Julkaistu: 02.03.2014
Arvostelija: Heikki V�liniemi

Cortison
Jos v�h�eleist� tyylikkyytt� voisi pullottaa, Scandinavian Music Groupin albumeista saisi koottua satojen gallonien varaston. Vaikka Terminal 2 on selke� tyylimuutos aiemmasta, b�ndi ei onnistu hukkaamaan t�t� vahvuuttaan, mit� voi jo pit�� saavutuksena. Salakavalan hienot melodiatkin tunkeutuvat kuulijan tajuntaan samaan tapaan kuin ennenkin.
Orkesterin uutta levy� voi nimitt�in tuskin en�� kutsua kantriksi. Akustiset kitarat ovat j��neet taka-alalle ja eturiviin niiden tilalle ovat nousseet pianot, Hammondit, Juno-1-syntikkamatot ja Wurlitzerit. Onpa mukana my�s kokonainen noin kolmen nuotin kitarasoolokin. Eip� tule �kkiselt��n mieleen toista yht� pirunmoista kepitt�j�� t�lt� Tellukselta, joka s��stelisi taitojaan yht� paljon kuin Joel Melasniemi - tai tekisi kasaripoppia.
Laulut j�lleen s�velt�nyt Melasniemi ottaa my�s uuden aluevaltauksen, kun h�n ainakin yllekirjoittaneen haparoivan muistin perusteella debytoi laulajana hienossa Helena-duetossa Terhi Kokkosen kanssa. Kokkonen taas tuntuu saaneen hyv�� sparrausta jo jonkin aikaa yhtyeess� laulaneelta Pauliina-siskoltaan. Pieni� ter�vi� timantteja ja 2051 saavat h�net korvin kuullen jopa innostumaan aiempaa voimakkaammista tulkinnoistaan.
Kokkosen tekstit menev�t v�lill� maaliin ja v�lill� hilseen yli, mutta koskaan ne eiv�t ole pilanneet hienoja kappaleita. T�ll� kertaa t�ysosumiksi p��tyv�t kohtauksia erosta maalaileva Pieni� ter�vi� timantteja ja varsinkin 2051, jonka voi tulkita kertovan kuolemasta - tai jopa pariskunnan yhteisest� itsemurhasta: k�yt�v�ss� kaikui/It's a Sin ja California Blue/sisustimme huoneet/menneisyyden saavutuksilla/ uskoimme unia/mik��n ei her�tt�nyt minua/katosimme kartalta/sivistyneesti ja hiljaa.
Terminal 2 sis�lt�� riitt�v�sti musiikillista vaihtelua kadottamatta hienoa tunnelmaansa. Las Vegasin raunioilla k�rsii typerrytt�v�st� autotune-efektist� ja toistaa itse��n ehk� minuutin liian pitk��n, mutta muilta osin kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Vaikka aiemmin SMG oli musiikillisesti aikuismaisempaa, nyt se on aikuistunut oikeasti. Kaiken rajallisuus on kauniisti l�sn�, vaikka samaan aikaan nautitaankin siit� ett� koti on l�ytynyt.




Ultra Bran tunnetuin perillinen aloitti viljelem�ll� kitaramausteista kaihopoppia. Vuoden 2007 Miss� olet Laila? -levyll��n viisikko laajensi palettiaan my�s n�pp�ilev��n kantrifolkiin, josta l�ytyikin suunta my�s kahdelle seuraavalle albumille. Vuoden 2014 Terminal 2 ja sisarlevy Baabel olivat paluuta s�hk�isiin instrumentteihin, mutta kasaripopin suuntaan. Vuoden 2022 Ikuinen yst�v� esitteli riisutun ja elokuvallisen SMG:n.
Linkki:
scandinavianmusicgroup.com
(P�ivitetty 23.10.2022)