
Fatal Sound Project: Chaos Art

Oulun seudulta keikoilleen suuntaava Fatal Sound Project rakentaa salatieteens√§ raskaan metallin sek√§ erityisesti modernin deathin saloihin. Yhtyeen toinen promo suorastaan pursuaa genren perusopeista jalostettuja ideoita, joista on ty√∂stetty nelj√§ tasavahvaa kappaletta. G√∂teborg-tyyliin biisien vinhaa vauhtia ryyditet√§√§n runsaalla melodisuudella sek√§ rakenteiden monimuotoisuudella. Tiukan yrityksen kruunaa kunnon tuotanto, kiitos TicoTico ‚Äďstudioiden sek√§ asiansa osaavan tuottaja Pasi Sipil√§n. Nelj√§st√§ raidasta yksik√§√§n ei nouse selv√§sti muiden edelle, mutta vastaavasti mukaan ei ole p√§√§ssyt karkaaamaan ainuttakaan t√§ytepalaa. Yhtye osaa asiansa ja tuntee genrens√§ metkut l√§pikotaisin, mutta edelleen per√§√§nkuuluttaisin sit√§ pient√§ lis√§√§ persoonallisuudessa, joka nostaisi Fatal Sound Projectin tasavahvan keskikastin yl√§p√§√§st√§ aina mestaruusluokkaan saakka.

Mika Roth
'My My Funeral: Death

Kolmannen mininsä julkaissut My Funeral onnistuu siinä, missä niin moni muu yrittäjä on epäonnistunut surkeasti. Death ja trash on saatu kerrankin rullaaamaan eteenpäin vaivattoman mutta voimallisen tuntuisesti, ilman että touhussa olisi pienintäkään väkinäisyyden tuntua. Elintärkeän draivin toimiessa biisien pienoiset kauheusvirheet sekä satunnaiset töksähdyksetkin antaa helpommin anteeksi. Mustanpuhuvat lyriikat, raskaasti kitaroitetut, sekä ajatuksella raastetut siivut osoittavat, että orkesterilla on kaikki tarvittavat palikat jo hallussaan. Biiseissä piisaa tarttuvuutta ja yhteensoitto pelaa kuten pitääkin, perustyön ja tuhtien soundien tehdessä tehtävänsä. Murinaa ja matalia taajuuksia viljelevä vokalisointi läsäyttää vielä pisteet lukuisten ö-kirjainten päälle, joten seuraava looginen askel olisi mielestäni pitkäsoiton tekeminen. Toivottavasti tähän tarjoutuu tilaisuus jo mahdollisimman nopeasti, sillä tätä valmiimmaksi My Funeral ei enää tällä tasolla tule.

Mika Roth
'Sinfactor' Sinfactor: Northern Hospitality

Salon suunnilta kotoisin oleva Sinfactor oli melko tarkkaan vuosi sitten esillä edellisen demonsa tiimoilta. Tuolloin yhtyeen rytyytyksessä oli mukana vielä aimo annos grungea, mutta sittemmin flanellipaita vaikutteet ovat hälvenneet rullaavan rockin tieltä. Northern Hospitalityn kolmea siivua voi toki luonnehtia tummasävyisiksi, mutta soundiltaan ja tyyliltään Sinfactor elää selkeästi nykyhetkessä. Rock nojaa paljossa menneeseen, mutta tässä tapauksessa pieni modernius on laskettavissa ainoastaan positiiviseksi tekijäksi. Kiekon kolmesta kappaleesta ei löydy sitä todellista pankkiholvin räjäyttäjää, mutta jokainen raita seisoo vahvasti omillaan. Niinpä yleisarvosana kipuaa hyvän ja kiitettävän välimaastoon, vaikka pieni lisä persoonallisuutta ei pahaa tekisikään. Pisteet vielä vokalistin rouheasta äänestä, joka on kuin kotonaan kulmikkaan stoner/hard rockin keskellä.

Mika Roth
The Falling Crest: The Black Crusade

Joskus nopeus on valttia ja t√§h√§n vanhaan viisauteen luottaa my√∂s Joensuun suunnilta kotoisin oleva The Falling Crest, jonka tuoretta demoa tehtiin ‚ÄĚviikonlopun verran ihan kunnon studiossa‚ÄĚ. Kolmen kappaleen annos esittelee uudistuneen yhtyeen, jonka metalli ei ole en√§√§ vuorenpeikkomurinaa vaan jotain tyystin muuta. Taustalla kuuluvat selkeimmin 90-luvun suuret norjalaiset, mutta mukana on my√∂s paljon muuta. Progehtavaan ja melodiseen metalliin on sekoitettu runsaasti s√§vyj√§, vaikka pohja lep√§√§kin mustassa suunnassa. Polveilevat s√§vellykset ovat kukin omanlaisiaan miniteoksia, joissa riitt√§√§ tulkittavaa sek√§ tutkittavaa ja vokaaleissa matala miehinen murina ja puhdas laulu kohtaavat onnistuneesti. Koulukunnan oppien mukaisesti kitaroiden takana vaanivat miltei lakkaamatta koskettimet, jotka keskittyv√§t l√§hinn√§ taustojen tapetointiin. The Falling Crest on selv√§sti k√§ymistilassa ja uusi suunta vaikuttaa ainakin tuoreen demon perusteella √§√§rimm√§isen lupaavalta.

Mika Roth




Lukukertoja: 4692
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs